|
Post by allu on Jan 16, 2016 18:02:51 GMT 2
- Täällä voit suorittaa tunnit! Vakiotunneista tärkeimmät tiedot löydät täältä.
Tuntiratsut
Alkeistunnit | Helpot tunnit | Vaativat tunnit | Vaikeat tunnit | - Mortti
- Velmu
- Manta
- Vompat
- Tintti
- Foxi
| - Alpo
- Vompat
- Kusti
- Tintti
- Panda
- Mortti
- Velmu
- Vintiö
- Foxi
| - Vallu
- Vompat
- Panda
- Vintiö
- Alpo
- Mortti
- Tintti
- Kusti
- Foxi
- (Della)
| - Vallu
- Vintiö
- Alpo
- Kusti
- Vompat
- Foxi
- (Della)
|
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2016 13:42:59 GMT 2
Koulutunti I; väistöjä ja perusratsastusta
Olin ilmoittautunut jo kauan sitten mukaan 05.02. perjantaina olevalle koulutunnille ja nyt päästyäni tallille kerrankin valoisaan aikaan kävin heti ensi töikseni tarkastelemassa listaa. Ratsuksi tunnille olin saanut Vintiön, voikon suomenhevosruunan siis. (Aika hyvin jo hevoset tunnistan..) Koska kello oli vasta kolme, oli minulla hyvin aikaa vielä hoitaa Velmu, ennen kuin ryhtyisin laittamaan Vinskiä kuntoon. *** - Rentouta ne olkapäät ja käytä pohjetta, jos se painaa kädelle! Allu ei antanut tuumaakaan saumaa, vaan piti tasapuolisesti kaikki työssä. Ravasimme vasta alkuverryttelyjä, mutta minulla oli täysi työ Vintiön kanssa. Ruuna puksutti aika tasaisesti eteen, mutta jos vähänkin jännitin kättäni ja jäin siihen kiinni, painoi se kädelle aivan kuolettavasti. Myös pohkeeseen vastaaminen oli hidasta, josta sainkin olla sitten jatkuvasti raipan kanssa huomauttamassa. - Siirrytään kaikki keskiympyrälle, jatkakaa kevyttä ravia ja itsenäisiä siirtymisiä ravin sisällä! Allu kailotti kävellen samalla itse ympyrän keskelle. - Hyvä Fanni, nyt kun olet aktivoinut sen takaosasta voit tehdä puolipidätteen, noin, ja pohje jatkaa edelleen se ei saa jäädä jälkeen takaa, allu opasti minun tehdessä työtä käskettyä.
Nostin keinutuolimaisen laukan keskiympyrälle ja unohduin hetkeksi jopa matkustamaan, mutta sen sain kuulla allulta, heti kun tämä huomasi matkusteluni. Jatkoin ratsastusta täydellä teholla ja jäin vähän liikaa kannattelemaan ruunaa, josta allu sai nalkuttaa vähän liikaakin tunnin aikana. Vintiö tuntui kuitenkin nyt huomattavasti pehmeämmältä edestä ja kuunteli myös pohjetta mukisematta, verryttely oli siis onnistunut!
- Seuraavaksi saatte tulla siitä kohdalla missä Jenna on nyt Vallun kanssa tänne, suoraan tuota estetolppaa kohti, josta väistätte vasemmalle, allu ilmoitti samalla kun keräilin kävelyn jälkeen ohjia. Vintiö tuntui nyt huomattavasti miellyttävämmältä heti, mutta pari puolipidätettä sain tehdä, ennen kuin ruuna suostui myötäämään. - Ulko-ohjan puolipidätteet, hyvä, juuri noin, sinne ja jatkuu samalla tavalla, loppuun asti! Jatkoin ravia uraa pitkin ohjeiden mukaisesti ja meinasin taas jäädä kannattelemaan Vintiötä liikaa. Tämän lisäksi allu sai jatkuvasti huomauttaa vasemmasta kyljestä ja olkapäistä, jotka eivät millään meinanneet pysyä rentoina.
- Sitten jos ne nousee sieltä vähän ylös, käännätte esimerkiksi ympyrälle ja taivutatte vähän. Vintiö liikkui täysin rentona pärskien eteen-alas, ehkä jopa hieman raskaasti kädelle, mutta johan pohje auttoi siihen. - Vinskihän liikkuu upeasti, nyt sen kanssa pitäisi lähteä tekemään hommia! - Nyt se tuntuukin paljon rennommalta mitä alkuun, kerroin tuntemuksistani, johon allu naurahti; - Se on vähän sellainen, kuten kaikki loppuun onnistuu, muista itse koko ajan pitää se istunta, älä lähde nyt käpertymään sinne mukaan.
