#3 - Eka ratsastuskerta
Raotin silmiäni, ja nostin päätäni hiukan. Jouduin huomaamaan että olin jälleen kerran nukahtanut koulukirjojeni ääreen. Suljin Venäjän kirjani, ja totesin että jollen ottaisi taukoa tästä lukemisesta niin mikään ei onnistuisi. Olin miettinyt meneväni tallille illemmalla ratsastamaan Kustilla ensimmäistä kertaa, mutta päätin sitten että lähtisinkin jo nyt.
- Oon aika varma et mun aivot ei pysty sisäistää enempää tietoa… mutisin itsekseni noustessani pöydän ääreltä.
Vaihdoin vaatteeni pikaisesti farkuista ratsastushousuihin, ja vetäisin ylleni punaisen Kingslandin t-paidan. Lähdin keittiöön, ja rupesin kaivelemaan jääkaapista porkkanaa jonka voisin viedä mukanani Kustille. Kun suljin kaapin oven, tanskandoggini Bono nappasi sen kädestäni ja säntäsi karkuun porkkana roikkuessa suupielestään.
- Voi hemmetti… kirosin ja lähdin saalistamaan porkkanaa koiraltani.
Oli melkeimpä ennätys, että sain Bonon varastaman tavaran siltä pois alle viidessä minuutissa – ja vielä ehjänä. Pilkoin porkkanan sitten muutamaan palaan ja tunkaisin palat taskuihini. Kävelin eteiseen koiran pomppiessa kannoillani, ja vetäisin converset jalkaani. Olin jo astumassa ovesta ulos, kun muistin että olin ostanut Kustille upouuden huovan. Turhautuneena ryntäsin hakemaan sen sänkyni päältä, jonka jälkeen pääsin vihdoin lähtemään.
Kävelin reippaasti kohti tallia, jonka ovet olivat apposen auki. Johtui luultavasti siitä, että ulkona oli niin lämmin. Tallissa vallitsi syvä hiljaisuus, eikä ihme - kello oli vasta kaksitoista. Kävelin hämärään satulahuoneeseen, ja napsautin valot päälle oven vieressä olevasta valokatkaisijasta. Vaihdoin Kustin satulaan tuomani tummanpunaisen huovan, ja olin tyytyväinen huomatessani että se sopi ponin satulanmuotoon täydellisesti. Otin satulan käsivarrelleni, ja jätin Kustin satulassa olleen huovan sen satulatelineen päälle. Toiseen käteeni otin ponin harjapakin ja suitset. Kävellessäni Kustin karsinalle. Kävellessäni jostain pomppasi kannoilleni kissa, joka pysähtyessäni rupesi kiehnäämään jaloissani. Laitoin tavarat paikoilleen, ja kummarruin rapsuttamaan kehräävää kissaa. Juuri kun olin lähdössä lokeroille kissa kiepahti maahan selälleen, joten pakkohan mun oli sitä vielä hetki rapsuttaa. Ulko-oven ohi ryntäsi jänis hiekka rahisten, ja kissa ryntäsi samassa hetkessä ovelle. Naurahdin toisen ryntäykselle, ja lähdin sitten lokeroille. Kaivelin housujeni taskusta lokeroni avaimen, jolla avasin lokeroni. Otin sieltä ratsastussaappaani sekä kypäräni. Suljin lokeron oven ja laitoin sen takaisin. Mulla meni hetki, että sain keksittyä miten saisin kannettua upouudet luistavat ratsastussaappaat yhdellä kädellä, kun saappaat meinasivat liusua kokoajan käsistäni. Muutama minuutti kului, ja selvisin Kustin karsinalle tiputtamatta saappaita tai kypärääni tallin betonilattialle kertaakaan.
Talutin talliin perässäni hiukan ylienergistä, pölykerroksen alle peittynyttä Kustia. Poni oli selvästikkin nauttinut lämpimästä kesäsäästä, ja kieriskellyt tarhan hiekassa oikein antaumuksella. Otin karsinan ovella riimun pois ruunan päästä ja annoin sen itse kävellä karsinaan. Kusti palasi kuitenkin heti karsinan ovelle huomattuaan että karsinassa ei ollut mitään syötävää, ja alkoi nuuskia taskua jossa porkkananpalat olivat.
