Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2016 12:06:03 GMT 2
Yksinkertaisesti siis jatketaan toisen kirjoittamaa tarinan pätkää n 2-4 lauseella, miltä nyt tuntuukin ja katsotaan mitä siitä tulee  Edellinen tarinan pätkä kopioidaan aina ensin, ja perään sitten jatketaan tarinaa. Tarinassa on kokoajan kaikki tietävä kertoja ja mukaan saa ottaa oman mielen mukaan itsensä, muita henkilöitä tai eläimiä. Kuitenkin täytyy muistaa tietynlainen reaslistisuus, eli jos joku kertoo, että x hevonen syö heinää tallissa, niin toinen ei voi heti perään kertoa hevosen olevan lopettelemassa ratsastusta maastossa. Ja jos joku mainitsee olevan maanantaiaamu, toinen ei voi heti perään ilmoittaakin olevan torstai-ilta jne. Muuten tapahtumat saa kyllä itse keksiä täysin 
Aloitetaan.
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään. |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2016 20:37:49 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli? |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2016 21:05:05 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli?
No alluhan vaatekerroksien alta paljastui, kun nainen alkoi kuorimaan neulehuivia ja pipoa yltään. Kun päällimmäinen vaatekerros - mukaan lukien paksun toppatakin ja -huosut - oli kokonaan kuorittu, tarkasteli nainen hetken ympäristöään ja lähti sitten harppomaan kohti satulahuonetta, jossa hän arveli jonkinlaista eloa olevan. Allu tarttui oven kahvaan jämäkästi, mutta avasi oven sitten pehmeästi nojaten. Sisällä iloisesti jutustelevat hoitajat kääntyivät katsomaan tulijaa. Ketkä kaikki hoitajat olivat vielä satulahuoneessa?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2016 21:23:24 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli?
No alluhan vaatekerroksien alta paljastui, kun nainen alkoi kuorimaan neulehuivia ja pipoa yltään. Kun päällimmäinen vaatekerros - mukaan lukien paksun toppatakin ja -huosut - oli kokonaan kuorittu, tarkasteli nainen hetken ympäristöään ja lähti sitten harppomaan kohti satulahuonetta, jossa hän arveli jonkinlaista eloa olevan. Allu tarttui oven kahvaan jämäkästi, mutta avasi oven sitten pehmeästi nojaten. Sisällä iloisesti jutustelevat hoitajat kääntyivät katsomaan tulijaa. Ketkä kaikki hoitajat olivat vielä satulahuoneessa?
Satulahuoneesta Allun eteen paljastui Fanni ja Mikael. He olivat kolmestaan juuri saapuneet maastosta ja Allu oli käynyt viemässä naapurin Reino-suokin takaisin omaan talliinsa vähän matkan päähän. Allu laittoi kahvin tippumaan ja istahti ruskealle satulahuoneen penkille. Nainen yhtyi mukaan keskusteluun ja pian kahvi olikin valmista juotavaksi. Hän avasi tiskikaapin ja jäi pohtimaan minkä kupin itselleen valitsisi. Mihin kuppiin Allu päätyy? Ottaako joku muu kahvia? |
|
|
|
Post by allu on Jan 25, 2016 17:45:25 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli?
No alluhan vaatekerroksien alta paljastui, kun nainen alkoi kuorimaan neulehuivia ja pipoa yltään. Kun päällimmäinen vaatekerros - mukaan lukien paksun toppatakin ja -huosut - oli kokonaan kuorittu, tarkasteli nainen hetken ympäristöään ja lähti sitten harppomaan kohti satulahuonetta, jossa hän arveli jonkinlaista eloa olevan. Allu tarttui oven kahvaan jämäkästi, mutta avasi oven sitten pehmeästi nojaten. Sisällä iloisesti jutustelevat hoitajat kääntyivät katsomaan tulijaa. Ketkä kaikki hoitajat olivat vielä satulahuoneessa?
Satulahuoneesta Allun eteen paljastui Fanni ja Mikael. He olivat kolmestaan juuri saapuneet maastosta ja Allu oli käynyt viemässä naapurin Reino-suokin takaisin omaan talliinsa vähän matkan päähän. Allu laittoi kahvin tippumaan ja istahti ruskealle satulahuoneen penkille. Nainen yhtyi mukaan keskusteluun ja pian kahvi olikin valmista juotavaksi. Hän avasi tiskikaapin ja jäi pohtimaan minkä kupin itselleen valitsisi. Mihin kuppiin Allu päätyy? Ottaako joku muu kahvia?