Vintiö oli liikkunut todella kivasti koko tunnin, mitä nyt alkuun vähän temppuillut kuolaimen kanssa, eikä kuunnellut pohjetta. Erityisesti loppua kohti olimme saaneet todella kivoja väistöjä ravissa, enkä voinut kyllin olla tyytyväinen siihen, miten pyöreästi ruuna liikkui lopussa rentona. Tästä oli hyvä jatkaa tulevalle estetunnille, sillä olin jo sellaisenkin ehtinyt varata..
Laitoinkin Vinskin sulle ratsuksi, kun ajattelin, että siinä olisi hieman erilaista vastusta Velmuun nähden, oikeassa taisin olla! Kaikkiaan hyvää ratsastusta läpi tunnin, erityisesti loppua kohti, kun uskalsit rentoutua siellä selässä lähti myös Vintiö toimimaan. Väistöt näyttivät olevan sulle aika helppoja ja saitkin Vintiön väistämään oikein kivasti kumpaankin suuntaan. Kun olkapäät jännittyy, voisit jatkossa kokeilla vaikka pyöritellä niitä, jolloin niiden pitäisi "itsestään" rentoutua. Se kylki pitää vaan itse muistaa, yrität vaan pysyä suorana selästä, etkä käperry edes sitten lopussa.. ;D Alun "toiminta keskustelujen" jälkeen teillä alkoikin homma pelittämään Vintiön kanssa tosi mukavasti ja se ulko-ohja alkoi myös löytymään sieltä. Saat tästä tuntitarinasta 30 tr ja 30 tp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2016 18:09:05 GMT 2
Tuntikertomuksia nro.1, Perjantain koulutunti Ratsu: Alpo
Kausikortin ostettuani, olin päättänyt alkaa käydä Hiisiksessä aktiivisesti tunneilla. Tulin tallille suoraan koulusta, joten kerkeäisin hoitaa ratsuni hyvin ja siivota Vallun karsinan. Kävin ensin katsomassa ilmoitustaululta kenellä tuntini menisin. Minulle oli merkattu Alpo-ruuna, jonka olinkin oppinut tunnistamaan koska se tarhasi Vallun kanssa samassa tarhassa. Lähdin sen jälkeen samoin tein siivoushommiin.
-----
''Löysää vähän ohjaa sen Alpon kanssa! Noin, hyvä ja sitten sisäpohje kiinni.'' Allu kailotti kentän keskeltä. Tein työtä käskettyä ja sainkin ruunan hetkittäin kulkemaan hienosti uraa pitkin. Olin nopeasti tottunut kimon isoon ja pomputtavaan raviin ja pystyin itsekin rentoutumaan pikkuhiljaa selässä. Yritin parhaani mukaan myötäillä hevosen liikettä ja ohjailla mahdollisimman pienillä avuilla. ''Käsi vaan rauhassa Mikael! Alpo ei lähde sun alta mihinkään.'' Allu joutui huomauttamaan asiasta tunnin aikana ainakin satakertaa.
Alpo oli siis Vallun vastakohta. Tämän ruunan kanssa kaikki piti tehdä mahdollisimman pienillä avuilla ja huomaamattomasti, kun taas Vallu tarvitsi vähän isompia merkkejä. Siirryimme keskiympyrälle ja asetimme hevosia vuoron perään sisään ja ulos. Alpo taipui ja asettui hyvin, eikä välillämme näyttänyt olevan minkäänlaista ongelmaa. Tein puolipidätteen ja jännitin hieman pohkeitani syventäen samalla istuntaani. Alpossa näkyi heti huomattava ero äskeiseen. Se tuntui nousevan ylös päin puolimetriä ja sen askeleet kevenivät. ''Hyvä Mikael, juuri noin! Sen kanssa ei tarvii tehdä mitään ylimääräistä! Pidä toi tuntuma.''
