|
|
Post by allu on Sept 17, 2016 14:31:22 GMT 2
Maastoestetunti 01.10. Kuva (c) ransu.kuvat.fi | Hiisivuoressa pidetään 01.10. maastoestetunti, jonka on tarkoitus olla ns. kauden viimeinen katsaus maastoesteille, sen verran maastot alkaa huononemaan, että maastoesterata suljetaan Hiisiksessä luultavasti lokakuun alkupuolilla. Maastoestetunnille tasovaatimuksena on esteet ratana vähintään 60 cm, maastoesteitä tunnilla hypätään ihan kunkin ratsukon tason mukaan.
Tunnilla tullaan hyppäämään ainakin paria eri tukkia, vesiestettä, risuestettä, penkkiestettä, coffinia (koostuu kahdesta pystyesteestä), sekä mahdollisesti muutamaa muuta. Kaikki esteet ovat 40-60 cm, tasokkaammille ratsukoille mahdollisuus hypätä myös vaativampia esteitä (katsotaan kuitenkin maaston liukkauden yms. mukaan sopivat esteet).
Tunnin pitää allu ja mukaan voi tulla niin omalla kuin tallinkin hevosella. Tunnille ovat tervetulleita niin vakiokasvomme, kuin uudetkin! Tallin hevosista mukaan otetaan Vintiö, Alpo, Vompatti, Mortti ja Kusti, joista saa toivoa itselleen mieleisintä ratsua.  |
- Mukaan ovat tervetulleita niin uudet -, kuin vanhat kasvotkin, joko omalla tai tallin ratsulla (Vintiö, Alpo, Vompatti, Mortti, Kusti, joista voi toivoa itselleen ratsu). Huomaathan, että tasovaatimus on 60 cm ratana rataesteillä!
- Ilmoittautua voi joko tässä alla tai sähköpostilla osoitteeseen vthiisivuori@gmail.com. Viestissä tulee ilmetä ratsutoiveet/ jos tulet omalla ratsulla sen nimi ja linkki sen sivuille, oma nimesi, sekä oma/hevosesi taso (sen mukaan kumpi kokemattomampi).
- Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.09.
- Kaikki hoitajat joilla on vähintään 20 tp, voivat osallistua
Osallistujat (5/5) täynnä!Christian - DustPenny - Frank
Pierre - BiancaIda - Mortti Theo - Rane
Tuntikommentit tulevat tänne viimeistään 11.10!
|
|
|
|
Post by Christian on Sept 17, 2016 18:52:36 GMT 2
Osallistuminen laitettu sähköpostiin kuvan kera |
|
|
|
Post by allu on Sept 18, 2016 10:01:59 GMT 2
Osallistujalista päivitetty! Julkaisen osallistumisissa olleita kuvia/tarinoita täällä, ilmoittakaa mikäli ette halua tuotoksen päätyvän julkiseksi! |
|
|
|
Post by Pierre on Sept 18, 2016 10:43:33 GMT 2
Me mukaan! (:
Pierre - Bianca Biarritz 5594 (http://suomenpolle.webs.com/prime/Bianca.htm) 70cm
Kiristin Biancan satulavyötä vielä aavistuksen tallipihalla, ennen kuin punttasin itseni nuoren puoliveritamman selkään. Biu seisoi erittäin ryhdikkäästi paikoillaan ihmetellen koko olemuksellaan ventovieraita hevosia ja täysin uppo-outoa paikkaa. Olin nimittäin osallistunut yhden nuorikkoni kanssa vieraspaikkakunnalla sijaitsevan tallin maastoestetunnille, jotte hevonen saisi vähän uusia, positiivisia kokemuksia. Jostain syystä etenkin tallin nurkalle jätetty tummanvihreä KASTELUKANNU veti etenkin tamman huomiota puoleensa, mutta hevonen malttoi jättää sen taaksensa kärkiratsukon lähtiessä vetämään letkaa kohti maastoesteitä, joilla tunti pidettäisiin. Matkan varrella verryttelimme pohjan kunnosta riippuen käynnissä sekä ravissa ja läheisellä pellolla otimme myös pienen pätkän laukkaa. Biulle ei kuitenkaan olisi riittänyt vain pieni pyrähdys, vaan allani tuntui olevan hevosen sijaan SÄHKÖJÄNIS, jolla olisi ollut virtaa vaikka pienelle kylälle. Aloitimme tunnin keveästi pienillä maassa lojuvilla tukeilla, jotka tamma hyppäsi kepeästi ilman nurinoita. Hieman isompi, veteen sijoitettu tukkieste oli Biun mielestä vähän KAMMOTTAVAMPI, vedessähän voi lymytä ties minkälainen JÄRVIHIRVIÖ! Tamma on kotitallilla ollut yleensä sellainen ILOPILLERI että oksat pois, mutta nyt nuorella hevosen päässä kyti epäluuloja, jotka saimme kuitenkin selätettyä ja lopulta hyppäsimmekin vesiesteen tottuneen oloisesti muiden hevosten tavoin.
