|
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Apr 10, 2016 9:41:53 GMT 2
15.03.2016 - Smirky saapuu Suomeen Vapaapäivät oli varmaan tarkoitus viettää jotenkin muuten kuin ajamalla lähes kuusi tuntia aamu viideksi lentokentälle hakemaan hevonen ja sen jälkeen toiset kuusi tuntia taukoineen kotitallille, mutta sen tutun hirnahduksen kuuleminen lentokentän hälyssä sumuisena aamuna oli kuitenkin kaiken sen arvoista. Smirky ei tosin luultavasti ollut ihan samaa mieltä stepatessaan hermostuneena mun perässä lentokentän toiselle puolelle pieneen traileriin. Kaikeksi onneksi täysiverinen meni tällä kertaa vauhdilla traileriin heinien luokse ja jäikin vielä sinne rauhassa, lastauksesta kun olisi voinut tämän hevosen kanssa saada aikaan ties millaisen show'n ilman britteihin jäänyttä seuraponia.. Kuuden tunnin päästä..Toista kertaa ei kyllä tulisi mieleen lähteä hakemaan Smirkyn kaltaista hevosta pitkän matkan päästä yksin, kun hevonen muuttuu täysin varoittamatta ylisuureksi gaselliksi jokaisella kävelytystauolla ja pitää tallin pihaan saavuttaessa huolta että jokainen kymmenen kilometrin säteellä varmasti kuulee sen saapumisen. Puolen päivän aikaan Hiisvivuoressa ei tosin kovin paljon väkeä ollut, mutta ne vähäiset paikallaolijat kyllä tulivat samalla sekunnilla ulos uteliaina kun olin saanut auton parkkeerattua ja lastaussillan avattua. Hetken päästä tallin suunnalta kävelee vauhdilla myös allu, jonka kanssa olin aiemmin käynyt juttelemassa karsinapaikasta. - Sä et tosiaan huijannut sanoessas että Smirky pitää kyllä huolen kuulumisestaan, tallin omistaja naurahti avatessani trailerin sivuovea ja väistellessäni mustan hevosen välkkyviä hampaita. - Ymdawelu, cariad, rauhoittelin tammaa kymriksi. Tuttu kieli sai vieraasta ja kylmästä maasta (ja ties miten monesta muustakin asista..) hermostuneen hevosen höristämään korviaan ja peruuttamaan rauhassa ulos trailerista. - Mihin karsinaan mä voin viedä tän rauhottuun hetkeksi? kysyin allulta pidellessäni paikallaan steppailevaa ja hirnuvaa täysiveristä kaksin käsin. Seurattuani allua Smirkyn karsinalle, otin tammalta vauhdilla kuljetussuojat ja loimen pois päästäen sen nuuhkimaan uutta karsinaansa. - Mä luulisin muistavani suurimman osan paikoista perjantailta, vastasin tallin omistajan kysymykseen ja kävelin trailerille hakemaan varusteita. - Nytkö sä sen hevosen sait jo Suomen maaperälle? huusi Mikael tullessaan maneesista hikisen hevosen kanssa jonka muistelin olevan Vallu. - En, muuten vaan puran tavaroita trailerista, virnistin ja suuntasin parin loimen sisään sullottu tavaraläjä sylissäni kakkostallin varustehuoneelle, yrittäen saada sullottua kaikki Smirkyn tavarat jotenkin järkevästi suitsia ja satulaa lukuun ottamatta hyllykköön. - Toi pitää kyllä uusia, mietin ääneen tutkiessani sadeloimeen ilmestynyttä reikää hämmentyneenä. Tavaroiden ollessa järjestyksessä vein suitset ja juoksutusliinan odottamaan Smirkyn ovelle siksi aikaa että sain siirrettyä auton ja trailerin sivummalle kaikkien edestä. - Okay S, sun pitää varmaan päästä vähän juoksemaan, puhelin karsinassa hermostuneena korviaan kääntelevälle hevoselle pujottaessani suitset sen päähän. Kerrankin paholaiseksikin nimitetty hevonen osasi käyttäytyä uudessa paikassa kävellessään rauhallisesti perässäni kentälle. Olin vähintäänkin odottanut Smirkylle varsinkin nuorempana varsin tuttua ninjaliikkeiden kavaldia. - Pysyykö se ihan varmasti noilla varusteilla käsissä? kuulin Mikaelin epäuskoisen äänen kentän laidalta päästäessäni Smirkyn kävelemään isolle ympyrälle. - Se tietää että mun kans ei sikailla, tai ainakaan se ei enää viitsi yrittää, naurahdin aitaan nojailevalle Miksulle. - Trot, sanoin hymynkare huulillani kun täysiverinen pomppasi lähes tasajalkaa käynnistä raville ja pärskähteli innoissaan. Klipatun hevosen musta karva kiilsi auringon talvipäivän heikkojen säteiden osuessa siihen. - And then canter, sanoin ehtien hädin tuskin sanoa lauseen loppuun kun Smirky oli jo siirtynyt tasaiseen, pyöreään laukkaan. Muutaman ympyrän jälkeen siirsin tamman käyntiin ja vaihdoin suuntaa, ottaen joka askellajin myös siihen suuntaan. Olin ajatellut ettei hevonen olisi enää siinä kunnossa kuin jättäessäni sen britteihin, mutta sain yllättyä iloisesti sen ollessa jopa paremmassa kunnossa. - Soooh, that's enough for this time, rauhoittelin Smirkyä ennen kuin otin juoksutusliinan lyhyemmäksi ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan kaulaansa venyttelevää täysiveristä harjamarrosta ennen talliin palaamista. Mukava päästä lukemaan vihdoin teidänkin saapumisesta. Tarina oli kyllä sitä tasoa, että sitä sopi odottaa!  Tykkäsin tosi paljon kirjoitustyylistäsi ja olisin vain halunnut jatkaa ja jatkaa lukemista  Teidän saapumine todella oli äänekäs, voi että meinasi kahvit lentää päälle kun kuulin sen hirnahduksen.. Onneksi ei lentänyt, meinaan sitten ei olisi kyllä ollut yhtä lämmin vastaanotto.. Kirjoitusvirheisiin en törmännyt ollenkaan, teksti oli helppoa luettavaa. Saat tästä 35 tr.