Nostimme vuorotellen laukkaa keskiympyrällä ja jäin seuraamaan muiden suorituksia. Fanni näytti menevän Vintiön kanssa, Vallulla meni joku tuntilainen jonka nimeä en muistanut ja Pandan selässä näytti myös olevan joku tyttö. Minun vuoroni tuli pian laukata Alpon kanssa joten otin hevoseen kontrollia ja nostin vasemman laukan keskiympyrälle. Yritin jäljitellä samaa istuntaa kuin ravissakin, ja pian löysimmekin Alpon kanssa yhteisen sävelen. Se laukkasi nätisti muodossa käyttäen takapäätään ehkä hieman löysästi. ''Pitäis saada takajalkoihin lisää voimaa'' Allu huusi ympyrän keskeltä. Siirsin pohkeitani hieman taaksepäin saaden myös takaosan mukaan. ''Noin, hienoa! Nyt se menee hyvin. Laukkaa vielä kierros ja anna sille pitkät ohjat.''
Teimme lopputunnista vielä vähän väistöjä hevosten kanssa. Ensimmäiset kerrat eivät onnistuneet sitten alkuunkaan. Jännitin liikaa käsiä jonka seurauksena Alpon pää nousi taivaisiin eikä se taipunut yhtään. Sain ohjeeksi yrittää ratsastaa väistöä ainoastaan istunnalla, ohjat yhdessä kädessä, toinen käsi suorana väistön suuntaan. Yritimme tehtävää ja aluksi se ei näyttänyt toimivan, mutta yhtäkkiä Alpo kaarsi kaulansa ja lähti oikein hienoilla raviaskeleilla väistämään vasemmalle suorassa linjassa takajaloillaan hyvin alleen polkien. ''Katso nyt! Sä saat sen menemään noin hienosti ainoastaan yhdellä kädellä, joten unohda kokonaan ne ohjat ja keskity istuntaan!'' Minua hymyilytti.
Lopputunti sujui kuin siivillä. Alpo kulki nyt hienosti alkuvaikeuksien jälkeen, ja avaimena tähän toimi ainoastaan kädet. Olin Vallun kanssa joutunut käyttämään enemmän kättä, eikä se niinkään piitannut pienistä painoavuista jotka olivatkin Alpon kanssa kaiken A ja O. Sain hyviä neuvoja Allulta käsiäni koskien, joita tulisin myös Vallun kanssa kokeilemaan lähiaikoina. Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen itseeni ja tietysti Alpo-ruunaan, joka oli toiminut ratsunani tunnilla.
-Mikael
Olipas mukavaa saada sinultakin heti tuntitarina ja vielä tällä tavalla samalta tunnilta toisen ratsun selästä! Alpo on tosiaan, vaikkei se tunnu siltä, aika herkkä ja sen kyllä huomaa heti kun sitä alkaa liikaa punkemaan kädellä. Alpo olikin sulle oikein passeli ratsu Vallun jälkeen, pääsit vähän eroon siitä "ylisuorittamisesta". Kyllä Alpo perus väistöt taitaa vaikka unissaan, sen verran kokenut se on, mutta jos käsi (tai jalkakin) on liikaa painostamassa niin suoritus ikään kuin mitätöityy täysin. Teillä avaimina toimi hyvin käden jättäminen kokonaan pois, sen verran hyvin osasit kuitenkin Alpoa ratsastaa pelkällä istunnalla. Kyllä se sieltä pikku hiljaa löytyy, kun oikeista nappuloista osaa vetää. Minusta sinä olisit täysin valmis siirtymään jo hieman edityneemmille tunneille (vaativan tasoisille siis). Saat tästä tuntitarinasta 30 tr ja 30 tp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 2, 2016 22:01:57 GMT 2
Tuntikertomuksia nro.2, Torstain koulutunti Ratsu: Vallu
Olin päättänyt vihdoin tulla Vallun kanssa koulutunnille edellisen päivän ratsastuksen innoittamana. Allu oli mielellään antanut ratsukseni Vallun, muiden halutessa muut hevoset. Ja mistähän tämäkin johtui? Ei kai herra sentään niin kauhea ollut ratsastaa?() No, tuskinpa nyt kuitenkaan. Hoidin ruunan käytävällä ja laitoin sille pintelit kaikkiin jalkoihin. Suitsetkin saatiin tällä kertaa mukinoitta paikalleen.