|
|
|
|
Post by Ida on Sept 18, 2016 10:54:39 GMT 2
Mä haluaisin kans mukaan! ratsutoiveena olis Mortti, en ookkaan ikinä mennyt sillä maastoesteitä niin olisi hyvä mennä eka kerta valvonnassa.  |
|
|
|
Post by allu on Sept 18, 2016 11:09:35 GMT 2
Pierre, on oikein mukavaa tutusta aina uusiin tuttavuuksiin, olette lämpimästi tervetulleita mukaan! Biu oli oikein ihastuttava sellainen ja hauskastihan tamma uusiin esteisiin suhtautui. Niin noh, sitä järvihirviötä lukuunottamatta.. Onneksi sait kuitenkin tamman epäluuloistaan yli, jonka jälkeen meno kyllä näytti jo ihan vakaalta! Kommentit tulevat tänne luultavasti 10.10, riippuen miten saadaan osallistujat kasaan. Ida, eiköhän pistetä sulle Mortti ratsuksi |
|
|
|
Post by Theo on Sept 18, 2016 11:39:55 GMT 2
Mä ja Rane voitais tulla pomppimaan muutamat maastoesteet! Rane on kyllä hypännyt Hollannissa vähän yli metrinkin korkuisia maastoesteitä, mutta itse en sillä koskaan ole niitä hypännyt. Herralla on siis yli 2kk taukoa maastoesteiden pomppimisesta, joten katsotaan tuleeko tunnista mitään vai keskittyykö ratsuni kaiken ihmettelemiseen.  |
|
|
|
Post by allu on Sept 18, 2016 12:47:38 GMT 2
Olette Ranen kanssa mukana! Oho, tuntihan täyttyi nopeasti |
|
|
|
Post by allu on Sept 28, 2016 17:19:23 GMT 2
Muistuttelisin tuntikuittauksista keltä ne vielä puuttuvat, vaikka hyvinhän tässä on vielä aikaa tunti kuitata! |
|
|
|
Post by Theo on Oct 9, 2016 21:25:44 GMT 2
Aloitimme tunnin reippaalla verryttelyllä Hiisiksen kentällä. Heti metsän siimenessä olevat esteet havaittuaan Ranesta kuoriutui varsinainen sähköjänis. Tunnin verkkaesteinä toimivat perinteiset tukkiesteet, jotka eivät yllätyksekseni olleetkaan niin kammottavia ratsuni mielestä, ja pompimmekin tukkien yli aika sujuvasti. Seuraavana vuorossa oli kastekannulla ja muilla härpäkkeillä varustettu risueste, jota Rane aluksi silmäili hiukan epäilevästi. Siitäkin pääsimme yli ilman suurempia ongelmia, ja jo tässä vaiheessa tuntia olin hyvin ylpeä nuorukaisesta. Risuesteen jälkeen tulivat penkkieste ja coffini, jotka eivät olleetkaan ihan yhtä helppoja, ja vaati pari kieltäytymistä ennenkuin oripoika suostui ne ylittämään. Lopuksi allu oli jättänyt pahimman: pienen lammen keskellä sijaitsevan tukkiesteen. Rane oli ilmeisesti aivan vakuuttunut että pikkuriikkisessä lammessa asusteli jonkinlainen järvihirviö, sillä kesti viitisen minuuttia ennenkuin ori suostui sipsuttamaan veteen jalkojaan nostellen. Loppuen lopuksi tuosta pelottavasta veden ympäröimästä tukistakin selvittiin kunnialla yli, ja sain kuulla kuinka tunnin lopussa olin näyttänyt suorastaan ilopilleriltä. Mutta täytyihän minun olla iloinen - tunti oli sujunut erittäin hyvin meidän ensimmäiseksi yhteiseksi maastoestetunniksi. // Tää on nyt ehkä vähän hutaistu kuittaus, mutta paras mihin pystyn näin väsyneenä. |
|
|
|
Post by allu on Oct 10, 2016 16:42:46 GMT 2
Vielä Idalta odottelen kuittausta! Kuitenkin kirjoitan kommentit viimeistään huomenna teille muille nyt ainakin |
|
|
|
Post by Ida on Oct 11, 2016 11:43:06 GMT 2
