Dellan päiväkirja

Lajivalinta

"Tuonko tyrannin selkään ajattelit hypätä? Sano viimeiset sanasi!" Theon silmät olivat tiukasti suunnattuna tammaan joka oli minulla liinan päässä.
"Heihei, ei se nyt niin paha ole", yritin, vaikka kieltämättä äänestäni paistoi hermostuneisuus. Minäkö rohkeampi kuin Theo? Ja pyh, olin monet kerrat kuunnellut sydän korvalla nuorukaisen kertomuksia hurjista maastolaukoista ja jättimäisistä kiinteistä esteistä, joille tämä oli vain nauranut rennosti. Vilkaisin nielaisten tammaa joka otti kierroksia tällä kertaa seinän rapsahduksesta päättäen settinsä mielenkiintoisen näköiseen sarjaan erilaisia loikkia ja perään pari valtavaa pukkia.

"Näyttää kyllä aika pahalta, oletko nyt ihan varma?", Miina näytti huolestuneelta.
"No eihän sillä ole ratsastettukaan kuin sen pari kertaa mitä kokeilin sen jälkeen kun se tuli", yritin kuulostaa rauhalliselta, vaikka pulssini takoi taatusti tuhansissa.

Hivutin hitaasti jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Tamma kääntelehti korvia hieman epävarmana ja jännitti lihaksiaan, mutta vaikutti toistaiseksi muuten rauhalliselta. Kerättyäni ohjat pyysin hevosta varovasti liikkeelle ja Jem astui sivuun sen luota. Yritin tunnustella hevosta mahdollisimman tarkasti, jotta olisin voinut ennakoida sen pienimmänkin aikeen ampaista suuntaan x, mutta jännityin näin vain itse. Tarkkaavaiset oppilaani; Miina, Theo ja Jem huomasivat heti tämän ja katsoivat asiakseen piikitellä siitä minua. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Rentouduin. Della rentoutui.

Tein pari volttia, pysähdyin ja jatkoin taas käyntiä. Tamma oli sulaa vahaa käsissäni, vaikka ei missään nimessä parhaimmillaan; se oli jäykän oloinen, hieman hidas reagoimaan ja epävarma, mutta se teki kaiken mitä siltä pyysin. Uskaltauduin pian ottamaan ravia, johon tamma lähti pienoisen kiihdytyksen saattelemalla. Hidastelin, mutta hevonen yritti samoin tein laittaa kapuloita rattaisiin. Raihoittelu yritykset eivät olleet toimiakseen, vaan pieni tamma otti niistä vain lisää kierroksia.
"Mikset vähän päästelisi siltä höyryjä? Se kaipaa kunnon laukaa!" Theo neuvoi maneesin katsomosta.
"Miksiköhän? Tää menee muutenkin ihan liian kovaa!", tuhahdin naama punaisena yrittäen turhaan pidätellä tammaa.
"Allu on oikeessa, toihan näyttää siltä, että voisi räjähtää hetkellä millä hyvänsä, paras vain yrittää rauhoitella", Miina pohti ääneen.
"Mmm, kyllä toi kaipais vähän ronskimpaa otetta", Jem mutisi, "sellaista oikein miehellistä."
"Ehdottomasti, vauhtia nyt siihen kaakkiin, allu!", Theo komppasi tallikaveriaan.
"Mitä järkeä siinä muka olisi? Eikö tehtävät yleisestikin pyritä tekemään hitaammin, jos ne eivät onnistu nopeammassa tempossa", Miina oli eri mieltä.
"Hyvä on, mutta tulkaa sitten keräilemään luitani täältä, kun tämä päättää valita vauhdin sijaan ympäriinsä sinkoilemisen", päätin.

En enää pidätellyt tammaa vaan siirsin ulkopohjettani vain hivenen taakse nostaakseni laukan. Enenpää ei tarvittukaan - Della pyöräytti häntäänsä ympäri kertaalleen kuin myrskyvaroitukseksi ja taituroi jalkansa kolmitahtiseen askellajiin. Ei pukkeja - ei sinkoamista päättömästi kummalliseen suuntaan. Hevonen laukkasi jäntevästi uraa pitkin. Nousin kevyeen istuntaan ja tarrasin harjasta tukevahkon otteen. Tamma kiihdytti vaistomaisesti vauhtiaan. Pohdin hetken oliko se liian nopea maneesiin, mutta tulin siihen tulokseen, että lisättävää saattoi jopa hieman olla. Siispä annoin tamman vielä kiristää tahtiaan, niin että laukkasimme hurjaa vauhtia soikion muotoista uraa pitkin ympäri ja ympäri pientä maneesia. Della kyllä osasi, onnekseni, hidastaa kaarteisiin. Mitään ylimääräisiä loikkia ei kuitenkaan tullut!

"Wow! Siitä tulisi ihan mahtava laukkaratsu!" Jem ihasteli ratsastuksen jälkeen, kun pyysin kolmikkoa taluttelemaan loppukäyntejä, sillä aikaa kun itse rakensin esterataa illan estetuntia varten.
"Niinpä, allu sun pitää mennä Peikkiksen raviradalle treenaamaan sen kanssa", Theo nauroi, eikä kukaan muukaan voinut olla naureskelematta ajatukselle.
"Haha, paitsi että tämä ei ole mikään täysiverinen, puoliksi vjatkanponi ja puoliksi oldenburg", totesin kylmästi hauskalle idealle.
"Niin, no en minäkään näkisi Dellaa oikein laukkaradoilla, mutta se näytti todella kivalta siinä lopussa, kun oli päästellyt ylimääräiset höyryt. Ehkä teistä olisi valkoisten aitojen sisäpuolelle?" Miina ehdotti innoissaan.
"Niin tai esteradoille, painotan vieläkin sen laukkaa!" Theo hihkaisi.
"Eehkäpä, mutta nyt se on vielä raaka, enkä voi tietää.."
"Komppaan Theoa, siinä on ainesta! Mutta kävisi se myös kouluratsastukseen, niin kuin Miina ehdotti", Jem tuli mukaan.
"Okei okei, mitä te oikein haluatte?" Nauroin lopulta innostuneille apulaisilleni.
"Että kilpailet tämän kanssa jossain tänä kesänä!" Kaikki kolme huudahtivat.
"Hyvä on hyvä on! Mutta siinä tapauksessa me kokeilemme kenttäratsastusta!"