- Ehei, saat ne vasta ratsastuksen jälkeen, jos olet kiltisti, totesin ponille virnistäen.
Kusti katsoi minua hiukan pettyneen näköisesti, ihankuin olisi ymmärtänyt sanani. Nauroin ruunalle ja kyykistyin tallin lattian tasalle etsiäkseni harjapakista kumisuan. Olin nousemassa ylös, kun pääni osui minua tarkkailevaan Kustiin.
- Jessus sun kanssa, mutisin huvittuneesti ja työnsin ponin pään pois tieltäni.
Pujottelin itseni karsinaan Kustin tukkiessa lähes koko oviaukon, ja suljin oven perässäni ettei poni saisi jotain neronleimausta karata karsinasta. Taputin Kustia kaulalle, ja aloin pyörittelemään kumisukaa voimakkain liikkein ponin pölyistä karvaa vasten. Harjausprosessin aikana lika kyllä lähti Kustista, se vain sattui kertymään mun tummanharmaisiin ratsastushousuihin jotka olivat nyt täysin pölykerroksen peitossa.
Kun Kustin karvapeitteestä ei löytynyt yhtäkään pölyhiukkasta, ja kaviotkin oli putsattu, laitoin käyttämäni harjat sekä kaviokoukun takaisin harjapakkiin. Poni seuraili uteliaana korvat höröllä tekemisiäni, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Otin Kustin satulan käsivarrelleni, ja kävelin karsinaan ponin vasemmalle puolelle. Laitoin satulan ruunan selkään, ja varmistin huovan olevan kunnolla. Kiersin sitten oikealle puolelle ja aloin laittamaan satulavyötä kiinni. Kusti pullisteli ensiksi kaikilla voimillaan, mutta pienen taistelun jälkeen tyytyi vain lievään luimisteluun. Havaitsin, että punainen huopa näytti todelta hyvältä valkoisen ponin selässä, ja olin tyytyväinen ostokseeni. Hetken ihailtuani Kustia otin sen jännesuojat harjapakista. Asettelin suojat huolellisesti jalkoihin, jotta ne eivät tuntuisi epämukavilta ja laitoin tarrat mahdollisimman hyvin kiinni. Suljin sitten karsinan oven, ja vaihdoin converset ratsastussaappaisiin. Uudet saappaani tuntuivat vielä vähän jäykiltä, joten ratsastuksesta ei tulisi ihan niin mukavaa mulle itselleni. Otin ratsastushanskat kypäräni sisältä, ja laitoin kypärän päähäni. Vetäisin vielä hanskat käteen, ja olin itse valmis. Kustilta puuttui vielä suitset, ja se odotteli jo karsinan ovella innokkaasti lähtöä.
- Höhlä sulta puuttuu suitset päästä, sanoin ponille naurahtaen ja nappasin sitten käteeni suitset karsinanoven koukusta. Heitin ohjat Kustin kaulalle, ja sujautin kuolaimet ponin suuhun vetäisten niskahihnan korvien taakse. Kiinnitin kaikki soljet, ja tajusin että pääsisin vihdoinkin testaamaan Kustia.
Talutin Kustin kentän keskihalkaisijalle, ja käänsin sen niin että sen turpa osotti kohti tallia. Ihmettelin samalla, kuinka en ollut törmännyt vieläkään kehenkään tallilla. Juulian ja allun täytyi olla jonkinmoisella tauolla aamutallin jälkeen. No, eihän se minua haitannutkaan, totesin mielessäni ja heitin ohjat Kustin kaulalle. Kiristin satulavyötä kahdella reiällä, ja laskin jalustimet alas. Mittasin ne arviolta aikalailla sopivan pituisiksi, ja nousin sitten Kustin selkään. Poni meinasi lähteä jo innokkaana tepastelemaan uraa pitkin ja jouduin pidättämään sitä.