- allu |
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on May 8, 2016 17:34:47 GMT 2
8.5.2016 - Koulutreeniä Musta hevonen näytti vaihtavan laukan itsekseen ratsastajan vain istuessa tyynenä paikallaan. Sen kaviot lennättivät hiekkaa ilmaan jokaisella askeleella, korvat osoittivat tiukasti ratsastajan suuntaan sen tarkkaillessa keskittyneesti tämän apuja. Pitkällä sivulla täysiverinen venytti itsensä täyteen pituuteensa ja otti muutaman irrottelevan laukka-askeleen ennen kuin lyhyellä sivulla kokosi itsensä ja kääntyi sivun keskellä lähes pennin päällä suunnaten keskelle maneesia. Hevonen kokosi laukkaansa vielä hieman jääden sitten laukkaamaan takajalkojensa ympärille. Puolipiruetin jälkeen ratsastaja siirsi hevosen harjoitusravin kautta käyntiin, päästäen ohjat pitkiksi taputtaessaan täysiveristä kaulalle. - Sehän näyttää jo paremmalta kuin vuosi sitten, kuului tumma miesääni maneesin katsomosta. - Yeah, sen lihakset on kasvaneet hyvin, vastasin hypätessäni alas Smirkyn satulasta. Tamma ravisteli itseään voimakkaasti haukotellen sitten tyytyväisenä. - Se on ihan eri hevonen ennen rataa ja sen jälkeen, isoveljeni sanoi huvittuneena katsoessaan yllättävän rauhallisesti seisovaa hevosta. - Mä en vieläkään kyllä ymmärrä miksi sä päätit tulla Suomeen ja hakea Smirkyn tänne, kun sä olisit ihan hyvin voinut tulla mun luokse Ranskaan, Lucas sanoi aavistuksen ranskalaisittain, - Sieltä ois löytynyt sulle heti oikeesti hyvä kisahevonen ja sä voisit treenata ympäri vuoden. -Lemoine, Smirky on parempi kuin ne maailmanluokan hevoset Ranskassa. Ja mä tunnen tän hevosen paremmin kuin omat taskuni, vastasin käyttäen tarkoituksella veljeni toista nimeä jota hän paremminkin vihasi. - Jayden, sä voisit olla Euroopan parhaiden kenttäratsastajien joukossa, jos sä et ois noin itsepäinen, Lucas jatkoi inttämistään. Huokaisin ärsyyntyneenä ja nopeutin kävelyäni Smirkyn karsinalle, vaikka tiesinkin että en pääsisi veljestäni eroon vielä hetkeen. - Maybe some day I will move to France, but today is not that day, sanoin ottaessani Smirkyltä suitset ja satulan pois karsinanovella. Tällä kertaa Lucas pysyi vaiti ja katseli vain yrmynä kauempaa tasapainotellessani satula ja suitset toisessa kädessä ja sulkiessani karsinanoven toisella. - Oh, great, be mad at me then, puuskahdin teatraalisesti ja kävelin pitkin harppauksin satulahuoneeseen ja palasin yhtä nopeasti Smirkyn karsinalle, Lucas oli kuitenkin jo naurusta päätellen toisen tallin puolella viihdyttämässä muita tallilaisia. - Okay Smirkey, let's go then, höpisin täysiveriselleni pujottaessani päitset sen päähän. Tarhan portilla seisoskeli Smirkyn tarhakaveri, joka kuitenkin käveli laiskasti hieman kauemmas mustan tamman luimistellessa. Puistelin päätäni Smirkylle tämän jättäessä laukkaspurtin välistä ja jäädessä piehtaroimaan parin askeleen päähän portista. Päätalli oli kerännyt kuuman kevätpäivän kunniaksi koko joukon tallilaisia nauttimaan viileämmästä ilmasta kävellessäni kakkostallista. Ranskalaiseen tapaan ruskettunut, pidempi ja vaaleampi veljeni vilkaisi minua vilkuillessani joka puolelle etsiessäni allua, tai jota kuta joka tietäisi paremmin Hiisivuoren maastoesteiden kunnon. - Oh, hey allu, ovatko maastoesteet jo siinä kunnossa että niitä voisi käyttää? kysyin satulahuoneesta tulleelta naiselta ja huomasin sivusilmällä Fannin juttelevan jonkun uuden tallilaisen kanssa. Tyttö näytti jokseenkin tutulta ja muistelin nähneeni tämän Hiisijärven lukiossa ollessani vielä kirjoittamassa. - Luulisin että maastoesteillekin voi jo mennä, pitäisikin käydä tarkastamassa ne, tallinomistaja huikkasi olkansa yli jatkaessaan matkaansa. - Lucas, shall we go now? Or are you too busy imagining to be amusing? huikkasin kävellessäni tallin ovia kohti ja vilkaistessani silmiään pyöräyttelevää veljeäni. Huikkasin käytävällä seisoneille Fannille ja uudelle tallilaiselle moikat ennen kuin sunnuntain paahtava aurinpaiste osui kasvoilleni suunnatessani autolle veljeni madellessa perässä. Ainakin me ollaan onnellisia siitä, että päätit valita meidät, etkä Ranskaa  Ja sun veljes vaikutti aika hauskalta kaverilta, teissä oli aika paljon samaa näköä. Smirky on kyllä kehittynyt hirveästi, ihan jo täällä ollessaankin! Sujuvaa ja erittäin mukavaa luettavaa, kirjoitusvirheisiinkään en tainnut törmätä? Toi enkku ei ole ihan mun alaani, mutta eiköhän nekin lauserakenteet olleet ihan oikein, sinä varmaan tiedät paremmin.. Saat 35 tr!
- allu |
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Aug 10, 2016 12:11:10 GMT 2
13.5.2016
- Don't even think about it, murahdin tarhan perällä edes takaisin pää pilvissä ja häntä lippuna ravaavalle täysiveriselle. Smirky oli vain juuri niin tyypillinen tamma ja muistutti pahimpina päivinä enemmän sitä radoilta juuri tullutta nuorta kuin kahdeksanvuotiasta kenttähevosta, joka toisinaan yritti käyttäytyä. Lähestyin minua korvat tötteröllä tuijottavaa hevosta kierrellen ja juttelin sille rauhallisella äänellä, tarkkaillen sen reaktioita. Samalla sekunnilla kun olin heittämässä riimunnarua hevosen kaulalle, huomasin makaavani parin päivän sateista aiheutuneessa mudassa jouduttuani väistämään räjähtävän lähdön ottanutta täysiveristä. Kampesin itseni ylös mudasta ja katselin tympääntyneenä kun Smirky päätti huomata tarhan aidan olevan juuri sen korkuinen että se pääsisi sen yli kevyesti. Hienoa, sekopäinen täysiverinen leikkimässä nuoruutensa laukkahevosta tallin pihalla kun hiljalleen paikalle valuvat tuntilaiset jäivät uteliaina seuraamaan esitystä tallin oven läheisyyteen.
