Satulahuoneessa part 2

Virnistin itsekseni Idan manaukselle ja unohduin ajatuksiini vaaleaverikköä tuijottaen, kunnes havahduin hetken kuluttua ja siirsin katseeni kiertämään huoneessa. Tallilla oli enemmän vilinää kuin olin odottanut sunnuntai-iltana olevan ja se toi toisaalta Englannin mieleeni, kun olimme olleet Smirkyn kanssa parin sadan hevosen tallilla. Vilkaisin Theoa tämän esitellessä itsensä ja hain nahkasaippuan hyllystä alkaen putsaamaan Smirkyn jo ennestään turhankin kiiltävää satulaa ja hymähdin itsekseni Pinjan esitellessä itsensä. Hiisivuoreen oli eksynyt porukkaa vähän joka puolelta maapalloa, mikä oli toisaalta aika huvittavaa näin pienessä paikassa.

- Mitenköhän tänne Hiisivuoreen sattui näin paljon ruuhkaa just tänä samaisena sunnuntai-iltana... pohdin ääneen ja pudistin hiukan päätäni huvittuneena.

- Koulu ei enää jaksa innostaa näin keväisin, niin kaikki painuu harrastusten pariin, eli tallille, hymyilin Theon pohdiskellessa satulahuoneen ruuhkaa. Minä nakkasin Tintin puhtaat varusteet takaisin paikoilleen, mutta istahdin vielä pulinapöydän ääreen, sillä ehtisin käydä rapsuttelemassa Tinttiä vielä juuri ennen lähtöäni - mulla kun ei ollut varsinaisia kotiintuloaikoja.

- Hah, sitä ei moni tiiä joo - tää on kyl aika uskomatonta et minä ja kaks mun tuttua osuttiin samalle tallille.
Pinja aloitti keskusteluntynkää koulusta, ja tunsin samaistuvani tytön ajatuksiin täysin joten päätin avata suuni uudelleen.
- Joo mua ei oikeen muutenkaan kiinnosta toi koulu kun tunnit sunmuut kuluu lähinnä nukkumalla, niin keväällä sitten kiinnostaa vielä entistä vähemmän.

Kuuntelin huvittuneesti Theon ja Pinjan vinkumista koulunkäynnistä. "Mä ainakin rakastan mun alaa, voisin olla koulussa yötä päivää", totesin ja vein satulankin takasin paikoilleen. Nostin syliini repun ja aloin kaivaa sen sisältöä. "Tääl on muuten muutamat pullat kaikille jos kelpaa", virnistin nostaen pienen läpinäkyvän muovipussin pöydälle, "mummoni leipomia ja yleensä kaikkien suurinta herkkua. Ruualla saa kavereita, tietteks?"

Aurelia alkoi yhtäkkiä tarjoilemaan pullia meille muille, ja tilanne oli jotenkin tosi koominen ja tyrskähdin vähän mutta pidättelin naurua.
- Ootsä varma ettet yritä myrkyttää meitä noilla sun pullilla? kysyin sitten huolestuneella ilmeellä kulmakarvat koholla.

"Naama kii, Theo!" naurahdin ja läpsäisin leikkisästi poikaa käsivarteen. "Mä mitään yritä myrkyttää. Mut omapa on menetykses, jos jätät syömättä. Eiks ookin hyviä hei?" myhäilin osoittaen kysymyksen tytöille, jotka olivat jo pulliensa kimpussa.

"Hey c'moon, Who would poison buns?" tyrskähdin Theon kommentille.
"Mä en kuitenkaa oo ihan niin pullien ystävä, kai liika brittiläinen tai jotain", heilautin kättäni Aureliaa kohden ja jatkoin satulan kiillottamista.

- Onhan nää kyllä aika hyviä, totesin ahmittuani jo pullan muutamalla puraisulla. Riittääks siältä tälläselle epäilevälle lapsokaiselle vielä toinen? kysäisin katsahtaen Aureliaa.