|
Post by allu on Jan 5, 2016 11:08:03 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 20, 2016 17:13:38 GMT 2
Hoitotarina 1 Aada saapui tallille lauantai iltapäivänä kolmeksi. Ilma oli aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä tuuli vei auringon lämmittävän voiman mennessään. Aada ei ollut käynyt tallilla pitkään aikaa ja avasi jännittyneenä nyt oven uuteen maailmaan. Hoitajana. Käytävä oli autio tytön saapuessa talliin, kaikki hoitajat olivat joko ulkona hoitamassa hoidokkejaan, satulahuoneessa putsaamassa varusteita tai heinäladossa juttelemassa toisten hoitajien kanssa. Aada tarkasteli huolellisesti ilmoitustaulun ja siinä olevan lapun hoitajien tehtävistä. Sitten hän nappasi ulkoa kottikärryt ja talikon ja siivosi Vompatin karsinan reippaasti. Aherruksessa tuli vähintäänkin kuuma, joten sen jälkeen Aada kävi juomassa satulahuoneessa vettä.
Vompatin riimun ja riimunnarun napattuaan tyttö kiiruhti ulos hakemaan ruunaa tarhasta. Vompatti oli läikikäs lewitzer, suhteellisen kookas ainakin Aadaan nähden. Sen kanssa tarhasi Tintti, toinen poni, joka oli väritykseltään hallakko. Aada nappasi Vompatin kiinni ja hätisteli toisen ponin kauemmas, jotta sai ruunan ulos tarhasta. Talliin Aada talutti ponin sen vasemmalta puolelta päättäväisesti. Vompatti seurasi tyttöä hienosti vierellä kiilailematta.
Tallissa Aada kiinnitti hevosen karsinaan ja sai jotenkuten loimen pois hevosen niskasta, jonka jälkeen tyttö kipaisi hakemassa sen harjat. Harjaustuokio aloitettiin kumisualla, jonka jälkeen Aada valitsi pölyharjan. Loppuun Aada harjaili ponia vielä pehmeällä harjalla. Vompatti seisoi nätisti paikoillaan, mutta Aada varoi kiertämästä sen takaa, olihan allu varoittanut häntä. Harjaustuokion jälkeen Aada päätti loimittaa ruunan uudelleen ja viedä sen takaisin tarhaan.
Ensimmäinen hoitokerta oli sujunut Aadan mielestä hyvin, vaikkei hän ollutkaan vielä tavannut muita hoitajia tai tehnyt erikoisempaa. Nyt tyttö jätti tavaransa lokeroonsa ja suunnisti sitten ulos kohti bussipysäkkiä. Vielä sivusilmältä kaukaa hän näki, kuinka Vompatti leikki hippaa Tintin kanssa. Mukavaa saada sultakin nyt (vihdoin) tarina Kirjoitit tosi siististi ja selkeästi, eikä tarinasi sisältänytkään yhden yhtä kirjoitusvirhettä. Tykkäsin myös kertovasta kirjoitustyylistäsi. Olisin lukenut tektiä mieluusti lisääkin, mutta toki tämä tarinan mittoihin ylsi. Päsit mukavasti tutustumaan Vompattiin, teistä tulee vielä hyvä pari! Saat 15 tr ja 10 tp
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on May 25, 2016 14:12:43 GMT 2
Kirjava poniruuna nimeltään Vompatti
Saavuin kello viiden aikaan Hiisivuorelle oikein aurinkoisena ja lämpimänä tiistaina. Taivas oli seesteinen ja tuuleton ilma teki auringossa olosta vielä tukalampaa. Laahustin sisälle viileään talliin, jossa kaikenkarvaiset nelikavioiset huokailivat ja kuopivat karsinan pohjaa. Kävin kiertämässä jokaisen karsinan lävitse, tutustuakseni vain karsinajärjestykseen. Tämän jälkeen saavuin kirjavan poniruunan luokse. Se oli Vompatti. Ruuna möllötti karsinan taaimmaisessa nurkassa korvat lurpussa, silmät puoliksi kiinni ja takajalkaansa leputtaen. Minua se ei juurikaan noteerannut, ehkä hieman nosti päätään, mutta se olikin sitten siinä. Olin ajatellut aloittavani hoito-urani pienellä harjaussessiolla Vompatin kanssa, joten suunnistin kohti satulahuonetta. Varustehuoneessa oli muutamia muita tallityttöjä lymyilemässä. Moikkasin heitä napatessani Vompatin harjalaatikon kainalooni. Palatessani takaisin