|
|
Post by allu on Nov 13, 2017 18:32:04 GMT 2
Ei me tultu tänne tappiota hakemaan Hetan ja Allun peli finaalista, ei siis kaikille avoin
Pakkasin viimeisetkin tavarat mustan Mitsubishini takakonttiin ja tarkistin kaiken vielä kertaalleen. Suitset, satulat, loimet, harjat, numerolaput, omat varusteet ja tavarat... Lista jatkui loputtomiin. Finaali kestäisi koko viikonlopun joten tavaraa tultaisiin tarvitsemaan paljon. Yöpyisimme hevosten kanssa myös lauantain ja sunnuntain välisen yön Leijonalaakson tiloissa, sillä kolmen tunnin ja traikun kanssa neljän tunnin matka ei olisi ollut keveä taitettavaksi neljä kertaa viikonlopun aikana. Vieläpä kun matkaan piti lähteä näin aikaisin; kello oli tuskin puolta seitsemää aamulla. Yritin tiirailla josko Heta olisi ilmestynyt tallista, mutta en nähnyt tätä. Kenties jokin tavara oli hukkunut lokeron perukoille tai sitten Heta vain yksinkertaisesti halusi harjata Alpoa rauhassa vähän pidempään. Suuntasin kuitenkin itse talliin nappaamaan juuri tippunutta kahvia täyden kupillisen. Samalla tarkistin vielä pöydällä olevat ohjeet tallin kunnossa pitämisestä, joka oli annettu tehtäväksi parille tallilaiselle viikonlopun ajaksi. Enää tarvitsisi kantaa heinäpaalit, lastata hevoset kyytiin ja olisimme valmiita lähtemään. |
|
heta
Menossa mukana
Posts: 42 
|
Post by heta on Nov 18, 2017 16:28:15 GMT 2
Nappasin Alpon harjalaukusta pölyharjan viimeistelläkseni hevosen. Alpo seisoi rauhallisena paikallaan karsinassaan nautiskellen saamastaan huomiosta. Allu oli mennyt jo pakkaamaan tavaroita autoon. Alpo vaikutti rauhalliselta, se oli käyttäytynyt hyvin jokaisessa RKM'n osakilpailuissa ja toivoin saman jatkuvan finaalissakin. Tänään vuorossa oli kouluosuus. Siinä emme olleet kovin hyvin Alpon kanssa menestyneet, mutta lähdin silti hyvinmielin starttaamaan tänään - ainakin saisimme kokemusta ratsukkona.
Alpon harjattuani, lähdin käväisemään vielä lokerikoilla varmistaakseni että kaikki tavarat olisivat varmasti mukana. Lokerikkoni näytti varsin tyhjältä, sillä suurinosa sen sisällöstä oli pakattu autoon mukaan Leijonavuoreen. Suljin lokerikkoni ja kävelin takaisin Alpon karsinan luokse. Näin Allun vilahtavan tallin puolella - ilmeisesti hän oli mennyt hörppäämään keittämäänsä kahvia. Alpo seisoi nätisti karsinassaan, eikä onnekseni ollut tässä välissä käynyt vielä piehtaroimaankaan. Olin letittänyt Alpon harjan sykeröille, jotka olivat itseasissa onnistuneet ihmeen hyvin ja heppahan näytti ihan kouluhevoseltakin. Vilkuilin hieman tallin käytävälle, jos sattuisin näkemään Allua - minä aloin olemaan jo valmis lähtöön.
|
|
|
|
Post by allu on Nov 20, 2017 18:33:19 GMT 2
Nappasin kahvikupin satulahuoneesta ja lähdin etsimään tätä - ja heti käytävällä hän tulikin vastaan.
"Oletko valmis? Jos heitetään nopeasti yhdessä heinät tuonne traikun eteen ja loput peräkonttiin niin voidaan sitten lastata hepat kyytiin ja lähteä", selvitin tilanteen nopeasti hörppien samalla kahvia minkä ehdin sen kuumuudesta huolimatta. Vallu paukutti jo karsinan ovea, se oli aina aamuisin kärsimätön. Oli ilmeisesti jo syönyt kaikki heinänsä. Olin ainoastaan harjannut ja loimittanut ruunan, sillä kilpailisin sillä Ope cupissa vasta huomenna. Alpo sen sijaan näytti oikein komealta karsinassaan Hetan tekemissä leteissä ja siistissä klipatussa karvassaan.
"Ainiin muuten, ajattelin että Alpolle vois laittaa tuon tuon sinisen fleecen ja sen päälle kaulakappaleellisen saderätin, niin ei tulisi ainakaan mitään jumeja, kun tuolla on kuitenkin melkein pakkasta. Muut loimet heitinkin jo autoon matkaan", selitin Hetalle, vaikka olin lähes varma, että hänkin oli ajatellut näin.
|
|
Kiva tietää myös, että siellä ruudun toisella puolella on vielä joku, joka seuraa Hiisiksen menoa 
Tarinoitasi on ollut aina mahtava lukea, kiitos tästä ajasta ja toivottavasti jatkossa löydät jotain.
Täällä on aika hiljaista ja en saa hahmoani ja Caramellaa ja Velmua kehitettyä tarinallisesti eteenpäin. Sori kaikille :/