Alkutunnista verryteltiin hevoset hyvin kuulolle väistöjen ja asetusten avulla. Paljon voltteja ja ympyröitä, jotta ratsut olisivat vetreitä tehtäviin. Tänään tunnin aiheena oli lisätty ravi ja laukkaväistöt. Aloitimme lisätyllä ravilla. Hevonen piti ensin koota hyvin ja saada venyttämään askeliaan vaikkei vauhti hirveästi saanutkaan lisääntyä. Tässä onnistuttiin hyvin ruunan pitkien ja isojen liikkeiden ansiosta, vaikkei se mitään selässä istuskelua ollutkaan. ''Puolipidätteet, polvet auki ja paino hieman taakse päin. Hyvä juuri noin, ja pohkeet. Nooin!'' Allu huuteli ohjeita maneesin keskeltä. Muut ratsastajatkin suorittivat tehtävän hyvin, joten pidimme pienen kävely tauon.
Allu keksikin tällä välin pitää meille pienen taukojumpan. Hevosten kävellessä pitkällä ohjalla meidän piti nostaa aina vuorotellen ristikkäistä jalkaa ja ristikkäistä kättä, ikään kuin tehden vatsalihasliikkeitä. No kaikki aika käytettiin hyödyksi.
''Miksu nostaa sieltä kulmasta laukan ja tulee keksihalkaisijalle laukassa.'' Allu huusi ja siirtyi seisomaan maneesin toiseen päätyyn saman aikaisesti kun annoin ruunalle laukka-avut. Nosto oli ehkä hieman vajaa, mutta laukka nousi kuin nousikin. Käänsin katseeni meno suuntaamme ja ohjasin ruunan halkaisijalle. ''Ja sieltä sitten pienet väistöavut, anna ohjalla suuntaa.'' Siirsin ulkopohjettani ja muutin hiukan asentoani satulassa. Ja kappas kummaa, väistöhän onnistui ihan hyvin. Toki treenattavaa olisi vaikka kuinka mutta ensikertalaiseksi se sujui jo todella mallikkaasti. Tulin vielä uudestaan ja annoin tämän jälkeen ruunan kävellä hetken muiden suorittaessa tehtävää. Olin löytänyt Vallun kanssa aika nopeasti yhteisen sävelen, johon molemmat olimme tyytyväisiä.
Loppuverkkasimme hevoset kevyessä ravissa ja annoimme niiden kävellä kunnon loppukäynnit. ''Jaahas, saitte näköjään kunnon treenin kun kellokin on jo vartin yli!'' Allu naurahti iloisesti ja käski ratsukoiden tulla kaartoon.
Kiva, että pääsit näin nopeasti tunnille ja teillähän näytti nytkin menevän ihan kivasti! Tottakai kaikki aika pitää käyttää hyödyksi, ihan turhaa tulla ratsatustunnille tuhlaamaan aikaa kävelyyn Lisätty ravi meni teiltä kivasti, siihen voisi tulla vielä lisää voimaa, mutta kaikki ajallaan. Samoin laukkaväistöt sujuivat näin ensikertailaiselle () todella kivasti. Tottakai niissä on paljon hiottavaa; kuten suoruus, takajalat jne. mutta siitä se lähtee! Tämä tunti on kyllä enemmän "sun tasoinen", löytyy vähän sitä haastetta, ettei mene aivan liian helpoksi. Ainahan kaikkea voi hieno säätää, mutta alussa kannattaa mennä vaan eteenpäin Saat 30 tr ja 30 tp
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 3, 2016 18:47:23 GMT 2
Estetunti I; pieniä linjoja Olin viimein päässyt ilmoittautumaan mukaan myös estetunnille ja innolla odotin tulevaa tuntia. Tuntiratsuksi minulle oli määrätty Vompatti, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta myös jotain; mitä olin aina halunnut päästä kokeilemaan. Hoidin Vompatin tallissa hyvin ennen tuntia ja varoin ruunan takapäätä, josta allu oli osannut varoittaa.
Tuntimme alkoi perus verryttelyllä. Allu antoi meidän verrytellä itsenäisesti samalla kun kasasi itse esteitä, mutta huuteli myös neuvoja ja piti verryttelyä silmällä. Vompatti oli alkuun aika vahva kädelle, joten aloitin verryttelyn tekemällä paljon siirtymisiä. Vähän aikaa verryteltyäni käynnissä siirryin raviin ja tein laajoja voltteja, sekä kolmikaarisiakiemurauria edelleen siirrellen ponia askellajista toiseen. Vompatti alkoikin pikku hiljaa tulla pehmeämmäksi kädelle ja myös käyttää selkäänsä. Tein ravissa vielä parit väistöt ennen kuin otin mukaan laukkaa.
