|
Post by allu on Jan 5, 2016 11:14:24 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2016 23:35:20 GMT 2
Tämä tapahtui ihan yllättäen, tavallisena lauantai-iltapäivänä. Olin jo jonkin aikaa etsinyt tallia, jossa voisin hoitaa, mutta sitä oikeaa ei ollut vielä tullut vastaan. Kaikille talleille tuntui olevan liian pitkä matka tai sitten sopivaa hoidokkia ei löytynyt. Olin oikeastaan jo melkein luopunut toivosta, kunnes jollain netin keskustelupalstalla mainittiin Hiisivuori-nimisestä tallista. Tallilla ei ollut omia nettisivuja, mutta huomasin että tallilla oli foorumi, jonka välityksellä tallilaiset kommunikoivat. Vau, kuinka siistiä!
Minun oli ihan pakko ottaa tallin omistajaan - tai no toiseen tallin omistajista - yhteyttä, vaikka jokin sisälläni hokikin: Älä missään nimessä tee sitä, sinähän nolaat itsesi! Jotenkin ihmeellisesti sain kuitenkin lähetettyä Allulle viestin, jossa kyselin hieman Hiisivuoren tallista. Käteni hikosivat, kun painoin lähetä-painiketta. Sitten jäin odottamaan ja klikkailemaan sivun yläkulmassa olevaa päivitä-painiketta enemmän kuin laki sallii.
Hetken odottelun jälkeen vastaus tulikin. Allu kertoi perusfaktoja tallista ja sanoi, että olen tervetullut paikan päälle katsomaan tallin meininkiä lähempää. Sydämeni hypähti kurkkuun pelkästä riemusta. Jes, ehkä tämä olisi viimein se oikea talli! Loikkasin sängyltäni niin, että kallis läppärini melkein lensi lattialle. Menin heti vaihtamaan tallikamppeet päälle ja lähetin viestin, että tulen tallille niin nopeasti kuin pääsen. Reitti ei tuntunut olevan vaikea, vain parisen kilometriä. Huikkasin äidille lähteväni, ja ennen kuin hän ehti edes kissaa sanoa, olin jo kävelemässä Hiisivuorea päin.
Päivä oli kaunis ja aurinko pilkotti paksujen harmaiden pilvilauttojen takaa. Mustat Vans-merkkiset tennarini tallasivat lumista metsätietä. Pian olisin tallilla, jolla tulisin ehkä viettämään tulevaisuudessa enemmänkin aikaa. Jännitys lisääntyi lisääntymistään, mutta hyvässä mielessä. En ollut kovinkaan suurta jännittäjätyyppiä, enemmänkin vain olin niin innoissani, etten meinannut housuissani pysyä. Kun näköpiiriin ilmestyi tarhoja ja siellä heinää mutustelevia hevosia, olisi tehnyt mieli mennä halaamaan niistä jokaista. Hevoset olivat niin suloisia otuksia! Varsinkin nuo, jotka olivat Hiisivuoren suurissa ja tilavissa aitauksissa.
Seuraava haaste olikin löytää tallin omistaja. Siinä tallipihalla haahuillessani törmäsin erääseen poikaan ja oli lähellä etten saanut paniikkikohtausta. Herranjestas, miten voin mokata näin, vaikka pitäisi antaa hyvä ensivaikutelma? "Anteeksi!" parahdin ja poika näytti entistäkin hämmästyneemmältä. "Eihän tuo mitään", poika virnisti ikuisuudelta tuntuneen hiljaisuuden jälkeen, joka kyllä todellisuudessa tuskin kesti paria sekuntia pitempään. "Olen uusi täällä ja etsin tallin omistajaa, sen takia haahuilen miten sattuu", alan selittää tapani mukaisesti. Aina kun hermostun, alkaa sanoja vyöryä suustani kuin laava virtaa tulivuoresta... "Ai allua vai Juuliaa?" "Allua", vastaan nopeasti. Olin taas kerran unohtanut, että tallilla oli kaksi omistajaa. "Voin näyttää toimiston, hän on aina siellä, usko pois. Olen muuten Mikael", poika esittäytyy. "Kiitos paljon! Ja mua voi sanoo ihan vaan Sampaksi."
Allu on kuin onkin toimistossaan, joka on yltä päältä kaikenlaisessa roinassa. "Pitäisikö täällä siivota?" Mikael naurahtaa. "Pitäisi", Allu irvistää. Minä vain naurahdan mukana, tosiaan, toimisto on melkoisessa kunnossa. "Tätä ei varmaan ole siivottu sitten tallin perustamisen", Mikael toteaa vielä ennen kuin alkaa liueta pois paikalta. Allu vaan pudistelee päätään ja napsauttelee kuulakärkikynää. Heh, itsekin tulee tuota harrastettua, onhan se napsauttelu aika mukavaa, vaikka joitakin se ärsyttää. "Niin, halusit tulla tutustumaan talliimme", Allu aloittaa minulle puhumisen. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Allu lähtee jo johdattamaan minua tallikäytävää pitkin ja näyttämään paikkoja. "Olisi mukava saada hoitajakaartiimme uutta lisäystä", Allu sanoo pian ja jatkaa: "Hoitohevosia on vapaana neljä." Mielenkiintoni herää ja katson hevosten nimikylttejä, joihin on rustattu myös jotain hoito-ohjeita sekä tämänhetkinen hoitaja. Jään huomaamattani seisomaan erään karsinan eteen. Herra Vintiö, suomenhevosruuna. Päätelmiä on vaikea tehdä pelkän kyltin perusteella, mutta olen aina rakastanut suomenhevosia. Ja kaiken lisäksi kyltissä lukee, ettei kyseisellä herralla ole hoitajaa. "Taidat miettiä minkälainen asukki tuota karsinaa asuttaa", Allu arvaa ajatukseni. Nyökkään ja samassa Allu nappaa sinisen riimun sekä -narun naulasta. "Lähdetään hakemaan se sisälle!"