hoidokkini karsinalle, huomasin ruunan vieläkin vain möllöttävän karsinan nurkassa. Varovasti avasin karsinan oven ja nyt Vompatti kohotti katseensa hörökorvien kera minua kohden. Se ei kuitenkaan liikkunut mihinkään. Astuin pari askelta ponia kohden ja se kurotti kaulallaan kohti minua. Ojensin käteni sille nuuhkittavaksi. Hetken aikaa jaksoi kirjava lewitzer kättäni haistella, kunnes oli saanut tarpeekseen ja vetäytyi taas nurkkaan seisoskelemaan. Oletin sen olevan hyväksyvä merkki, joten menin ruunan luokse ja rapsuttelin sitä hetken aikaa. Vompatti taisi nauttia, sillä se oli melkein jo nukahtamassa syliini. Rapsuttelun jälkeen kipaisin hakemassa harjakorin karsinan ulkopuolelta luokseni ja aloitin harjailemaan ruunaa kaikessa rauhassa. Vompatti oli jatkuvasti kerjäämässä rapsutuksia hellästi turvallaan tökkimällä, mutta jatkoin päättäväisesti sen harjausta, vaikka kuinka olisikin tehnyt mieli vain halia ja rapsuttaa. Minulle oli käynyt kauhea tuuri, kun juuri Vompatti oli vapaana Hiisivuorella. Se oli ensinnäkin uskomattoman söpö, mutta myös erittäin kiltti, vaikka takajalkoja olikin syytä varoa. Harjattuani ruunan korvanpäästä hännänlatvaan, rapsuttelin sitä vielä hetkisen aikaa, kunnes Vompatin ratsastaja tuli laittamaan sitä kuntoon. Ratsasaja ei apua tarvinnut, joten lähdin hetkeksi aikaa tutkiskelemaan kaappiani. Ajattelin odottaa tunnin alkua, jonka jälkeen lähtisin siivoamaan Vompatin karsinaa. Tuntilaisten lähdettyä kentälle, nappasin kottikärryt sekä talikon matkaani ja kipitin ruunan karsinan luokse. Noukin kakkakasat talikolla kottikärryihin, jotka sitten kuljetin lantalaan. Ruokakippo ja vesiastiat olivat melko siistejä, joten päätin jättää niiden jynssäämisen seuraavaan kertaan. Ihanaa, että pääsit näin pian tutustumaan Vompattiin. Sinulla kävi todella tuuri, ruuna on meinaan ollut melko suosittu hoitoponi meillä ja edellisellä tallilla asuessaan! Nyt sen edellinen hoitaja oli kuitenkin ilmeisesti unohtanut ponin täysin, joten onnekseen se sai sinut. Ruuna on kyllä aivan ihana nallekarhu, takapää on ainoa miinus. Tämän takia onkin erityisen tärkeää, että joku aina huomaa varoittaa pienempiä aloittelijoita. En ehtinyt sinua vielä nähdä opetustöideni lomasta, mutta hyvää työtä olit tehnyt sekä hevosen, että karsinan puhdistuksen suhteen. Itse sisällöllisesti tarina oli hyvä, tosin jäin kaipailemaan tarkempaa tallin ja uuden tuttavuuden(?) (Vompatin) kuvailua, joka olisi tuonut myös tarinaan enemmän tunnelmaa. Sitten pieni ja ainoa kirjoitusvirhe jonka lyösin: hoito-urani -> hoitourani, väliviiva tulee vain, jos kirjaimet ovat samat Saat 25 tr ja 15 tp
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 28, 2016 17:54:16 GMT 2
28.9. Kävelin tallipihaan mietiskellen, mitä tänään tekisin. Avasin tallin oven. Etsin valokatkaisijan seinältä ja napsautin sitä. Tallikäytävälle syttyi valot. Hevoset oli jo tuotu sisään. Etsin Vompatinn karsinan ja avasin salvan. Suloinen ruuna otti minut vastaan pienellä korvien höristyksellä. Vompatti oli aivan kuivuneen kuran peitossa, joten otin harjan ja ryhdyin harjaamaan. Pölyä, jota leijaili ilmassa, tarttui silmääni ja se alkoi vuotamaan. Pyyhkäisin sitä vielä puhtaaseen paitaani ja jatkoin harjaamista. Pian olit saanut toisen puolen harjattua. Kävelin Vompatin pään edestä toiselle puolelle. Harjasin uutterasti karvaa keskikovalla harjalla. Sitten nappasin harjakorista harjakamman. Kampasin Vompatinn harjan. Se oli aika takkuinen, joten hommassa meni hetki. Vaihdoin harjakamman