- Elä nyt lähe minnekkään, en oo valmis vielä, sanoin ruunalle ja säädin jalustimia muutamalla reiällä. Kummarruin kiristämään satulavyötäkin vielä reiällä, ja pystyyn noustuani napautin Kustia pienesti pohkeella. Poni reagoi välittömästi pohkeeseeni, ja lähti kävelemään eteenpäinkulkevilla askeleilla uraa kohden. Ohjasin Kustin vasempaan kierrokseen, ja paransin asentoani hiukan. Huomasin, että en ollutkaan ollenkaan liian pitkä ponille, olin nimittäin pelännyt että saattaisin olla hippasen liian pitkä ruunalle. Hetken käveltyämme keräilin ohjia, ja aloin tekemään vähän pohkeenväistöjä, pysähdyksiä sekä ympyröitä jotta saisin ruunan kuulolle. Poni tuntui hiukan jäykältä, joten yritin tehdä vähän enemmän tehtäviä joissa vaadittiin taivuttelua. Kusti alkoi pikkuhiljaa rentoutumaan, ja annoin pienesti pohjetta. Kusti siirtyi kuuliaisesti reippaaseen raviin, ja jatkoin alkulämmittelyä ravissa.
Olimme lämmitelleet jo kumpiinkin kierroksiin, tein vielä vähän ravityöskentelyä nykyisessä suunnassamme jotta saisin Kustin kulkemaan enemmän takajaloillaan.
- Tehän näytätte hienolta! kuulin äänen huikkaavan aidalta.
Siirsin Kustin käyntiin ja kun siirsin katseeni aidalle, siellä seisoi allu nojaillen aitaan.
- Ai kiitos, sanoin vähän hämmentyneenä. Kuinka kauan sä oot siinä ehtinyt seisoa? Kysäisin sitten naurahtaen vähän.
- Viitisen minuuttia. Kusti näyttää toimivan aika hyvin sun alla, allu sanahti sitten hymyillen.
- Kyllä se aika kivasti toimiikin, sanoin hymyillen.
Allu ei enää vastannut minulle, ja jäi vielä seiskolemaan aidan vierelle. Annoin Kustin levähtää hetken, ja keräsin sitten taas ohjia. Siirryin harjoitusraviin ja ohjasin Kustin keskiympyrälle. Ravailimme ensin pari kierrosta, ja kun Kusti kulki hyvin annoin laukkapohkeet. Kusti siirtyi pyöreään, aika keinuvaan laukkaan. Vauhti meinasi vähän hiipua, ja jouduin muutaman kerran antamaan napakasti pohjetta jotta vauhti pysyi yllä. Asetin ponia sisäänpäin, ja sain kuin sainkin sen kulkemaan peräänannossa. Kun olin tyytyväinen työskentelyyn, siirsin ponin käyntiin ja taputin sen hikistä kaulaa. Vaihdoin ympyrällä suuntaa, ja siirryin taas hetkeksi harjoitusraviin ennen laukannostoa. Antaessani laukkapohkeet Kusti ei reagoinut kovin hyvin, ja nosti hiukan vastentahtoisesti laukan. Siirsin ponin takaisin raviin, ja nostin uudelleen laukan, joka tällä kertaa onnistui hyvin. Taputin ruunaa vähän ja aloin työskentelemään sen kanssa laukassa tähän kierrokseen.
Kusti alkoi kulkea todella hienosti laukassa, joten hidastin ponin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Kehuin Kustia ääneen, ja katsahdin sitten aidan reunalle. Allu oli ilmeisesti ehtinyt lähtemään laukkojen aikana, mutta ei ihme, tallilla varmasti riitti tekemistä. Vaivuin omiin ajatuksiini antaessani Kustin kävellä uralla rauhassa. Havahduin, kun kentälle käveli Jasmin taluttaen kirjavaa ruunaa, Vompattia perässään.
- Terve! Säkin oot uhrautunu tänne jumalattomaan helteeseen ratsastamaan? kysäisin tytöltä.
- Moi! Ja joo, mä päätin kokeilla Vompattia tänä viikonloppuna, Jasmin kertoi.