Samalla kun kävelemme tarhoille, Allu kyselee hevoshistoriastani. Kerron hänelle kaiken, minkä tunnen olevan oleellista, esimerkiksi sen, että minulla on ollut hoitohevosia ennenkin ja ratsastuskokemusta on kertynyt muutama vuosi. Vankemmin kuitenkin osaan hevosen käsittelyn kuin ratsastuksen, ratsastuksessakin perusasiat on vahvasti hallussa. "Hiisivuoressahan on tarkoitus kehittyä ratsastajana, joten täydellinen ei tarvitse olla. Ja eihän kukaan olekaan", Allu kertoo viisaana. "Aina on jotain, mitä kehittää." Samassa olemmekin jo tarhalla, jossa upeanvärinen voikko - yllätys yllätys - syö heinää. Allu saa ruunan huomion kiinnitettyä hänen kädessään olevaan herkkupalaan ja pian Vintiö on riimunnarun toisessa päässä. Se vaikuttaa leppoisalta tapaukselta katsellessaan minua ruskeilla nappisilmillään. Olin ihan myyty ja kun se pärskähti kädelleni, minusta se oli pelkästään söpöä. "Voit taluttaa Vintiön jos haluat", Allu sanoo ja tarjoaa riimunnarua minulle. Tietenkin haluan, sillä olen varma, että Vintiö on tuleva hoitohevoseni.
Tallissa saan harjata Vintiötä, Allun vinkistä käytävällä. "Tuo on kyllä sellainen kahlekuningas että", Allu toteaa ja katsoo muka vihaisena Vintiötä. "Nimensä veroinen!" "Tuttua juttua", vastaan. "Ponien kanssa on oltu tekemisissä." Allu naurahtaa. "No sitten ei ole hätäpäivää!" Nappaan Vintiön harjapakista juuriharjan ja vetelen voinväristä karvapeitettä pitkin, rauhallisin vedoin. Vintiön karva on joka vetäisyn jälkeen kiiltävämpi ja puhtaampi. Vintiö vaikuttaa hitusen levottomalta, se heiluttelee korviaan ja viskelee päätään sekä tekee jotain hassuja ilmeitä. "Joo, sille iskee aina joku kumma ADHD-kohtaus", Allu nauraa ohimennen. Päätän olla välittämättä Vintiön touhuista ja jatkan päättäväisesti harjaamista. Harjaaminen sujuu hyvin Vintiön ilveilyistä huolimatta ja sitten onkin kavioiden puhdistuksen aika. Se menee aikalailla samalla kaavalla. Vintiö yrittää temppuilla esimerkiksi kaviota nykimällä, mutta pidän tässäkin asiassa pintani. Pian kaviotkin on puhdistettu. "No, mites meni?" Allu kysyy. "Hyvinhän se", vastaan, totta kai. "Niin hyvin että haluaisit alkaa hoitajaksi?" Kysymys, jota olin odottanut koko vierailuni ajan. Yritin hallita liian intoni ja huokaisin pari kertaa syvään ennen vastaamista. "Se olisi ihanaa", sanon hymy korvissa asti. "Totta kai se sopii, lisäapu ei ole koskaan pahitteeksi", Allu virnistää. "Tervetuloa poppooseen!"
/sori muuten jos aikamuodot hyppelee, oon ihan surkee niissä :Dd
Joo tosiaan tervetuloa nyt vielä kertaalleen Mukavaa, kun pääsit näin pian tutustumaan, toivotaan, että talli ja käytännöt tulee pian tutuiksi. Tykkäsin tästä tarinasta todella, ensimmäinen tarinahan se on mikä antaa ensivaikutelman kirjoittajastaan. Ensinnäkin otsikko, johon olit selvästi panostanut. Tarina ei ollut pituudella pilattu, minä kyllä jaksan lukea pidemmätkin sepostukset, pituus on vain plussaa! Tekstisi oli sujuvaa, enkä tainnut yhteenkään kirjoitusvirheeseen törmätä(?) Kaikin puolin todella mukava aloitus! Mainitsit tuossa olevan huonompiaikamuodoissa ja että ne siis saattavat hypellä. Juuri kuten mainitsit ne pääsivät vähän loikkimaan tarinassasi. Alkuun aikamuoto pysyi hyvin samana, mutta tuntui, että ensimmäisen puheenvuoron, lainauksen siis, kohdalla hyppäsivät aikamuodot. Kannattaa muistaa, että preesens ja perfekti, sekä imperfekti ja pluskvamperfekti ovat pareja. Näistä vain päätät käytätäkö preesensiä vai imperfektiä ja toinen pari tulee ikään kuin kaupanpäälle. Parhaiten oppii vain kirjoittamalla. Toivottavasti näistä mun selityksistä on jotain apua. Saat tästä 35 tr ja 35 tp.
- allu
|
|