häntäharjaan. Otin pieniä tuppoja kerrallaan, ja harjasin ne. Vompatti nosteli hieman takajalkojaan, mutta komensin sitä. Lopulta työni oli valmis. Vompatti näytti iloiselta, ja katsoi minua korvat hörössä. Vein häntäharjan pois. Otin Vompatin riimun ja riimunnarun. Pujotin turparemmistä Vompatin turvan, laitoin niskaremmin korvien taa ja naksautin lukon kiinni. Laitoin vielä riimunnarun kiinni riimuun. Sitten talutin Vompatin karsinasta ulos. Lähdin kävelemään jonnekkin metsäpolulle, joka lähti tallin pihasta. Kävelimme Vompatin kanssa ihan lyhyen lenkin. Vein sen takaisin karsinaansa ja halasin. Olipa kiva, että pääsit näin nopeasti hoitamaan Vompattia! Mahtavaa saada sille hoitaja, toivottavasti olet hieman pitkäaikaisempi, kuin ruunan edelliset hoitajat.. Olit ilmeisti kirjoittanut hoitotarinan puhelimella, joten arvostelen pieniä kirjoitusvirheitä hieman löyhemmin. Niitä tosiaan löytyi muutama, mutta pistettäköön luurin piikkiin.. Olitkin harjannut ruunan oikein hyvin, käväistessäni aiemmin tallissa se näytti kerrankin kirjavalta, eikä vain ruskealta Tarinanpätkäsi sisälsi aika paljon kerrontaa ja se oli oikeastaan vain tapahtumien eteenpäin viemistä. Suosittelen sinua lisäämään väleihin kuvailua - irtonaisia lisäyksiä - ja adjektiiveja, niillä saat helposti paisutettua lyhyestäkin pätkästä pitkän tarinan! Saat tästä 10 tr ja 10 tp
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 30, 2016 1:53:01 GMT 2
30.9. Saavuin tallille kävellen. Tallikenkäni hankasivat välillä yhteen, kun kävelin hiekkaisella tiellä. Avasin tallin oven ja katsoin yhteen karsinaan. Ei ristin sielua, vain muutama lantakasa. Kävelin hakemaan kottikärryt. Matkalla nappasin mukaani myös hieman räsän talikon. Kärräsin kottikärryt karsinalle. Vompatti oli sotkenut siellä aika paljon, heinänrippeitä ja kakkaa siellä täällä. Tartuin uutterasti haasteeseen. Keräilin sieltä täältä kakkakikareita. Karsinassa alkoi vaikuttaa jo huomattavasti siistimmälle pienellä panostuksella. Raavin keskeltä vielä puruja reunoille ja lapioin pissaa pois. Pistävä virtsan haju alkoi lemuta karsinassa. Siistin heiniä yhteen kasaan. Karsina alkoi jo toden totta näyttää hyvälle! Nostelin puruja tasaisesti ja keskelle hieman korkeammalle, että Vompatin olisi pehmeä maata. Kävelin ovelle katsomaan työni tulosta. Ihan hyvä! Muutama heinänkorsi sojotti vielä väärässä paikassa, mutta ei Vompatti siitä suuttuisi. Kärräsin purulaan hakemaan uutta purua. Siellä tuoksui tuoreen puun raikas haju. Vedin pari kertaa syvään henkeä, jonka jälkeen lapoin purua kottikärryihin. Vein kottikärryt takaisin karsinalle ja kaadoin ne keskelle. Muuten siisti karsina, mutta kunnon keko tuoksuvaa purua keskellä. Hymähdin ja levitin purua tasaisemmin. Sen jälkeen vein kottikärryt pois. Otin pehmeän riimunnarun Vompatin karsinan edessä olevasta koukusta ja lähdin kävelemään hieman kuoppaista tietä tarhoja kohti. Saavuin tarhoille ja menin sen luo, josta näkyi tuttu läikikäs hevonen. Kutsuin Vompattia, ja tämä kääntyi minuun päin. Otin pari askelta. Vompatti teki samoin. Vihelsin hiljaisesti ja hyvin kurainen hevonen asteli luokseni. Annoin Vompatille nahistuneen porkkananpalan taskustani ja naksautin riimunnarun lukon likaiseen riimuun. Tuonkin voisi pestä, mietin. Lähdin kävelemään hiljaisesti porttia kohti ja Vompatti seurasi kuuliaisesti perässä. Avasin portin ja talutin kuraisen hevosen ulos portista. Suljin portin perässäni. Vein Vompatin tuttuun tallirakennukseen, omaan karsinaansa. Otin harjan harjakorista. Huomasin