Katseltuani toivottomana hölmön hevosen karkuretkeä tarhan keskeltä, pujottelin sen ulkopuolelle ja seurasin tällä kertaa turpa maata viistäen ravaavaa Smirkyä hieman kauempaa. Tovin ympäriinsä vaeltelun jälkeen ja varmasti koko tallin oltua tietoinen sen karkuretkestä kimeän hirnahduksen ansiosta, tamma pysähtyi nuuhkimaan aidan raosta kurkottelevaa shetlanninponia. Hymähdin päätäni puistellen ja astelin nyt ruohonkorsia Mantan kanssa vierekkäin syövän hevosen luokse vasta saapuneen Leon tarkkaillessa tilannetta hieman kauempaa.
- Olisihan se pitänyt arvata, mumisin saatuani karkulaisen kiinni ja lähdin taluttamaan sitä tallille. Päätallin ovella näkyi joukko tuntilaisia supattamassa, Theo, Aurelia, Ida ja allu, jonka ilmeestä ei ottanut selvää. Tallinomistaja hätyytti tuntilaiset laittamaan ratsujaan ja vilkaisi minua ja Smirkyä. Tästä saisin vielä kuulla, olihan Smirky käyttäytynyt jopa esimerkillisen hyvin Hiisivuoreen saapumisen jälkeen ja päättänyt nyt romuttaa kuvan hyväkäytöksisestä hevosesta.
Tallissa varustin Smirkyn kaikessa hiljaisuudessa harjattuani pahimmat kurat pois sen karvasta ja lähdin taluttamaan hevosta pihalle. Satulan olin jättänyt tällä kertaa telineeseen, vaikka se ei kaikista viisain vaihtoehto ollutkaan. Eilisen hyvin menneen ja vauhdikkaan maastoestetreenin jälkeen hölläilypäivä teki kuitenkin molemmille hyvää, vaikka Hiisivuoren esteistä suurinosa olikin täysiveriselle turhan pieniä.
- Että sellainen päivä sitten tänään, kuulin allun äänen kentän portilta kun loikkasin penkiltä Smirkyn satuloimattomaan selkään. Ohjasin käynnissä mustan tamman lähemmäs porttia ja olisin voinut vaikka vannoa, että sen naamalla oli tavallistakin tyytyväisempi ilme.
- Siltä näyttäisi. Se on vähän.. omalaatuinen joinakin päivinä. Sillä oli myös Englannissa seuraponina Mantan näköinen shetlanninponi, selitin naiselle.
- Taisitkin eilen ihmetellä jo Smirkyn hyvää käytöstä, nainen virnisti ja toivotti parempaa onnea loppupäivälle suunnatessaan maneesille.
- Ei sitten mitään kommervenkkejä enää tänään Smirky, mumisin ohjatessani mustan tamman kävelemään kenttää ympäri.
//Vähän tällainen pätkä, jonka aloitin toukokuussa ja en ikinä muistanut kirjoittaa loppuun. Menehän se noinkin :'D
Kiva, että sait tän kuitenkin viimein julkaistua! Todella pidin tästä pienestä pätkästä, erityisesti alku oli hyvä. Osasit kuvailla tapahtumat juuri sillä erityisellä tavalla, joka tempasi todella lukijan mukaansa! Me varmaan kuoltaisiin tylsyyteen ilman Smirkyä, tamma osaa järjestää silloin tällöin sopivasti äksöniä.. Ja teille pitää varmaan suunnittella jotain omia maastoesteitä todellakin, tällä hetkellä korkeimmat esteet taitavat olla siinä 90 cm paikkeilla.. Kirjoitusvirheisiin en törmännyt, sujuvaa tekstiä. Saat tästä 30 tr!
- allu
|
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Aug 10, 2016 20:46:43 GMT 2
Jem ja Smirkyhan olivat tosiaan "pienellä" reissulla Bromfieldissä, jossa osallistuivat viikonloppuleirille 29.7-31.07. ja tottahan toki perille piti ajaa maita pitkin - eikä takaisin tullessakaan selvitty lyhimmällä reitillä, kun myös kisat osuivat matkan varrelle Suomessa. Tarina perustuu kys. reissuun.
10.08.2016 - Takaisin reissusta
- Okei, katsotaas mikä hevonen sä oot heiniäs, sanoin matalalla äänellä kirjavalle täysiveriselle joka käveli kaikessa rauhassa Ranskan metsätiellä isoveljeni pinkoessa jo Smirkyn kanssa laukassa edellä. Oma tammani ei olisi ikipäivänä kävellyt näin rauhassa toisen lähtiessä laukkaan, ja kaihoisasti katsoin Smirkyn lippuna liehuvaa häntää sen edetessä metsässä. Vaivihkaa annoin tammalle laukka-avut ja se kiihdytti parissa askeleessa täyteen vauhtiin, laukaten häntä ja korvat tötteröllä Lucasin ja Smirkyn ohitse. Ohi päästyämme, katsoin nauraen olkani ylitse kun Smirky veti herneet nenään Lucasin pidättelyistä ja pukitti tämän alas ravaten sitten höristen minun ja lainaratsuni luokse.
- Mä kyllä ihmettelen syvästi, miten ihmeessä sä pystyt kilpailemaan näin omalaatuisen hevosen kanssa, Lucas sadatteli käveltyään luoksemme.
- Mä koulutin sen, totesin sarkastisesti ja veljeni pyöräytti teatraalisesti silmiään noustuaan takaisin tamman satulaan, - Mitä mieltä sä oot siitä?
- Well, he's quite good, mut ei kuitenkaan Smirkyn veroinen. On tää parempi kuin se eilinen kimo koulupuokki, ne ei oo mun alaa, vastasin samalla kun annoin ratsulleni merkin lähteä liikkeelle.
- Sä yllättyisit miten hyvä se on, kun vaan kävisit useammin, Lucas sanoi katsahtaen minua merkisevästi.
- What do you mean? kysyin silmiäni siristellen.
- Sä omistat siitä hevosesta puolet, Lucas vastasi tyytyväisesti virnistellen.
- Mihin mä muka toista hevosta tartten, sanoin pysäyttäessäni kirjavan oriin ja loikatessani alas sen satulasta.
- Mulla on Smirky. Ja nyt, alas sen satulasta, it's time for us to go, sanoin kiiveten samantien mustan tamman selkään antaen sille samalla laukka-avut.
- Jeremy! Don't be a fool! kuulin Lucasin huudot takaani, kun ohjasin Smirkyn kohti tallirakennusta.
----
- Jeremy Jayden Kajanne, se personal trainer koulutuksesi alkoi kaksi päivää sitten, etkä vieläkään ole kotona! huokaisin syvään kuullessani äitini kiukkuisen äänen puhelimen kaiuttimesta pysäyttäyessäni mustasta ruskeaksi muuttuneen Land Roverin trailereineen Hiisivuoren pihaan.
- Yeah, yeah, I know. Ilmoitin heille kyllä että olen vielä tulossa Suomeen -, aloitin.