Hypyt aloitimme ihan tulemalla muutaman kerran parin kavaletin sarjan. Jo tässä vaiheessa Vompatti kuumui paljon ja minulla oli siinä todella pitelemistä. Kavalettien jälkeen tulimme yksittäisen puna-valko raita puomisen pystyn. Vompatti kiihdytti esteelle turhan kovaa ja ajauduimme aivan pohjaan. "Fanni keskity! Muista että pidäte lähtee sun istunnasta!" allu huomautti ja kehotti samalla tulemaan hypyn uudestaan. Toisella kerralla se sujuikin paljon paremmin ja allu oli tyytyväinen.
Verkkahyppyjen jälkeen lähdimme tulemaan ensin suoraa viiden laukka-askeleen linjaa. Tässäkin sain todella pidättää Vompattia, mutta nyt olin saanut sen vauhtiin paremman tuntuman ja pystyin oikeasti myös itse vaikuttamaan siihen. Tulimme tehtävän pari kertaa jonka jälkeen vaihdoimme toiseen linjaan, kaarevaan neljän laukan linjaan. Tämä sujui osaltamme jo sujuvasti, vaikka alussa oli hieman ongelmia välin kanssa. Yli mentiin neljällä, vaikka kyseessä olivat hevosvälit.
Lopuksi tulimme tehtäviä vielä pienenä ratana, joka sujui hyvin. Allu oli tyytyväinen meihin ja antoi jokaiselle palautetta tunnin kulusta. Itse aloitus oli meidän osaltamme ollut kaamea, mutta erityisesti viimeinen rata oli ollut jo varsin sujuvaa menoa sisältävä.
// Anteeksi tälläinen tönkkä kirjoitusvirheinen.. :/
"Itse aloitus oli meidän osaltamme ollut kaamea, mutta erityisesti viimeinen rata oli ollut jo varsin sujuvaa menoa sisältävä." <- juurikin tuolla tavalla kuvailisin teidän tunnin menoa. Alkuverryttelyissä ratsastit Vompattia todella hyvin, päättäväisesti ja juuri oikeita asioita tehden ja ruuna alkoi kuin alkoikin kuuntelemaan sua hyvin. Kun sitten aloitettiin hyppääminen hävis johonkin teidän yhteistyö ja ennen kaikkea taisit vähän jäädä sinne kellumaan unohtaen samalla sen pidätteen. Noo, havahduit onneksi tästä "koomasta" ja saatiin loppuun vielä oikein kivoja hyppyjä. Vompatti on taas ihan erilainen kuin Velmu, joten siihen nähden ainakin sulla meni todella kivasti! Saat 30 tr ja 25 tp.
- allu
|
|
|
Post by Theo on Jun 10, 2016 13:31:27 GMT 2
TUNTITURINOITA #1 - Perjantain koulukiekuratOlin ilmoittanut itseni perjantain vaativalle koulutunnille, taka-ajatuksenani että tarvitsisin hiukan rääkkiä kun en ollut hetkeen ratsastanut valvovan silmän alla. Talliin päästyäni kävin ensitöiksi tarkastamassa tuntilistan. Etsin ilmoitustaululta tämän päivän tuntilistan, ja liu’utin sormeni kohtaan jossa luki ”Koulutunti 17.-18.00”. Kuinka ollakaan, Allu oli antanut Kustin ratsukseni.
Aloitimme lämmittelyn tunnin alussa ensin käynnissä tekemällä pohkeenväistöjä, taivutuksia ja isohkoja ympäröitä, jotta hevoset saataisiin kuulolle ja vetreiksi. Pian siirryimme raviin ja jatkoimme samaa hommaa kevyessä ravissa. Kusti ei meinannut pehmentyä ollenkaan, ja sainkin työskennellä hiki hatussa että se alkoi kulkemaan oikein päin kaula kaarella. ”Hyvä Theo, Kusti näyttää tosi kivalta nyt, taputa sitä!” allu huudahti mulle. Taputin ruunaa kaulalle pikaisesti puolipidätteiden välistä. Lämmittelimme toiseen suuntaan samalla tavalla. ”Nyt näyttää kaikilla olevan ratsut vertyneet kivasti, otetaan pieni käyntitauko ennen kunnon töitä” allu sanoi ja lähti hakemaan talikkoa siivotakseen lantakasat lyhyeltä sivulta.