aika vääntyneet piikit. Astuin pehmeälle purumatolle. Suljin oven perässäni. Aloin harjata kuivunutta kuraa Vompatin karvasta. Sitä ei ollut hankala saada irti, mutta sitä oli paljon. Hyvin paljon. Yskin keuhkoni tyhjäksi tarttuneesta pölystä. Jatkoin harjaamista. Hetken työn jälkeen kuraisesta mutahirviöstä paljastui kirjava nallekarhu. Vaihdoin harjani pehmeämpään ja harjasin sillä aremmat kohdat, kuten pään ja vatsanaluksen. Vein pehmeän harjan pois ja otin vuorostaan kaviokoukun. Liu'utin kättäni jalkaa pitkin ja Vompatti nosti kiltisti kavion. Puhdistin kavion reunoja myöten, ettei Vompatin säteeseen osuisi. Siirryin takapään lähelle. Vompatti nosteli takajalkojaan ja potkaisi seinää. "Vompatti!" komensin. Nostin ja puhdistin päättäväisesti senkin jalan. Sitten vaihdoin puolta ja otin taas etukavion. Vompatti näytti kyllästyneen kavioiden puhdistukseen, sillä se steppaili nyt takajaloillaan. Se potkaisi seinää uudelleen, kun astuin lähemmäs. "Vompatti, nyt lopeta!" komensin taas. Sain onneksi kavion nostettua ja puhdistettua. Sitten hyvästelin Vompatin, suukotin sitä turvalle ja lähdin iloisena pois tallilta. Olitpas ahkera, Vompatin karva oikein kiilteli illalla ratsastustuntilaisen tuodessa sitä maneesiin. Ja karsinakin oli todella hyvin siivottu! Vompatti ja allu kiittää! Hyvin onnistuit ruunan kaviotkin ilmeisesti puhdistamaan - Vompatti on näet tunnetusti hieman hankala sitä tehdessä, eikä läheskään aina nosta kavioitaan ihan mukisematta. Nyt tarinasi sisälsi myös paljon kuvailua, joka toi siihen heti pituutta ja näin se oli myös mielekiintoisempaa ja lukija läheisempää luettavaa. Tosin nyt teksti venähti sen verran, että sen olisi hyvin voinut jakaa ainakin kahteen, jopa neljään eri kappaleeseen (väliin välirivi tai sitten vain seuraavalle riville ja siihen pieni sisennys). Varsinaisia kirjoitusvirheitä en tällä kertaa kuitenkaan havainnut, oikein hyvä! Saat 15 tr ja 15 tp!
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 2, 2016 5:12:11 GMT 2
2.10. Kävelin tallille. Puiden ruska-aika oli jo melkein ohi, ja ruskeita lehtiä oli pudonnut maahan syysmyrskyn aikana. Maassa oli muutama vesilammikko ja kuraa. Näinä ainoina aurinkoisina päivinä oli mukava kävellä tallille. Loiskuttelin vesilammikosta kumisaappaillani. En ole aivan varma, miten, mutta yhtäkkiä alkoi satamaan ja tuulemaan hyvin kovasti. Huokaisin syvään ja harpoin tallikäytävään. Suljin tallin oven perässäni ja hain Vompatin karsinalta riimunnarun. Heitin tavarani kahvioon ja kävelin ärsyyntyneenä ulos. Ulkona oli aivan erilainen ilma kuin sisällä. Ulkona oli kylmä ja tuuli kovasti. Sisällä oli lämmintä ja rauhallista. Hevosia ei tietenkään vielä oltu tuotu sisälle, sillä aiemmin oli ollut niin hyvä ilma. Kumisaappaani loiskuttelivat vettä niin märästä maasta ja pystyin vain kuvittelemaan, miltä Vompatti näyttäisi. Avasin kohmettuneilla sormillani tarhan portin ja suljin perässäni. Siinä myrskyssä saatoin vain toivoa, ettei Vompatti olisi kaukana. Lähdin astelemaan eteenpäin. Kumisaappaani maiskahtelivat, kun kävelin kuraisella maalla. Kutsuin: "Vompattii..!", mutta ääneni ei yltänyt pitkälle. Hengitykseni höyrysi ja lämmittelin käsiä takkini ohuissa taskuissa. Yht'äkkiä tunsin lämmintä hengitystä niskassani. Käännyin nopeasti ja siinä se seisoi! Vompatti oli siis kuullut kutsuni ja tullut luokseni. Se saattoi tosin johtua siitä, että kukaan hevonen ei halua jäädä ulos tässä säässä. Ulvovassa tuulessa ja piiskaavassa sateessa me astelimme märän tallipihan