- Ilmoitit ja ilmoitit, sieltä on silti soitettu jo ainakin kymmenen kertaa meille, ettei sinuun ole saatu yhteyttä, Anne jatkoi vihaista saarnaansa, - Eikö niin, Matthew?
- Matt..? Onko isäkin kotona? kysyn ihmeissäni, sillä lähtiessäni ajamaan Ranskaan kohti Bromfieldiä lähes kolme viikkoa sitten, oli hän ollut vielä Britanniassa työreissulla.
- On ja parempi olisi -, päätäni puistellen sammutin puhelimeni viitsimättä mainita olevani jo Hiisivuoressa ja kävelin avamaan trailerin peräluukun Smirkyn ilmoittaessa olemassaolostaan seiniä potkimalla ja kimakalla hirnunnalla.
- Rauhassa nyt vaan, rauhoittelin täysiveristä sen peruuttaessa lähes ravissa pois trailerista.
- Viedääs sut nyt tarhaan, niin saat levätä, puhelin melkein pohkeenväistöä vierelläni tarhaan ravaavalle tammalle. Smirkyn tarhakaveri katseli toverinsa riehumista ihmeissään, mutta lähti mukaan isomman pukkilaukka revittelyyn edes takaisin aidan viertä.
- Heippa! Oliko hyvä reissu? kuulin allun kysymyksen takaani, kun katselin kahden tamman ilottelua tarhassa - hevoseni käsitys levosta oli toisinaan vähintäänkin kummallinen.
- Moi, oli se ihan okei, tosin olisi voinut olla parempikin, vastasin virnistäen ja tallinomistaja kohotti kulmiaan kysyvästi.
- Teidänhän piti olla takaisin jo viikko sitten? allu kysyi.
- Mhm, isoveljet osaavat olla riesaksi.. Ja myös yhdet kisat tuli vastaan matkalla, vastasin ja päädyin selittämään allulle koko reissun tarinan. Matka Bromfieldiin oli sujunut hienosti ja leiri myös, mutta ei kannata laittaa kuvia Instagramiin. Olin ajanut pari tuntia Bromfieldistä lähdettyäni, ja taukopaikalla ottanut kuvan tienviittaa nuuhkivasta Smirkystä - jonka armas isoveljeni Lucas oli tietysti nähnyt. Valitettavasti kyseinen paikka sattui sijaitsemaan puolen tunnin matkan päässä hänen työpaikastaan ja Lucas oli ajanut paikanapäälle juuri kun olin ollut lähdössä. Ja lähes kirjaimellisesti vetänyt minut ja Smirkyn pienen mininsä perässä kylään viikoksi. Reissu oli siis venynyt viikolla, kun olin viimein päässyt lautalle Saksaan ja Itämeren yli Suomen mantereelle.
Tallinomistajatar oli ymmärtäväisenä nyökytellyt päätään ja lähtenyt sitten jatkamaan paperitöiden parissa, joita taisi riittää ennen syyskauden alkua. Minä jäin omaan hiljaisuuteeni järjestelemään Smirkyn tavaroita paikoilleen - sillä hevosella oli jo varmasti enemmän tavaraa kuin laki sallii, mutta silti ne kaikki olivat mahtuneet mukaan. Leiri Bromfieldissä oli tuonut kaivattua vaihtelua Suomen maisemiin - olimmehan me toki kiertäneet jo toukokuusta alkaen koko Suomen niin Lapin tuntureista Ahvenanmaan saaristoihin kisojen perässä, mutta Ranskan Valence oli ollut mukavaa vaihtelua. Puhumattakaan siitä, että tallikin oli jo eri luokkaa kuin suomalaiset tallit ja ihmiset sekä hevoset olivat mahtavia. Olisin voinut vaikka muuttaa samantien Ranskaan ja viedä Smirkyn kyseiselle tallille, mutta jokin Suomessa kuitenkin oli mahtavaa.
Uskoisin myös, että Bromfieldin valmentaja vain huokaisi helpotuksesta, jos näkisi tätä kaksikkoa vain satunnaisesti. Ranska oli ollut upea. Siitäkin huolimatta että Lucas oli kertonut minulle omistavani hevosen, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Allulle asiasta kerrottuani ja parahdettuani: "Se on ihan liian hyvätapainen ollakseen mun hevonen!", nainen oli sanonut pohtivasti, että ehkä hyvätapaisuus oli jossain määrin hyväkin. Tosin, kirjava täysiveritamma pysyisi kyllä visusti Ranskassa sillä Suomeen en sitä olisi tuomassa - Lucasilla olisi edessään kova työ, jos haluaisi minun ottavan hevosen itselleni tai saadakseen minut Ranskaan.
Ohhoh, teillähän on ollut tapahtumarikas kesä! Toivottavasti reissusta jäi kaikesta huolimatta hyvä fiilis, etkä kuitenkaan innostunut niin paljon, että karkaisit meiltä sinne Ranskaan - Smirky ja sinä kuulutte sen verran vahvasti talliporukkaan Tallissa on kyllä juuri tällä hetkellä yksi karsinapaikka vapaana, mutta toinen täysiverinen - joskin selväpäisempi - ei välttämättä olisi täydellinen idea keskelle rauhallista ratsastuskoulu-maalaistallia. Ja myöhästymisestä huolimatta - toivottavasti sun personal trainer koulutus lähti hyvin käyntiin! Upea tekstiä jälleen kerran - sitä oli ilo lukea! Kirjoitusvirheitä en tällä(kään) kertaa onnistunut löytämään. Saat 40 tr!
- allu
|
|
|
|
Post by allu on Nov 19, 2016 19:51:38 GMT 2
Palkinto yksityistunti - kouluratsastus
Olimme sopineet Jemin kanssa pitäväni hänelle ja Smirkylle lauantai-iltana koulutunnin. Salaa olin jo pitkään odottanut tätä tilaisuutta, sen verran kauhulla olin pidempään seuraillut ratsukon kaahotusta. Oli se silloin joskus syyskuun puolella taitanut näyttää parempia ominaisuuksiaan valmennusviikonlopussa - jos nyt oikein muistin - mutta etenkin viime aikojen maastoreissuilta oli kuulunut epäilyttäviä huhuja.
Harpoessani hangen poikki maneesiin, kävin vielä mielessäni läpi päivän suunnitelmat. Koska Jem ei ollut esittänyt erityisempiä toiveita valmennuksen suhteen, olin itse suunnitellut sen sisällön alusta loppuun. Mitään sen kummempaa en kuitenkaan ollut keksinyt, perusjututhan olivat kaikena a ja o. Uskoin kuitenkin näissäkin olevan ratsukolle tarpeeksi hikoiltavaa, enkä todellakaan aikonut päästää Jemiä helpolla! Maneesissa poika olikin jo ravailemassa tammansa kanssa saapuessani sisälle valoisaan halliin.