Puristin Mortin nahkaisia ohjia ja tuijotin suoraan ruunan eri väristen korvien yli. Mortti ylitti pienen tukkiesteen helposti ja tunsin suunnatonta iloa ja innostusta - hyppäsin ihka ensimmäisen maastoesteeni Mortin kanssa! - Vähän enemmän ohjaa käteen ja muista pitää pohkeella hevonen suorassa, Allu kommentoi ja juoksi laukka-askeleita esittääkseen miltä menomme näytti. Vaikka Allun hupaisa opetustyyli olikin tuttua, en ikinä voinut olla nauramatta edes pikkaisen tallin omistajattaren näyttelijän taidoille. - Okei, vielä kerran tämä este niin siirrytään tositoimiin! Allu huudahti käsiään hieroen, ja laittoi sitten kädet puuskaan. Katselin etäämmältä, kun minulle vieras ratsukko pinkaisi nätisti tukin yli. Ulkona kävi aikamoinen tuuli, mikä teki osasta hevosista vähän rauhattoman. Mutta arvatkaa kenen ratsu oli täysin tyyni... Minun totta kai! Allu esitteli erilaisia maastoesteitä meille. Esteet olivat minulle (ja varmaan Theollekin) tuttuja, sillä olinhan testannut niitä Hongalla. Honka vaan oli maailman helpoin hevonen maastoesteillä, eikä minun tarvinnut kuin keskittyä itseeni. Morttia joutui vähän jopa neuvomaan, vaikka ruuna ei varsinaisesti hankala ollutkaan. Monet hevoset korskahtivat nähdessään puutarhateemalla koristellun esteen. Kastelukannuja, tukki ja tukin alapuolella oli kukkasia ja muita kasveja, jotka olivat jo parhaimmat päivänsä nähneet. Mielestäni este oli kaunis ja hauska, varsinkin silloin kun kukat olivat täysissä voimissaan. Meillä oli myös lukuisia muita hauskoja esteitä: yksi suosikeistani oli vaaleanpunainen possueste, joka oli supersöpö! Mikä minua hirvitti eniten, oli banketti, josta piti hypätä veteen. Olin Hongan kanssa kerran kaatunut veteen hypätessä, mikä jätti minuun hiukan traumoja. Morttiakaan ei tainnut kiinnostaa veteen hyppäminen - ruuna oli varma, että vedestä löytyi jonkinsortin järvihirviö. Kenties Loch Nessin hirviö majaili juurikin Hiisivuoren maastoesteiden vesiosuudella? Mortti oli kuitenkin loikannut veteen jättiloikalla ja olin aikalailla varma, että koko lätäkkö tyhjeni vesistään mäjähdettyämme sinne. Nostatimme ilmaan monia pisaroita, kun kahlasimme ravissa ja hyppäsimme banketin päälle. Allun naama oli punainen ja nainen kiljui että "uudestaan uudestaaan!". - Mutta toi on ihan kammottava, vakuutin hengästyneenä ja Mortti pärskähti perääni. - Rohkeasti vain uusiksi, mutta sinä määrät suunnan JA vauhdin. Ratsastat jok'ikisen askeleen loppuun asti ja jos hevonen epäröi niin näytät sille minne ollaan menossa! Allu kailotti perään, ja suuntasinkin takaisin banketille. Plumbs! Kuului pehmeä ääni kun molskahdimme uusiksi veteen. Tälläkertaa laukkasimme veden läpi ja hyppy takaisin banketille kävi kepeämmin kuin äsken. Saimmekin Allulta iloisia kehuja, ja nainen vaikuttikin melkoiselta ilopilleriltä jakaessaan sinne ja tänne kannustavia lauseita. Sanoilla on älyttömän hyvä vaikutus, ja koko tuntiporukkamme uhkuikin tarmoa. Olin itsekin saanut itsevarmuuteni takaisin, tai oikeastaan jopa ihan uudelle tasolle! Mortti oli melkoisen pirteä, sitä sai jarrutella kaikille esteille tullessa. - Liika vauhtia, liikaa vauhtia... Allu pudisteli päätään. - Tää laskee raville jos pidätän yhtään enempää, marmatin takaisin. - Eikä laske. Himmaat vain samalla kun pyydät eteenpäin, Allu neuvoi saaden sen kuulostamaan helpolta. Vaikka yksinkertaistahan se olikin. Tulimme uudestaan possuesteelle, jonka jälkeen