Allu päätyy lopulta vaalean vihreään kissa kuvioiseen kahvikuppiin, jonka pohjaan hän on onnistunut jo aikaisemmin saamaan halkeamia tunaroinnillaan. Myös Mikael ja Fanni päätyvät ottamaan kahvia pitkän ja uuvuttavan tallipäivänsä jälkeen, tosin kumpikin lisää omaansa luvattoman paljon sokerinpaloja.. Keskustelu jatkuu rentona ja päätyy lopulta varsin syvällisiin aiheisiin. Mihin asti kello on tässä vaiheessa kiirinyt? Entä mitä Mikael paljastaa muille, kenties vain vahingossa?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 27, 2016 16:27:39 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli?
No alluhan vaatekerroksien alta paljastui, kun nainen alkoi kuorimaan neulehuivia ja pipoa yltään. Kun päällimmäinen vaatekerros - mukaan lukien paksun toppatakin ja -huosut - oli kokonaan kuorittu, tarkasteli nainen hetken ympäristöään ja lähti sitten harppomaan kohti satulahuonetta, jossa hän arveli jonkinlaista eloa olevan. Allu tarttui oven kahvaan jämäkästi, mutta avasi oven sitten pehmeästi nojaten. Sisällä iloisesti jutustelevat hoitajat kääntyivät katsomaan tulijaa. Ketkä kaikki hoitajat olivat vielä satulahuoneessa?
Satulahuoneesta Allun eteen paljastui Fanni ja Mikael. He olivat kolmestaan juuri saapuneet maastosta ja Allu oli käynyt viemässä naapurin Reino-suokin takaisin omaan talliinsa vähän matkan päähän. Allu laittoi kahvin tippumaan ja istahti ruskealle satulahuoneen penkille. Nainen yhtyi mukaan keskusteluun ja pian kahvi olikin valmista juotavaksi. Hän avasi tiskikaapin ja jäi pohtimaan minkä kupin itselleen valitsisi. Mihin kuppiin Allu päätyy? Ottaako joku muu kahvia?
Allu päätyy lopulta vaalean vihreään kissa kuvioiseen kahvikuppiin, jonka pohjaan hän on onnistunut jo aikaisemmin saamaan halkeamia tunaroinnillaan. Myös Mikael ja Fanni päätyvät ottamaan kahvia pitkän ja uuvuttavan tallipäivänsä jälkeen, tosin kumpikin lisäsi omaansa luvattoman paljon sokerinpaloja.. Keskustelu jatkui rentona ja päätyi lopulta varsin syvällisiin aiheisiin. Mihin asti kello on tässä vaiheessa kiirinyt? Entä mitä Mikael paljastaa muille, kenties vain vahingossa?
Kello näytti jo varttia vaille kuusi, mutta kukaan ei vielä kaivannut kotiinsa. Mikael paljasti unohtaneensa putsata Vallun ruoka- ja juomakupit viime viikolla, jonka takia allu oli kuolla nauruun ja Fanni alkoi muistelemaan oliko itse muistanut puhdistaa Velmun juoma- ja ruoka-astiat. Allun räkätys keskeytyi kuin seinään valojen rämpsähtäessä ensin kerran, sitten toisen ja lopulta sammuessa kokonaan.
- Sähköt poikki jaahas... allu harmitteli.
Tulivatko sähköt takaisin?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 2, 2016 21:22:05 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli?
No alluhan vaatekerroksien alta paljastui, kun nainen alkoi kuorimaan neulehuivia ja pipoa yltään. Kun päällimmäinen vaatekerros - mukaan lukien paksun toppatakin ja -huosut - oli kokonaan kuorittu, tarkasteli nainen hetken ympäristöään ja lähti sitten harppomaan kohti satulahuonetta, jossa hän arveli jonkinlaista eloa olevan. Allu tarttui oven kahvaan jämäkästi, mutta avasi oven sitten pehmeästi nojaten. Sisällä iloisesti jutustelevat hoitajat kääntyivät katsomaan tulijaa. Ketkä kaikki hoitajat olivat vielä satulahuoneessa?