Smirky ravasi hieman kummallisesti poukkoillen välillä uralla ja välillä sen sisäpuolella Jemin säheltäessä jotain selässä. Hän oli ilmeisesti hieman säikähtänyt tuloani, kenties paineita? Joka tapauksessa yleensä poika ratsasti todella huomaamaatomilla avuilla ja miltei olisi voinut luulla hänen sulautuneen hevoseen, niin siististi tämä osasi parhaimmillaan ratsastaa. Pyysin Jemiä keräämään ohjat paremmin tuntumalle ja tulemaan aluksi toiseen päätyyn ympyrälle.
Ympyrällä Jem sai tehtäväkseen taivuttaa Smirkyä vuorotellen sisälle ja ulos. Ei niin, että Smirkyn pää olisi keikkunut puolelta toiselle, vaan hitaasti vaihdellen huolella suoristaen väleissä. Korjasin vuoroin pojan kättä ylemmäs, kantapäätä alemmas, mutta pikkuhiljaa meno alkoi tasoittua. Smirky alkoi pärskyä, laski päätään ja nosti selkäänsä.
- Hyvää, nythän se uskaltaa jo rentoutua! Kommentoin väliin ja annoin ratsukon hidastaa käyntiin.
Jemin kasvot alkoivat pikkuhiljaa loistaa Smirkyn alkaessa toimia yhä paremmin ja yhteistyöhaluisemmin. Pistin ratsukon tekemään perusjuttuja; siirtymisiä, vähän väistöjä ja taivutuksia, väliin pari pätkää avoa. Jem alkoi lopussa löytää vihdoin myös oman hyvän istuntansa ja samalla tamma hänen allaan rauhoittui huomattavasti. Olihan tunnin aikana vaikeuksiakin; Smirky ei taipunut kunnolla etenkään vasempaan kierrokseen, sitten se ei taas suoristunut. Vauhdista olisi saanut hetkittäin ottaa vähintäänkin puolet pois. Mutta lopputulokseen taisivat kaikki olla tyytyväisiä ja olihan ratsukko selvästi töitä tehnytkin!
|
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Nov 20, 2016 14:03:24 GMT 2
20.11.2016
- Rikkinäiset päiset part. miljoonaOli varmaan virhe ajatella että voisi talvipäivänä lumien kadottua parissa päivässä ja kelin lauhtuneen hieman pikkupakkasista, että huolimatta kahdeksan kuukauden Suomessa asumisesta brittiläiseen ilmastoon tottunut täysiverinen olisi helppo saada tarhasta. Varsinkin kun se tarhasi toisinaan yhtä ilkikurisen shetlanninponin kanssa ja innostu senkin päättömään ralliin ympäri aitausta. Turhaa taisi olla myös toivoa että loimet ja riimut pysyisivät ehjinä, niillä näytti olevan kummallinen taipumus reikiintyä ja hajota aina talven ensilumien tullessa. Huokaisin ja käännyin tilanteen huomattuani kannoillani, hakemaan lähinnä kilpailuihin tarkoitetun nahkariimun tallista jotta energisen täysiverisen saisi edes siedettävästi talliin ja harjattavaksi. - Monennetko päitset noi jo oli? Theo virnisteli Ranen karsinasta kun vihdoin talutin pää ylhäällä steppailevan Smirkyn talliin nahkapäitset päässä ja rikkinäinen nailonriimu toisessa kädessäni. - Ei mitään hajua, tipuin laskuista jossain viime viikolla, heitin takaisin ja ohjasin mustan tamman pesupaikalle, napaten reikiä täynnä olevan loimen sen selästä ja ryhtyen huuhtelemaan sen kuraisia jalkoja. - Mä en kyllä tajua miten toi hevonen onnistuu tossa aina, Iida pohdiskeli Hongan karsinasta laittaessaan ruunalle suitsia päähän. - Suomalaiset loimet ja riimut ei vaan oo Smirkyn kestäviä, mutisin ja komensin takajalkojaan kiukkuisesti nostelevaa hevosta. Jalat huuhdeltuani kuivasin ne huolellisesti ja laitoin suojat pikavauhdilla, jonka jälkeen hain suitset ja satulan satulahuoneesta. - Onnee kouluvalmennukseen, Theo virnisti taluttaessaan Ranen tallista ulos Iida ja honka vanavedessään. - Koittakaa te selvitä ehjinä maastosta takas, siel on aika liukasta, vastasin kiristäessäni ilmaa näykkivän Smirkyn satulavyötä. Theo huikkasi vielä jotain takaisin ruutitynnyreistä, mutta taskussani soimaan pärähtänyt puhelin katkaisi lauseen. - Jem, vastasin puhelimeen kysyvänä napatessani kiinni pesupaikan ketjuista, joita Smirky kalisutteli hermostuneena. - Lucas, mulla ihan tosissaan alkaa olla kiire just nyt, murahdin vastaukseksi isoveljelleni joka oli aloittamassa taas yhtä saarnaansa. - Kai edes johonkin muualle kuin maastoon, Lucas murahti takaisin, - Sun pitäis kyllä muuttaa Ranskaan jo ihan sen takia että saisin pidettyä sut kurissa, tämä jatkoi. - Turha luulo, en mä Suomesta mihinkään lähde, sanoin ärtyneenä, - Ja ihan sun takia voin sanoa että ei me olla tonne ulos lähdössä liukastelemaan, allu pitää kouluvalmennuksen. - Ja et kertonu mulle, mä oisin halunnut nähdä sut treenaamassa koulua, Lucas piti pienen tauon, - Ehkä Suomen talvi tekeekin vaan hyvää teille kahdelle, ainakaan ette voi hurjastella ympäri vuoden maastoesteillä. - Yeah right, nyt mun pitää mennä, sanoin ja painoin luurin kuvaketta. Ainakaan en ollut vielä tehnyt sitä virhettä että olisin sanonut Lucasille kouluvalmennuksesta, se olisi varmaan lentänyt Ranskasta Suomeen ihan vain nähdäkseen sen omin silmin. Olihan me kesän aikana käyty muutamassa kouluvalmennuksessa, mutta oli pakko myöntää että pystyttiin me parempaankin kuin mitä viime aikojen maastoratsastukset - joista allukin taisi olla kuullut huhuja. Tallinomistajatar oli suorastaan hihkunut innosta sopiessamme valmennuksesta, tokikin allun tapaan varsin hillitysti. - Smirky! komensin juuri kipeästi olkapäätäni näykännyttä hevosta irrottaessani sitä pesupaikalta. - Hei, sori, voisitko sä pitää tätä hoopoa hetken että mä saan kypärän päähän? kysyin tallipihalla Vallun vihreä riimunnaru kädessään harppovalta blondilta pojalta, joka vähä yllättyneenä nappasi