”Kerätkää ohjat ja siirtykää harjoitusraviin! Tehdään mun puoleisella pitkällä sivulla kolmikaarinen kiemuraura, ja toisella pitkällä sivulla mennään avotaivutusta!” allu kailottaa maneesin toiselta pitkältä sivulta, jossa seisoo rennosti nojaillen seinään. Keräsin ohjat ja napautin kevyesti pohkeella, jonka seurauksena Kusti siirtyi kiltisti raviin. Kulman jälkeen käänsin Kustin ensimmäiselle kolmikaarisen kiemurauran kaarteelle. ”Suorista Kusti! Sen takapää on ihan vinossa siinä suoralla” allu tokaisee tarkkailupaikaltaan ja alkaa sitten ohjeistamaan Pandan ratsastajaa. Annan ponille huomautuksen sisäpohkeellani, ja ruuna suoristaaa itsensä. Taputan ponia pikaisesti kaulalle ja jatkan kiemurauran ratsastamista. Kusti alkoi kulkea nätimmin allani, ja ratsastuksemme alkoi kulkea jo vähän paremmin. Kehuin ponia ääneen, ja aloin sitten valmistelemaan sitä avotaivutukseen. Asetin sisäohjalla, ja annoin napakasti ulkopohjetta. ”Enemmän ulkopohjetta Kustille ja Vintiölle, ne kulkee melkein etupää uralla!” allu ohjeisti. Kului muutama kierros ennenkuin sain Kustin asettumaan nätisti avotaivutukseen. ”Hyvä! Tehkää loppuun mitä ootte nyt tekemässä ja vaihtakaa itsenäisesti suuntaa, jatketaan samaa tehtävää vielä toiseen suuntaan” allu sanoi ja lähti noutamaan kartioita jostain laukkatehtävää varten.
Allu asetteli kartion kentän keskelle, ja kertoi että meidän tulisi nostaa lyhyen sivun keskeltä laukka, laukata vastalaukassa loiva kiemuraura kiertäen kartio ja siirtyä takaisin harjoitusraviin toisen lyhyen sivun keskellä. Toisella pitkällä sivulla sai tehdä avo- ja sulkutaivutuksia tai pohkeenväistöjä. Lyhyen sivun tullessa valmistelin laukannoston puolipidätteillä ja annoin sitten laukkapohkeet. Ruuna nosti kuuliaisesti pehmeän, pyörivän laukan. Kulman jälkeen ohjasin sen loivalle kiemurauralle. ”Muistakaa asettaa hiukan oikealla ohjalla, ettei ratsunne riko raville tai vaihda vasempaan laukkaan. Theo korjaa istunta!” allu huuteli ohjeita. Selvisimme kunnialla Kustin kanssa kiemuraurista, ja kierros kierrokselta ne alkoivat sujumaan paremmin. Lyhyillä sivuilla tein vaihtelevasti sulkutaivutuksia ja pohkeenväistöjä, jotka nekin menivtä jo aika hyvin. ”Jees, siirtäkää hevoset raville ja vaihtakaa suuntaa kokorataleikkaa Vintiö ja Anni kärjessä. Jatketaan samaa juttua toisessa kierroksessa!” allu kailotti ja kävi nostamassa kumoon kupsahtaneen kartion. Vasempaan kierrokseen eivät vastalaukat sujuneetkaan ihan niin hyvin, ja muutaman kerran Kusti pääsi rikkomaan raville. Vastapainoksi pohkeenväistöt ja muut toisen pitkänsivun tehtävät onnistuivat ongelmitta. Loppua kohden vastalaukka alkoi paranemaan, ja kaksi kiemurauraa saatiinkin tehtyä hyvin.
Loppulämpiksi teimme taas toisella pitkällä sivulla kolmikaarista kiemurauraa, sillä aikaa ei jäänyt tunnin loppun kovin ruhtinaallisesti ja kiemurauralla sai kuitenkin taivuteltua hevosia vähän suuntaan kuin toiseenkin. Annoin pikkuhiljaa Kustille enemmän ohjaa, ja annoin sen ravata eteen-alas vähän isommilla askeleilla. ”Noniin Kusti näyttä nyt tosi hyvältä! Miten Theo sun mielestäsi meni tänään?” allu kysäisi viedessään kartiota takaisin. ”Alkuun Kusti kyllä oli aika jäykkä, eikä meinannut taipuu ja kulki vähän vinossa, mut parani sitten tosi paljon loppua kohden. Vastalaukoissa oli vähän vänkäystä tohon toiseen kierrokseen mut onnistuhan nekin sitte.” selittelin ääneen. ”Joo aika samaa mieltä oon” allu nyökkäsi ja jatkoi sitten kyselyä muilta tuntilaisilta. Muut siirtelivät jo ratsujaan käyntiin, mutta ravasin vielä Kustin kanssa muutaman kierroksen ennenkuin annoin sen kävellä. Annoin ponille pitkät ohjat ja taputtelin sitä, tunti oli tosiaan mennyt aika hyvin näin toiseksi ratsastuskerraksi.