Satulahuoneesta Allun eteen paljastui Fanni ja Mikael. He olivat kolmestaan juuri saapuneet maastosta ja Allu oli käynyt viemässä naapurin Reino-suokin takaisin omaan talliinsa vähän matkan päähän. Allu laittoi kahvin tippumaan ja istahti ruskealle satulahuoneen penkille. Nainen yhtyi mukaan keskusteluun ja pian kahvi olikin valmista juotavaksi. Hän avasi tiskikaapin ja jäi pohtimaan minkä kupin itselleen valitsisi. Mihin kuppiin Allu päätyy? Ottaako joku muu kahvia?
Allu päätyy lopulta vaalean vihreään kissa kuvioiseen kahvikuppiin, jonka pohjaan hän on onnistunut jo aikaisemmin saamaan halkeamia tunaroinnillaan. Myös Mikael ja Fanni päätyvät ottamaan kahvia pitkän ja uuvuttavan tallipäivänsä jälkeen, tosin kumpikin lisäsi omaansa luvattoman paljon sokerinpaloja.. Keskustelu jatkui rentona ja päätyi lopulta varsin syvällisiin aiheisiin. Mihin asti kello on tässä vaiheessa kiirinyt? Entä mitä Mikael paljastaa muille, kenties vain vahingossa?
Kello näytti jo varttia vaille kuusi, mutta kukaan ei vielä kaivannut kotiinsa. Mikael paljasti unohtaneensa putsata Vallun ruoka- ja juomakupit viime viikolla, jonka takia allu oli kuolla nauruun ja Fanni alkoi muistelemaan oliko itse muistanut puhdistaa Velmun juoma- ja ruoka-astiat. Allun räkätys keskeytyi kuin seinään valojen rämpsähtäessä ensin kerran, sitten toisen ja lopulta sammuessa kokonaan.
- Sähköt poikki jaahas... allu harmitteli.
Tulivatko sähköt takaisin?
Kolmikko suuntasi täyttämään vesiämpäreitä varmuuden vuoksi ja Allu kävi katsomassa jos pystyisi tekemään jotain sulakkeelle. Omistajatar kaivoi varustehuoneen uumenista muutaman myrskylyhdyn jotka tämä sytytti ja jätti huolella käytävälle tarkistaen etteivät ne voisi missään tapauksessa aiheuttaa mitään vaaraa. Oli tallilla kuulemma varageneraattorikin, mutta mitäs sitä turhaan käyttämään. Tallikissat olivat käpertyneet toisiinsa kiinni heinäkasassa maaten. Hirmuinen kehräys sieltä suunnalta ainakin kuului. Kolmikko päätti siirtyä tallinkäytävälle istuskelemaan ja juttelemaan päivän tapahtumista. He hakivat heinäladosta muutaman paalin ja ottivat karsinoiden ovista itselleen loimet vilteiksi.
Mistä kolmikko jutteli? Kuka tai mikä keskeytti taas heidän keskustelunsa?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 5, 2016 16:24:26 GMT 2
Oli myöhäinen sunnuntai iltapäivä ja lumimyrsky suhisi tallin nurkissa. Tallin kissa, Pätkis, oli kaivautunut mukavasti heinäkasaan ja nuoleskeli nyt lumisia tassujaan, sillä se oli vasta käväissyt äskettäin ulkona. Satulahuoneen puolelta kuului iloista puheensorinaa ja hevoset ruoskuttelivat tallissa tyytyväisinä, osa loimiin käärittyinä, iltapäivä heiniään.
Hoitajia oli käynyt kokopäivän hoitamassa ja liikuttamassa hoitsujaan ja nyt talli oli hiljentynyt lukuun ottamatta heinän rouskutuksen ääntä. Käytävä oli lakaistu ja iltaheinäkassit viety jo karsinoiden oviin. Muutama hoitaja hääri satulahuoneessa hoitsujensa varusteita putsaten ja höpötellen turhuuksia. Tallin pääovi aukesi viimassa selkosen selälleen. Ei vaan sieltä saapui joku talliin. Ihminen oli verhoutunut toppatakkiin ja kasvoja peitti paksu neulehuivi, pipon alta pilkisti ruskea hiustupsu. Kuka se oli?