Nyökkäsin vastaukseksi ja keräsin jälleen ohjat. Siirsin Kustin raviin antamalla vähän pohjetta, ja ohjasin ensitöikseni Kustin pääty-ympyrälle. Ympyrän ulkosivulla asetin ponin takapäätä ulos. Kusti ei heti ymmärtänyt, mitä avuillani hain joten tein toisen ympyrän, ja homma alkoi onnistua. Pitkällä sivulla tein pohkeenväistöä loivan kiemurauran mukaan, väistätin ensin ponin kentän keskihalkaisijalle ja sitten takaisin uralle. Kusti kulki pohkeenväistössä takapää vinossa, ja vaati pari kiemurauraa ja vähän hikoilua ennenkuin poni alkoi kulkemaan kunnolla. Kummissakin päissä tein pääty-ympyrät joilla väistätin ponin takapäätä ulos. Kun tehtävät alkoivat rullaamaan, vaihdoin täyskaarroksella suuntaa ja jatkoin tehtävää toiseen kierrokseen. Tähän kierrokseen pohkeenväistö alkoikin jo onnistua paljon paremmin, eikä pääty-ympyröilläkään tullut suurempia vaikeuksia vastaan.
Taputin Kustia ja siirryin harjoitusravista kevyeen raviin. Annoin ponin venyttää itseään eteen-alas ja ravata isommilla askelilla. Tein loppulämpissä vähän pääty-ympyröitä, voltteja ja kaikenlaisia kiemuroita. Työskenneltyämme jonkin aikaa rennosti ravissa annoin Kustin siirtyä käyntiin. Annoin ohjien valua sormieni välistä täydelle pituudelleen, ja taputin Kustia kaulalle. Poni oli ollut ihan mahtava, se oli ihanan herkkä ja vastasi apuihin todella kuuliaisesti. Pysäytin Kustin hetkeksi ja löysäsin satulavyötä selästä käsin muutamalla reiällä loppukäyntien ajaksi. Kävelimme jonkin aikaa, ja ohjasin sitten ruunan keskihalkaisijalle jälleen turpa tallia kohden. Hyppäsin selästä alas, ja nostin jalustimet ylös. Nostaessani toista jalustinta ylös Kusti rupesi hinkkaamaan itseään olkapäähäni, ja meinasin kaatua.
- Hei mä en oo sun raaputtamistolppa, sanoin Kustille tomerasti ja virnistin sitten.
Talutin ruunan ulos kentän portista ja suljin lankkuaitaisen portin perässäni. Taluttaessani Kustia talliin totesin, että se oli aika hikinen. Täytyisi käydä suihkuttelemassa ponia vesiboksissa vielä… Saavuin Kustin karsinalle, ja talutin ruunan sisään. Riisuin satulan sekä suitset, ja kävin heti viemässä satulan satulahuoneesen. Käväisin pesemässä kuolaimet vesiboksin hanan alla, ja vein nekin sitten paikalleen satulahuoneeseen. Palattuani Kustin luo poni odotteli jo kärsimättömästi, että missä sen palkkiot viipyivät.
- Joojoo saat sun porkkanat ihan just, sanahdin toiselle riisuessani suojia ponin jaloista. Laitoin suojat harjapakkiin ja kävin palauttamassa senkin paikoilleen.
Aloin kaivamaan porkkananpaloja taskustani, ja Kustin huomio kiinnittyi välittömästi muhun. Syötin porkkananpalat ponille rapsuttaessani tämän hikistä kaulaa. Kun porkkananpalat loppuivat, Kusti alkoi nuuskimaan kiinnostuneesti käsiäni siinä toivossa että saisi lisää.
- Höhlä sä söit kaiken jo, sanoin tuhahtaen.
Riisuin vihdoinkin kypärän päästäni ja vaihdoin ratsastusssaappaat takaisin converseihini. Jätin saappaat ja kypäräni vielä karsinan reunustalle, veisin ne paikoilleen sitten myöhemmin. Laitoin riimun Kustin päähän ja talutin sen ulos karsinastansa. Poni tuntui vähän ihmettelevän, että miksei se päässyt suoraan tarhaan. Talutin Kustin vesiboksin eteen, mutta ruunalle ja mulle tuli hieman erimielisyyksiä siitä että mennäänkö sinne vesiboksiin sisälle vai ei. Kun vihdoin sain vaivan kanssa ruunan vesiboksin sisälle, se ei millään suostunut seisomaan viemärin ympärillä olevan kumimaton päällä, ja jäi seisomaan hassusti vinoon.