ohjat käteensä ja katsoi korvat niskassa seisovaa Smirkyä epäilevänä. - Kiitti, mä oon muuten Jem ja toi äkäpussi on Smirky, esittelin itseni ottaessani ohjat takaisin toiseen käteeni. - Eipä mitään, mä oon Marcus ja aloitin hoitamaan tota Vallua, vaaleahiuksinen vastasi virnistäen. - Törmäillään varmaan vielä tallillakin, nyt mun pitää tosin mennä että ehdin maneesiin ennen allua, sanoin ja Marcuksen jatkaessa kävelyään tarhoille jatkoin Smirkyn kanssa maneesia kohti. Alkulämmittelyjen ajan huomasin yrittäväni jo liikaakin löytää rentouden Lucasin puhelun pyöriessä päässäni ja Smirkyn ollessa viime päivien pikkupakkasten ansiosta jännittynyt kuin viulunkieli. //Vihdoin sain kirjoitettua tarinan pitkästä aikaa! Nyt voisi taas miettiä noita koulujuttuja tuossa, ehkä.. Kiitos myös valmennuksesta, siitä en enää saanut kirjoitettua vaikka alunperin meinasin mutta meneehän tämä näinkin Kävin myös samalla vähän tuhlaamassa rahoja, kun riimut hajoavat. Eli Equestrian Pron 50 € lahjakortti käytetty ja vähän muita. Equestrian Pro: WEGA - V-otsapanta swarowski kristalleilla, konjakki/hopea 33v€ Cassiel - Riimu "Sydän", tummanpunainen 12v€ Cassiel - Riimunnaru "Basic", punainen 5v€ yht. 50v€ OddPixel: Divino Nations -riimu, puna-valko-sininen 16v€ Pixhorse Can-Dy synteettinen suitsisetti, sininen 42v€ Divino Caesar yleissatulahuopa, sininen 30v€ Pixhorse Coral pintelit, sininen 20v€ Divino Griffin fleeceloimi, sininen 24 v€ yht. 132 v€ Heh, jep! Oli muuten tosi kiva kuulla juuri sun näkökulmasta - vaikkakin jälkikäteen - millä fiiliksillä lähdit itse valmennukseen. Nyt ymmärrän teitä ratsukkona jälleen ehkä hieman paremmin.. Mutta voihan tämä kaksikko (Smirky ja Manta), taitaa kummallakin olla omat osuutensa riimujen hajoiluun.. No toivottavasti nuo seuraavat riimut kestäisivät hieman pidempään  Tallilla on muuten tapahtumassa tulevina viikkoina pieniä muutoksia, jotka vaikuttavat myös Smirkyn tarhaukseen, mutta infoan niistä sua sitten erikseen kyllä!
Tätä tarinaa oli kyllä todella kiva lukea, vaikka sisältö ei sen ihmeellisempää ollutkaan, oli tätä todella mukava lukea! Kirjoitit mielestäni todella osuvasti.. Pääasiassa tarina oli virheetön, mutta ensimmäinen lause on kyllä pituutensa vuoksi todella hankalaa ymmärrettävää, jonka lisäksi yksi pieni kirjoitusvirhe oli soluttautunut mukaan tekstiin. Nämä eivät kuitenkaan kummemmin häirinneet lukemistani, ei niistä siis sen kummempaa miinusta! Saat tästä tarinasta 25 tr ja lisäilen sulle nyt heti samalla nuo ostokset!
- allu
|
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Mar 30, 2017 23:08:18 GMT 2
26.03.2017 - RaviradallaMusta täysiverinen ravasi mun ympärillä keskellä tallipihaa häntä korkealla liehuen ja sieraimet suurina mun pitäessä kiinni sen ohjista jotka olin ottanut hetkeksi pois toisesta kuolainrenkaasta. Mä olin ajatellut lähteä käymään raviradalla, koska mä en ollut vielä käynyt siellä kertaakaan Hiisivuoren aikana. Ja entiselle laukkahevoselle teki luultavasti vain ihan hyvää päästä välillä laukkaamaan koko sielunsa edestä. Se oli kuitenkin ollut hyvä idea siihen asti että olin saanut laitettua tamman vanhan laukkasatulan sen selkään ja Smirky oli kerännyt kierroksia siitä - kyllä se vieläkin muisti mitä se satula tarkoitti. Mä olin kuitenkin jättänyt nivelkuolaimet välistä ja laittanut sen sijaan olympiat, koska niillä se pysyisi paremmin hanskassa matkan raviradalle. "Ootteko te kohta valmiita lähtemään?" kuulin Theon kysyvän Kustin satulasta kun sain viimein mun ympärillä kärsimättömänä pörräävän hevosen rauhoittumaan sen verran että sain ohjat takaisin normaalitilaan ja pääsin itse satulaan, jockeylasit naamassa. "Joo. Nyt", vastasin ja ohjasin Smirkyn kävelemään Kustin perään kun Theo ohjasi ratsunsa mukaan reissulle lähteneen allun ja Dellan perään. Koko parin kilometrin matkan raviradalle mä sain pidellä ratsuani kaikilla voimilla, ja siltikin se pikemminkin hypähteli ihmeellisillä loikilla eteenpäin sen sijaan että olisi kävellyt kuten normaalit hevoset. Peikkometsän ravitallille päästyämme ja tallin omistajaa tervehdittyämme mä loikkasin vielä alas Smirkyn satulasta hetkeksi ja lyhensin jalustimet jockey-mittaan ennen kuin nousin takaisin satulaan ja ohjasin paikallaan tanssahtelevan tamman muiden perässä radalle. "Sehän ei meinaa pysyä housuissaan", Theo totesi täysiveriseen verrattuna rauhassa paikallaan seisovan Kustin selästä ja allu mittaili täpinöissään olevaa hevosta hieman huolestuneena. "Kierrättekö te tossa sisäkaaressa niin me mennään ulkokaaren kautta? Siinä on ainakin tarpeeksi loivat kaaret ettei tää yks vedä nurin", ehdotin ja kaksi muuta nyökkäsivät vastaukseksi. Mä keräsin Smirkyn ohjia paremmalle tuntumalle ja kävelin sen kanssa ulkokaarta pitkin muutaman metrin. Sitten siirsin tamman raviin ja siirsin hitaasti käsiä pidemmälle sen kaulalla, ottaen harjasta tukea samalla kun täysiverinen pomppasi ravista laukalle ja venyi askel askeleelta täyteen mittaansa. Kulmissa ja lyhyemmällä sivulla hidastin tamman menoa hieman, mutta pitkän sivun avautuessa eteen annoin hevosen mennä niin lujaa kuin se halusi. Sivusilmällä näin allun ja Theon ratsuineen laukkaamassa rauhallisempaan tahtiin toisella puolella rataa. Toiselle lyhyelle sivulle Smirky alkoi jo hidastaa vauhtia