No alluhan vaatekerroksien alta paljastui, kun nainen alkoi kuorimaan neulehuivia ja pipoa yltään. Kun päällimmäinen vaatekerros - mukaan lukien paksun toppatakin ja -huosut - oli kokonaan kuorittu, tarkasteli nainen hetken ympäristöään ja lähti sitten harppomaan kohti satulahuonetta, jossa hän arveli jonkinlaista eloa olevan. Allu tarttui oven kahvaan jämäkästi, mutta avasi oven sitten pehmeästi nojaten. Sisällä iloisesti jutustelevat hoitajat kääntyivät katsomaan tulijaa. Ketkä kaikki hoitajat olivat vielä satulahuoneessa?
Satulahuoneesta Allun eteen paljastui Fanni ja Mikael. He olivat kolmestaan juuri saapuneet maastosta ja Allu oli käynyt viemässä naapurin Reino-suokin takaisin omaan talliinsa vähän matkan päähän. Allu laittoi kahvin tippumaan ja istahti ruskealle satulahuoneen penkille. Nainen yhtyi mukaan keskusteluun ja pian kahvi olikin valmista juotavaksi. Hän avasi tiskikaapin ja jäi pohtimaan minkä kupin itselleen valitsisi. Mihin kuppiin Allu päätyy? Ottaako joku muu kahvia?
Allu päätyy lopulta vaalean vihreään kissa kuvioiseen kahvikuppiin, jonka pohjaan hän on onnistunut jo aikaisemmin saamaan halkeamia tunaroinnillaan. Myös Mikael ja Fanni päätyvät ottamaan kahvia pitkän ja uuvuttavan tallipäivänsä jälkeen, tosin kumpikin lisäsi omaansa luvattoman paljon sokerinpaloja.. Keskustelu jatkui rentona ja päätyi lopulta varsin syvällisiin aiheisiin. Mihin asti kello on tässä vaiheessa kiirinyt? Entä mitä Mikael paljastaa muille, kenties vain vahingossa?
Kello näytti jo varttia vaille kuusi, mutta kukaan ei vielä kaivannut kotiinsa. Mikael paljasti unohtaneensa putsata Vallun ruoka- ja juomakupit viime viikolla, jonka takia allu oli kuolla nauruun ja Fanni alkoi muistelemaan oliko itse muistanut puhdistaa Velmun juoma- ja ruoka-astiat. Allun räkätys keskeytyi kuin seinään valojen rämpsähtäessä ensin kerran, sitten toisen ja lopulta sammuessa kokonaan.
- Sähköt poikki jaahas... allu harmitteli.
Tulivatko sähköt takaisin?
Kolmikko suuntasi täyttämään vesiämpäreitä varmuuden vuoksi ja Allu kävi katsomassa jos pystyisi tekemään jotain sulakkeelle. Omistajatar kaivoi varustehuoneen uumenista muutaman myrskylyhdyn jotka tämä sytytti ja jätti huolella käytävälle tarkistaen etteivät ne voisi missään tapauksessa aiheuttaa mitään vaaraa. Oli tallilla kuulemma varageneraattorikin, mutta mitäs sitä turhaan käyttämään. Tallikissat olivat käpertyneet toisiinsa kiinni heinäkasassa maaten. Hirmuinen kehräys sieltä suunnalta ainakin kuului. Kolmikko päätti siirtyä tallinkäytävälle istuskelemaan ja juttelemaan päivän tapahtumista. He hakivat heinäladosta muutaman paalin ja ottivat karsinoiden ovista itselleen loimet vilteiksi.
Mistä kolmikko jutteli? Kuka tai mikä keskeytti taas heidän keskustelunsa?
Kolmikko jutusteli rennosti päivän maastolenkistä, joka oli pienestä draamasta huolimatta päättynyt oikein hyvin. Mikael muisti liiankin yksityiskohtaisesti kuinka Fanni oli lentänyt Velmun selästä, kun ruuna oli tehnyt täysin yllättäen stopit. Allu sen sijaan pohti miksi Velmu oli käyttäytynyt sillä tavalla, sillä yleensä ruuna oli luotettavimpia maastoratsuja. Onneksi kaikki oli päättynyt hyvin ilman sen kummempia kolhuja. Nyt joku kolisteli ovea. Vai oliko se vain tuuli? Kuka kolisteli ovea?
|
|
Tarinoitasi on ollut aina mahtava lukea, kiitos tästä ajasta ja toivottavasti jatkossa löydät jotain.
Täällä on aika hiljaista ja en saa hahmoani ja Caramellaa ja Velmua kehitettyä tarinallisesti eteenpäin. Sori kaikille :/