piti laukata loivan mäen päälle, jossa oli matala risueste. Tälläkertaa lähestyimme sopivassa temmossa esteitä, emmekä tulla rynnänneet kuin mitkäkin sähköjänikset. Kerran Mortti kielsi, tai oikeastaan kieltänyt vaan juoksi ohi, kun yritimme hypätä punaisen taloesteen yli. Tönö ei miellyttänyt ruunaa - ehkä oli väärän värinen - ja suhahdimme sulavasti esteen ohi. Jalustimeni karkasivat jaloistani ja ylitin talon jälkeen tulleen nousuesteen ilman jalustimia. Esteen jälkeen käänsin jo Mortin takaisin Allua päin korjaillen jalustimet takaisin. - Huhhuh että jännitti! Hihitin hermostuneena ja hengitin syvään. - Ainakin äitiä huusit tuolla, Theo virnisti ja lähti puolestaan omalle kierrokselleen. Lopettelimme helppoihin ja onnistuneisiin hyppyihin, jotta jäisi hyvä fiilis maastoesteistä. Pääasiassa esteet olivat menneet hyvin, Mortti oli totellut minua moitteettomasti ja yhteistyömme oli pelannut (muutamia pikkuvikoja lukuunottamatta). Mortista ja minusta ei ehkä kilpatykiksi ole, mutta ainakin yhteinen sävel löytyi. Ken tietää, jos me joskus uskaltauduttaisiin maastoestekilpailuihin? //Parempi myöhään kun ei milloinkaan. XD ei vaan, meinasin piirtää kuvan mutta sitten vain... jaa-a en vain saanutkaan mitään aikaiseksi |
|
|
|
Post by allu on Oct 11, 2016 18:24:34 GMT 2
Tässä vielä muutama kuittaus, jonka olen unohtanut tänne jakaa. Pennyn ja Frankin kuittaus Christian ja Dustin kuittaus |
|
|
|
Post by allu on Oct 11, 2016 19:21:28 GMT 2
TuntikommentitChristian - DustDust oli oikein ihastuttava ja hyväntuulinen kaveri. Taisin salaa ihastua oriiseen jo sen astellessa trailerista ensimmäistä kertaa Hiisivuoren pihaan. Tottakai oria kiinnosti uusi paikka ja tarhoissa olevat tammat, mutta ihmeen viileästi se seisoskeli paikoillaan, kun viimeiset säädöt tehtiin valmiiksi ennen tuntia. Itse tunnilla ori oli energinen ja innokas. Se suorastaan odotti tehtäviä ja oli todella ratsastajansa mukana. Ainoat ongelmat taisivatkin aiheutua pahamaineiselle porkkana esteelle, jossa ratsastaja ei kyllä ollut ihan yhtä skarppina kuin ratsunsa. Seuraavalla kerralla Christian selvästi terästäytyi, sillä hän sai Dustin leiskauttamaan porkkanan yli kevyellä pompulla, täysin ongelmitta. Tämän tehtävän jälkeen taisi tulla ponin todellinen luonne esiin, tai sitten se vain kyllästyi liian helppoihin tehtäviin, sillä se yritti vähintään joka toisella esteellä nakittaa ratsastajaansa.. Penny - FrankFrankin nähdessäni minun oli pakko kysyä, että "mitäh?". Olin tietysti olettanut, että ilmoittautumislomakkeella ilmoitettu "Frank", olisi perusratsu. No eipä ollut ei. Kyseessä oli muuli, ratsumuuli. Silmäni olivat lentää päästä, kun näin kyseisen otuksen tallustelemassa Hiisiksen markilla, no ei nyt ihan, mutta täytyy nostaa hattua ruunan kouluttaneelle, tai ainakin olen ymmärtänyt, että muulit ovat hieman vaativampia tapauksia. Myös ratsastajalle täytyy antaa ekstra kunniamaininta. Jotkut tehtävät eivät olleet ihan Frankin mieleen, mutta niistä selvittiin enemmän tai vähemmän Pennyn päättäväisyydellä ja taidoilla keskustella Frankin kanssa. Erityisesti vesikuoppa pelotti ruunaa alkuun, eikä se suostunut ottamaan askeltakaan lähemmäs hirvitystä. Pennyn sitkeällä työllä ja muiden kannustuksella