- Ole sitten siinä, sanoin ponille pudistellen päätäni huvittuneesti.
Kiinnitin vesiboksin ketjut Kustin riimuun ja aloin suihkuttamaan kädenlämpöistä vettä letkusta ponin hikisiin kohtiin.
Kusti oli nyt tarhassansa, jossa oli heti mennyt piehtaroimaan märän karvapeitteensä hiekan peittoon. Kello lähenteli jo kahta, kun kävin palauttamassa ratsastussaappaat ja kypärän lokerooni. Suuntasin vielä kerran satulahuoneelle muistaessani että täytyisi vaihtaa ponin satulaan takaisin sen oma huopa. Satulahuoneessa istui pöydän ääressä Juulia, syventyneenä jonkinmoiseen paperikasaan. Tervehdin tätä ja vaihdoin sitten Kustin satulaan sen oman huovan takaisin. Nappasin käteeni ostamani huovan, ja tallustelin takaisin lokerolleni. Jouduin taas kaivamaan lokeron avaimen taskustani, ja avaamaan lokeron oven. Laitoin huovan hienovaraisesti lokeroni ylimmälle hyllylle, ettei se vaan runttaantuisi heti pilalle. Suljin oven, ja sulloin lokeron avaimen takaisin ratsastushousujeni taskuun. Olisi aika lähteä takaisin kotiin koulukirjojen ääreen, vaikka ei todellakaan huvittanut. Ehkä opiskelu etenisi kuitenkin paremmin, nyt kun Kustilla ratsastamisesta jäi niin hyvä fiilis, mietin kävellessäni tallin ovia kohden.
// Heh, tästä tulikin vähän pidemmänmuotoinen tallitarina…
Noh, toivottavasti se ei haittaa. Yritin tällä kertaa kuvailla vähän paremmin tekemisiä, ja keskittyä muuhunkin kuin asioiden kulkuun. Tarinasta tuli omasta mielestäni jo hiukan parempi kuin viime tarinasta kuvailun puolesta.
Kulkipas Kusti sulla todella kivasti, vaikka vasta ensimmäinen kerta olikin. Ruuna ei ole mistään helpoimmasta päästä, toki se on paljon herkempi vielä, näin uutena ratsastuskouluponina. Vähän vielä treeniä niin leitetaan teidät SM-kisoihin tai jotain 
Jos tykkäät hypätä, on sulla oikein oiva poni! Sen verran mä ehdin teidän touhuja katsella, harmi, kun en laukkoja päässyt näkemään. Kustilla on kyllä todella laadukas laukka, kun sen vain saa näyttämään sen.. Tarina todella oli nyt jo hieman kuvailevampi, ja pituutta ainakin olit saanut perusratsastuskerralle.. Kirjoitusvirheetöntä tekstiä, ainoastaan tässä kohdassa oli joku ajatuskatkos tai jotain: "Kävellessäni Kustin karsinalle. Kävellessäni jostain pomppasi kannoilleni kissa, joka pysähtyessäni rupesi kiehnäämään jaloissani." Saat 30 tr ja 20 tp
- allu
Jun 15, 2020 23:32:46 GMT 2
Jun 15, 2020 23:32:46 GMT 2
Kiva tietää myös, että siellä ruudun toisella puolella on vielä joku, joka seuraa Hiisiksen menoa 
Feb 13, 2018 20:03:31 GMT 2
Tarinoitasi on ollut aina mahtava lukea, kiitos tästä ajasta ja toivottavasti jatkossa löydät jotain.
Dec 12, 2017 20:04:59 GMT 2
Tarinoitasi on ollut aina mahtava lukea, kiitos tästä ajasta ja toivottavasti jatkossa löydät jotain.
Dec 12, 2017 20:04:59 GMT 2
Täällä on aika hiljaista ja en saa hahmoani ja Caramellaa ja Velmua kehitettyä tarinallisesti eteenpäin. Sori kaikille :/
Dec 12, 2017 12:23:17 GMT 2
Täällä on aika hiljaista ja en saa hahmoani ja Caramellaa ja Velmua kehitettyä tarinallisesti eteenpäin. Sori kaikille :/
Dec 12, 2017 12:23:17 GMT 2