kiitolaukasta hallitumpaan laukkaan itse ja pärski tyytyväisenä kun hidastin sen raville ja ohjasin ympyrälle. Hevosen väri oli muuttunut hetkessä mustasta ruskeaksi mudan takia ja jouduin nostamaan suojalasit kypärän lipan päälle jotta näin luoksemme ravaavat Dellan ja Kustin selvästi. "Niilläkin taisi olla hauskaa?" kysyin virnistäen katsoessani mutaisia hevosia ja melkein Kustiakin mutaisempaa Theoa. "Kusti meinasi jo lennättää mut hiekkaan kun se innostui, mut Della vaikutti menevän ihan nätisti", Theo virnuili ei niin valkoisen ratsunsa selästä ja allu nyökytteli. "Mutta on siinä kyllä hevosessa vauhtia, onneksi se ei ihan tuollaista vauhtia mene tarhassa tai maneesissa..", allu sanoi Smirkyä osoittaen. Raviradalle tullessa Smirky oli ollut täpinöissään eikä osannut rauhoittua koko matkalla, kun taas nyt se seisoi rauhassa korvat hörössä paikallaan. "Ehkä se nyt on muutaman päivän ihan rauhassa, kun sai kulutettua suurimman osan energiasta", hymähdin kun lähdimme kävelemään takaisin Hiisivuoreen, jossa odotti kolmen hevosen sekä niiden varusteiden peseminen. //Sainhan kirjoitettua pitkästä aikaa, vaikka tulikin melko lyhyt ja nopea tarina 
|
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Apr 22, 2017 19:19:55 GMT 2
07/04/2017
Jem ja Smirky ottivat huhtikuisena perjantaina suunnakseen Ratsutila Seesteen, jossa osallistuivat Anna Karenin pitämään estevalmennukseen. Alla valmentajan näkökulma valmennuksen kulusta:"Pikimusta täysverinen hohti auringossa saapuessaan ensimmäistä kertaa Seesteelle, ja näky oli varsin vaikuttava. Tamma sai huomiota sekä hevosilta, että henkilökunnalta. Jo varusteiden laitossa saatoin huomata Smirkyn tulisen luonteen. Aloitimme valmennuksen maneesissa alkuverryttelyllä, joka piti sisällään kaarevia uria, pääty-ympyröitä ja suunnan vaihtoja. Jokainen ratsukko sai hakea toimillaan sopivaa tahtia ja rentoutunutta ratsua. Smirky oli alkuun rauhaton ja pyrki karkuun, mutta totteli hyvin Jemin löytäessä oikeat pidätteet ja vakaan istunnan. Verryttelyn jälkeen tamma myötäsi kauniisti ja ravasi hyvään tahtiin. Verryttelyn jälkeen siirryimme kentälle kootun radan pariin. Olin rakentanut viiden esteen radan, jota aloitimme treenaamaan osissa. Oikeanpuoleisella pitkällä sivulla oli kaksi estettä, joiden puomit laskimme ensin maahan. Haimme ensin sopivaa lähestymistä esteille ravissa, sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli hallittu lähestyminen ilman oikaisemista tai ryntäämistä. Tämä osio sujui varsin mallikkaasti ja Smirky pysyi sopivassa tahdissa Jemin pidätteiden alla. Tamma kuitenkin näytti pientä hermostuneisuutta valmennuksen muista osallistujista, ja pyrki karttamaan odottavat ratsukot kaukaa. Puomi-harjoituksen jälkeen nostimme esteparin pystyesteiksi, ensimmäisen korkeudeksi 30cm, jälkimmäisen korkeudeksi 50cm. Toistimme lähestymisen kuten puomeilla. Tarkoituksena oli lähestyä esteet ravissa ja nostaa laukalle automaattisesti ensimmäisen esteen jälkeen. Muut ratsukot siirtyivät aivan kentän toiseen päähän välttääkseen Smirkyn ärsyttämistä, joka auttoikin vähän suoritusta. Laukka nousi hieman tarkoitettua aikaisemmin, jo lähestyttäessä kentän päädyssä, mutta hypyt sujuivat kauniisti. Kokeilimme vielä toisen kerran, ja keskityimme nyt rauhalliseen tahtiin ja puolipidätteisiin. Toinen kerta onnistui paremmin ja laukka nousi vasta ensimmäisen esteen jälkeen. Tämän jälkeen siirryimme seuraavaan rataosuuteen, joka sisälsi vinon 60cm okserin kentän keskellä ja 50cm pystyn kentän päässä. Tässä ehdottoman tärkeää oli hyvä radan hallinta, koska okserin jälkeen piti kääntää nopeasti pääty-ympyrää vastaavasti pystyesteelle. Smirky näytti hermostuneisuuden merkkejä ja pyysin Jemiä tekemään pääty-ympyrää ennen estettä rauhoittaakseen säikkyä tammaa. Kun pimeät kulmat ja muut ratsukot eivät enää hermostuttaneet Smirkyä ja se pääsi hyvään tahtiin, lähdimme hyppäämään. Ratsukko hyppäsi ensimmäisen okserin valtavalla ilmavaralla, jonka jälkeen nopea käännös jälkimmäiselle esteelle onnistui myös hyvin. Smirky on herkkä ja nopea reagoimaan oikeille avuille. Mallikkaan suorituksen jälkeen lähdimme kokeilemaan koko rataa. Aikaisempien sarjojen lisäksi kentän vasemmalla pitkällä sivulla on toinen okseri radan päätteeksi. Nostimme ensin kaikki esteet, Smirkylle ja Jemille nostimme ne 80cm-100cm korkuisiksi. Rata lähti käyntiin hyvin, mutta kehotin tekemään enemmän puolipidätteitä, koska Simrky näytti kuumenemisen merkkejä heti alussa. Radan kolmannella esteellä tamma kuitenkin kieltäytyi. Toistimme saman esteen heti perään, nyt tarkalla ja suoralla lähestymisellä, sekä pienellä kannustuksella ennen estettä. Jemin piti olla valppaana ja katsoa kauas esteen yli. Hyppy onnistui ja jatkoimme radan loppuun. Tunnin päätteeksi nostimme esteitä ratsukoiden tasojen mukaiseksi, Jemille ja Smirkylle nostimme 120-140cm. Rata sujui hyvin Jemin ollessa tarkkana apujen kanssa ja valppaana radan hallinnassa. Tamma pudotti yhden okserin, mutta muuten meni varin hyvin. Smirky hyppää komeita ja ilmavia hyppyjä, jota on ilo katsella. Tärkeää on pitää kuumentuva tamma pidätteiden alla ja ratsastajan tulee olla valppaana radan hallinnassa. Jokaiselta esteeltä tulee jo kääntää katse seuraavalle esteelle, jotta Smirky pysyy hyvin mukana."