saatiin Frank kuitenkin aluksi lähestymään estettä ja tunnin lopulla suorittamaan se ongelmitta. Pierre - BiancaSe tapa, kuinka Biu pälyili ympärilleen Hiisiksen pihassa, sai minut jollakin tavoin pohtimaan minkälainen hermoheikko raakile siitä kuoriutuisi päästessämme maastoesteille asti. Olihan Pierre maininnut jotain sen suuntaista, että Biu oli vielä nuori ja että sille tarvittaisiin hyviä kokemuksia. Tamma kuitenkin yllätti minut täydellisesti; se oli ennemmän menossa ja suorastaan imi esteille, sen sijaan, että olisi pälyillyt ympärilleen ja kyttäillyt jokaista pienintäkin tukkiestettä. Pierrellä oli välillä enemmänkin pideltävää, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryimme isolle tukille - josta hypättiin suoraan veteen - löytyi tammaltakin se stoppi-vaihde. Tästä Pierre selvisi hyvin pienellä keskustelulla, eikä aikaakaan, kun hienohelma sipsutteli veteen - ensin kauhistunut ilme turvallaan - sitten kuin kyseessä olisi ollut mikä tahansa arkipäivän tilanne. On niissä nuorissa vaan potentiaalia! Ida - MorttiKaikista ratsukoista tutuin, mutta aina yllätyksiä täynnä, Ida ja Mortti! Mortti oli aivan ymmyrkäisenä onnesta päästessään vetämään kunnon laukkapätkän maastossa - niin taisi olla sen ratsastajakin! Sen sijaan esteiden hyppääminen juuri sinä lauantaina ei olisi tainnut huvittaa ruunaa pätkän vertaa. Mutta Idan sitkeys ja innostunut asenne oli kyllä sen verran tarttuvaa, että en huijaisi, jos väittäisin, että se tarttui myös lehmänkirjavaan cobiin! Kun Ida pysyi päättäväisenä ja oli mukana menossa joka askeleella, sujui ratsukon yhetispeli täysin saumattomasti. Paria ohitusta ja järvihirviötä lähentelevän esteen epätahdikasta ylitystä lukuunottamatta sain kehua paria posket helottaen. Ehdottomasti otatte osaa tulevaisuudessa maastoestekisoihin, pitänee järjestää Hiisiksessäkin sellaiset! Theo - RaneRane oli kaikille ratsukoille esimerkillinen tyyppi, ainakin asennetta tarkastellessa! Jo pihassa selkäännoustessa taisi ori tajuta, että nyt ollaan lähdössä maastoon, sillä Theolla oli selkeästi vaikeuksia pelkästään hypätä kyytiin. Rane oli todella menossa, eivätkä menohalut suinkaan kuihtuneet päästessämme verrytteleville laukkasuorille. Pari kertaa ori veti sen tasoisia ilopukkeja, että olin hieman huolestunut Theon pärjäilystä, mutta ratsastajahan vain nauroi siihen malliin selässä, ettei se voinut olla tarttumatta meihin muihin mitenkään. Varsinaisilla esteillä Rane innostui, mutta sen nuori ikä ja kokemattomuus heijastuivat vielä selkeästi menosta. Theolla sen sijaan oli hieman enemmän kokemusta ja tämä onnistuikin luotsaamaan nuorukaisensa ongelmitta lähes kaikista esteistä. Hankaluuksia aiheutti, kuten lähes kaikille ratskoille, pahainen lätäkkö, eli vesieste. Aluksi Rane katseli sitä ihan kauhistuneena, mutta Theo onnistui kuin onnistuikin kääntämään oriin mielen puolelleen ja luotsaamaan sen siitäkin lopulta yli!
Kiitos kaikille ratsukoille tunnista, ensi keväänä heti sopivilla keleillä uudestaan!
|
|
Tarinoitasi on ollut aina mahtava lukea, kiitos tästä ajasta ja toivottavasti jatkossa löydät jotain.
Täällä on aika hiljaista ja en saa hahmoani ja Caramellaa ja Velmua kehitettyä tarinallisesti eteenpäin. Sori kaikille :/