Maastomörriäiset

// Kun kerran swahilin ja arabian kielten morfeemien miettiminen tai luentopäiväkirjan kirjoitus ei innosta niin menossa mukana

- Not sure if this is a good idea, virnistin ehdittyäni juuri ja juuri loikata Smirkyn paljaaseen selkään tuolilta hevosen päättäessä stepata mahdollisimman kauas siitä natisevasta hirvityksestä. Ainakaan se ei ollut niin sähköjänis rankan treenin jälkeen.
- And that's definitely not a good idea, sanoin sormiaan Mortin harjan alla lämmittelevälle Idalle.
- Ootko nyt ihan varma että et tartte hanskoja?

Virnistin pojille, jotka juuri pääsivät ratsujensa selkään.
- En oikeestaan oo... mutisin Jemille ja laitoin käteni suun eteen puhaltaakseni niihin. - Oottakaas sekunti, käyn sittenkin hakemassa ne hanskat!
Laskeuduin alas Mortin selästä ja lähdin kipittämään ruuna kintereilläni takaisin talliin.

- Eiköhän sitä aina mahdu ainakin yksi ratsukko porukkaan mukaan, totesin hymyillen tytölle joka asteli tallista ulos Vintiö käsipuolessaan.
Rane valpastui taas huomatessaan Vintiön paikalletulon, ja hörähti tälle lämpimän tervehdyksen.
- You just have to say hi to everyone... mutisin päätäni pudistellen orille.

- Kyllä maastoon aina mahtuu, virnistin tytölle joka tuli tallista Vintiön kanssa. Naurahdin Ranen hörinälle ja pyysin Smirkyn kävelemään pientä ympyrää sen yhtyessä kuoroon hieman isommin ja kimeämmin hirnumalla.
- Not you too, puistan päätäni ja taputan tamman samettista, ohutta karvaa. Täysiverinen ei ollut tainnut huomata mantereen vaihdosta ja talvikarvaa ei ollut nimeksikään.

- Ida toi tais olla ihan järkevä päätös, hanskojen haku meinaan. Olisit varmaan jäätynyt hypotermiaan muuten tai jotain, totesin kun tyttö kehuskeli hanskoistaan.
Siirsin sitten katseeni Vintiön vieraaseen ratsastajaan.
- Sua en oo tainnutkaan ennen nähdä, jollei muistini petä. Saako nimeä kysyä? kysäisin sitten tytöltä virnistäen pienesti.

- Joo tai siis ei oon uus täällä, vastasin ensin Mustan ison friisiläisen selkään nousseelle pojalle.
- Niin ja en kyllä teidänkään nimiä vielä tiedä? kysyin vai vihkaan virnistäen ja vilkaisin samalla keitä kaikkia pihalla oikein oli. Vintiö steppaili hermostuneesti paikoillaan kuopaisten pari kertaa soraa raudoitetulla kaviollaan. "Prr" puhelin hiljaa ruunalle yrittäessäni samalla kiristää sen vyötä. Lopulta sain vyön haluamaani reikään ja pääsin viimeinkin pomppaamaan selkään.

- Mä taas oon Ida. Ja tää täsä on Mortti, kerroin ja kumarruin silittämään ruunaa. - Mulla on myös oma hevonen, se ruunikko arabi. Tai no Honka ei oo puhdasverinen mut arabi kuitenkin.
Theon ratsu oli silminnähden jo valmis lähtemään matkaan, mutta omani vain päästi huokaisun ilmoille.

- Niin ja mä olen siis Aada-Lotta, mutta kukaan ei koskaan kutsu mua sillä nimellä, vaan mua voi kutsua vaan Anniks ja toi tallin uus yksäri, Maura, on mun hoitsu, esittäydyin muiden perään. Miinan toiseen kysymykseen en osannut vastata, sillä en tuntenut Hiisiksen maastoja tähän mennessä yhtään, ehkä juuri siksi oli loistava juttu, että pääsin yhdessä muiden mukana tutustumaan maastoihin.

Vintiön pyöri ympyrää hermostuneena, eikä olisi millään malttanut seistä, kun säädin oikean puolimmaista jalustinta.
- Me ollaan ainakin nyt valmiita, totesin lopulta katsoen muita ratsukoita vuoron perään.

Virnistin tuttuun tyyliini takaisin. Theon kanssa oli aina jotain pientä sähköä, minkä tähden hänen seurassaan oli hauskaa ja jännää.
- Itseasiassa en oo suunnitellu. Mut ehdottaisin et mentäis jotain tavallista reittiä et tulis paikat Miinalle ja Annille tutuksi, vastasin ja hieroin leukaani mietteliästi yrittäen näyttää viisaalta. - Vaikka sitä metsäreittiä missä on se silta ja puro?