|
|
|
|
Post by Paula Pellonmäki on May 24, 2017 20:07:33 GMT 2
20.05. Valmennusryhmän valmennusviikonloppu
(estevalkka)
Lauantaina Smirky oli ajoittain kun tuuleen temmattu, eivätkä sinun apusi näyttäneet sitä aina täysin hidastavan. Olinkin yllättynyt, kun sunnuntaina tamma näytti kuuntelevan myös jarruja hyvin jo verkasta lähtien. Toki hypätessä se lähti vähän kiihtymään, mutta sait tamman hyvin myös takaisin. Smirkyllä taitaa riippua ratsastettavuus myös aika paljon päivästä, vähän se vaikutti sellaiselta arpapeliltä. Minulla ei ole kuitenkaan sen enempää jaariteltavaa varsinaisesta estevalmennuksen kulusta, vaan enemmänkin siitä, kuinka Smirkyn saisi paremmin kontrolliin. Koska tamma vaikutti kiihdyttävän aika paljon esteitä kohti, vaikka toki niiden jälkeenkin (mutta edellä mainittu ehkä enemmän ongelma), mitä jos kokeilisit syventää esteistuntaasi, nyt hän se muistuttaa lähemmäs jockeyn kevyttä istuntaa laukkaradalla - siis liioitellusti - mutta varaa olisi myös istua lähemmäs hevosta. Vähän enemmän saksalaistyyliin pyllypenkkiin niin sanotusti. En nyt valmennuksen aikana hirveästi lähtenyt tätä muokkaamaan - lähinnä pysyin tehtävissä, mutta ajattelinkin kysyä nyt, ahdistuisiko Smirky tästä vai voisiko toimia? Voisit kokeilla! Raportoi minulle tuloksista. Ja ainiin, silloin kun Smirkyn kanssa siirtymiset sujuu hyvin, kokeilkaa ravissa myös kokoamisia! Nämä molemmat pitäisi parantaa ravia, siirtymiset tosin enemmän hillitsee ja pitää hyvin avuilla, joten lähtökohtaisesti ne ovat varmasti Smirkyn kanssa tärkeämpiä. - Paula P. |
|
Jem
Tuttu kävijä
© Dom Biddulph
Posts: 99
|
Post by Jem on Aug 21, 2017 18:55:51 GMT 2
21. elokuuta 2016
-Oho, hei! Mä en oottanut teitä takaisin vielä ainakaan viikkoon, allu huikkasi iloisesti kävellessään ulos tallista samalla hetkellä kun Lucas oli ajanut perävaunuyhdistelmän Hiisivuoren pihaan.
- Mmh, yeah, tuli pieniä ongelmia, vastasin mumisten kun hyppäsin alas Land Roverista. Tallinomistajattaren katse osui vasemmassa kädessäni koreilevaan kantositeeseen sekä mustaan silmääni ja tämän ilme muuttui nopeasti hämmentyneestä jopa kauhistuneeksi.
- Mitä tällä kertaa tapahtui?
- Kaikki sujui ihan hyvin siihen asti että me päästiin Suomessa järjestettyihin kisoihin ja niiden kolmanteen päivään, aloitin selittämisen, - Silloin Smirky veti slaagit jo ennen starttia kun tallin tiluksilla asuneet lemmikkiankat pääsivät karkuun ja S pelkää niitä kuollakseen.
- Ja? allu kohotti kulmakarvojaan kysyvästi ja nielaisin ennen kuin jatkoin selittämistä.
- Me päästiin lopulta radalle eikä Smirky ei olisi malttanut hidastella yhtään vaan painella täysiä kuten aina, ja mentiin nurin yhdellä viimeisistä esteistä kun nurmikko oli sateen jäljiltä vielä liukas, jatkoin välittämättä isoveljeni sarkastisista välikommenteista. Kuultuaan tarinan lyhimmän version ja nähtyään palasiksi menneen kypärän, oli aika ottaa trailerissa odottava hevonen ulos.
- Okei, kannattaa väistyä sivuun koska tää ei peruuta kovin suoraan, varoitin lastaussillan laskemisessa auttanutta allua ennen kuin päästin mustan täysiverisen liikkeelle. Peruutusvauhdista ei olisi voinut päätellä minkään olevan vinossa, jos ei kiinnittänyt huomiota mutkitteluun. Smirkyn päästyä tasamaalle kuulin Hiisivuoren omistajan henkäisevän hiljaa nähdessään sillä hetkellä käytännössä kolmijalkaisen hevosen. Yleensä vähät mistään välittävä ja risut alta pois –asenteella kaikkeen suhtautuvan täysiverisen olemuskin oli muuttunut kertaheitolla surkeaksi.
- Vasemmassa etujalassa on hiusmurtumia ja jotain häikkää kaviossa, selkä- ja niskalihakset jumissa, selitin mitä Smirkyn vaivoista oli jo tiedossa ja mitä ei.
- Hoitona paljon lepoa, lääkkeet ja geelit mä voin hoitaa itse, jatkoin, - Ainakin kuukausi pelkästään talutusta käynnissä.
Hetken keskustelun jälkeen lähdin viemään päätään riiputtavan täysiverisen karsinaansa, Lucasin purkaessa tavaroita autosta ja allun mentyä tekemään jotain mikä ei voinut odottaa.
- Hey fella, sovitaanko nyt että sä otat kaiken ihan rauhassa ja paranet? Sä et oo luovuttaja, huokaisin karsinassa jäätyäni silittämään silkkistä mustaa karvaa. Ei ollut varmaa, tulisiko Smirkystä enää edes ratsua kilpailemisesta puhumattakaan.
- Hei, pidä mielessä että te ootte molemmat sitkeitä, kuulin allun äänen karsinan ovelta, - Se kyllä paranee, vaikka hurjalta se kaatuminen näytti.
|
|
Jun 15, 2020 23:32:46 GMT 2
Kiva tietää myös, että siellä ruudun toisella puolella on vielä joku, joka seuraa Hiisiksen menoa 
Feb 13, 2018 20:03:31 GMT 2
Tarinoitasi on ollut aina mahtava lukea, kiitos tästä ajasta ja toivottavasti jatkossa löydät jotain.
Dec 12, 2017 20:04:59 GMT 2
Täällä on aika hiljaista ja en saa hahmoani ja Caramellaa ja Velmua kehitettyä tarinallisesti eteenpäin. Sori kaikille :/
Dec 12, 2017 12:23:17 GMT 2
Tallilla on muuten tapahtumassa tulevina viikkoina pieniä muutoksia, jotka vaikuttavat myös Smirkyn tarhaukseen, mutta infoan niistä sua sitten erikseen kyllä! 