ylitse. Painoin tallin oven kahvan alas ja vedin sen auki. Vompatti seurasi kiltisti perässä talliin. Vein sen viereiseen karsinaan ja hain kottikärryt. Vompatti oli tällä kertaa saanut kaikki heinänsä syötyä, joten urakkani ei ollut valtava. Keräsin ensin kaikki lantakikkareet ja heitin ne kottikärryihin. Puuhassa ei mennyt kauan, sillä Vompatti ei ollut kakkinyt paljon. Raavin keskeltä puruja ja keräsin märät kohdat kottikärryihin. Sitten tasoitin taas purumaton. Kävin kippaamassa sotkit lämpimän hajun peittämään lantalaan ja lapioin raikkaanhajuista purua kottikärryin. Työnsin ne vielä karsinalle. Kaadoin puhdasta purua keskelle. Tasoittelin sitä hieman ja sitten vein kottikärryt pois. Kottikärryjen pyörä kitisi inhottavasti. Talutin Vompatin karsinaansa ja pyöräytin sen turpa oveen päin. Otin harjan karsinan ulkopuolelta ja aloin puhdistamaan kuraista karvapeitettä. Milli milliltä, sentti sentiltä karvapeite alkoi muuttua likaisenruskeasta kirjavaksi. Harjatessani jalkoja aavistelinkin omgelmia. Niinpä tietentin. Vompatti alkoi kuopia etujalallaan, jota harjasin. Laskin jalkani hetkeksi kavion päälle ja äyskähdin Vompatille jotakin. Samaa se yritti uudestaan, mutta ei onnistunut. Siirryin takajalkaan. Heti "alkupalaksi" Vompatti potkaisi takaseinää. seinästä irtosi pieni puunpala, jonka heitin karsinan ulkopuolelle. "Vompatti!" komensin. "Nyt loppui tuo potkiminen tällä punaisella sekunnilla!" Pidin taas jalkaani kavion päällä, kunnes siirryin toiselle puolelle. En jaksanut edes aloittaa enää huutamista, joten pidin vain jalkaani kavion päällä. Se oli Vompatille selvä merkki, että nyt ei kuovita tai potkita. Sain jalat harjattua ja vaihdoin työkalun harjasta kaviokoukkuun. Vompatti ei suostunut nostamaan jalkaansa, joten nojasin siihen ja nykäisin vuohiskarvoista. Ruuna nosti kavionsa nopeasti korkealle, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja nappadin kaviosta tiukasti kiinni. Puhdistin kavion reunoja pitkin. Vompatti yritti itse tempoa, mutta päästin irti vasta, kun se lopetti sen. Vompatti potkaisi takaseinää, mutta tartuin kavioon. Eipäs tarvinnut repiä, ajattelin nauraen. Puhdistin kaikki loputkin kaviot saamatta sen psrempaa tulosta. Suoristin selkäni ja suukotin Vompatin pehmeää turpaa. Laitoin kaviokoukun Vompatin harjakoriin ja lähdin pois. Oletpas ahkera, kolme tarinaa kolmen päivän sisään! Ruska-aika on kyllä ihanaa, mutta muuten syksyinen sää vähän kurjaa. Tai ainakin silloin kun tuulee ja sataa, aurinkoiset koleat syysaamut kera usvakerroksen ovat niin upeita! Vompatti taisi olla vähän huonolla tuulella, hyvä että olit päättäväinen sen kanssa, etkä antanut ruunan pomaattaa sinua! Toivottavasti Vompatti oppisi pikkuhiljaa jättämään sen potkimisenkin.., muutenhan se on niin kiva ja turvallinen lastenkin käsiteltävä. Hienoa nyt olit muistanut kappalejaon, se helpotti paljon tekstin lukemista! Ainut ongelma on, että kun ilmeisesti kirjoitat puhelimella(?) niin kirjoitat varmaan tuossa kentässä "post quik reply"? Tällöin muotoilut eli välilyönnit tms. ei näy varsinaisessa viestissä. Eli kanattaa lisätä vaikka yksi rivi ihan tyhjää kappaleiden väliin, niin pitäisi näkyä lähetetyssä viestissäkin Ihan pieniä kirjoitusvirheitä tekstissä oli pari, mutta pääasiassa virheetöntä, mukavaa luettavaa! Muistit myös hyvin kuvailla eri tilanteita, jolloin niistä tuli paljon "elävämpiä". Saat 15 tr ja 10 tp. PS. oletko huomannut jo hiisiksessä järjestettävät tapahtumat, jotka ovat avoinna tallilaisille ja muille?
- allu
|
|