Olin kyllä erittäin tyytyväinen teidän suoritukseenne tänään. Kusti kun on esteponi, (tai oli), niin sillä ei ole sitä koulupuolta hinkattu niin paljon ja erityisesti toispuoleisuudessa sen huomaa. Alkuun ruuna oli todella jäykkä, mutta kun sait pohkeet sen kyljistä läpi (=taipumaan) alkoi ruuna myötäämään ohjaankin. Tämän jälkeen tuntui siltä, että oivalsit jotain, sillä lopputunnin Kusti kuunteli pidätteitäsi varsin hyvin. Avotaivutukset menivät teiltä minun silmään hyvin (koska olit saanut hevosen taipuisaksi kyljistään). Vastalaukoista erityisesti siinä toisessa Kustilla on vielä treenaamista, eli se vaihtaa aika helposti/ nostaa väärän laukan. Siinä siis vain erittäin selkeät avut ja mikäli ei onnistu niin nostaa vaikka lävistäjälle ja yrittää alkuun laukkailla enemmän suoria linjoja. Hyvää työtä molemmilta joka tapauksessa! Saat 30-20=10 tr ja 20 tp! - allu
|
|
|
Post by Salla on Aug 29, 2016 20:56:09 GMT 2
Päätin tulla kokeilemaan pitkästä aikaa estetuntia maanantaina klo. 18-19. Menin siis Vompatilla. Ennen tuntia hoidin vompatin kuntoon ja laitoin sille varusteet. Sitten mentiin kentälle ja noustiin selkään. Teimme erilaisia harjoituksia käynnissä. Pysähtelimme, volttailimme. Sitten ravissa samanlaisia tehtäviä. Tarpeeksi ravattuamme nostimme laukan ja teimme laukassa vaihtoja ja voltteja. Sitten kävelimme hetken. Menimme yksi kerrallaan puomeja. Vompatti meinasi olla vähän laiska, mutta raipan kanssa se sujui. Sitten ne tehtiin sama uudestaan, mutta ravissa. Sen jälkeen katsoimme istunnat kuntoon. Mulla meinasi olla vähän ongelmia jalustimien kanssa. Sitten saimme hypätä pieniä esteitä. Vompatti hyppäsi hyvin. Estettä korotettiin vähän ja tultiin sitä. Viimeisellä hyppyvuorollani tapahtui se mitä pelkäsinkin: jäin hypyssä jälkeen ja rysähdin suoraan niskoilleni maahan. Hetken maassa maattuani nousin istumaan. Istuin maassa noin 10min kunnes nousin ylös. Tunti loppuikin juuri silloin, vompattia oli talutettu loppukäynnit. Menin talliin vompatin kanssa ja purin siltä varusteet pois. Harjasin sen ja lähdin kotiin niskat kipeänä. Kiva, että päätit tulla meille kokeilemaan estetuntia. Hui kamala säikähdin, kun tulit sieltä alas, onneksi ei sattunut pahemmin, sillä niinkin olisi voinut käydä.. Toivottavasti niskasi on nyt jo ihan ok, jos ei kannattaa käydä varmuuden vuoksi lääkärissä, sillä ainakin tippuminen näytti aika hurjalle. Toivon myös, että tunti oli antoisa, vaikka loppu menikin vähän hukkaan. :/ Vompatti on välillä vähän turhankin menossa esteillä, eikä sillä mene aina kaikki pidätteetkään niin helposti läpi, mutta mielestäni ratsastit sillä oikein hyvin. Kaikki hypyt sujuivat teidän osalta kivasti, lukuunottamatta nyt sitä viimeistä radanpätkää.. Istunnassasi ei myöskään ollut mitään isompaa korjattavaa, kunhan jalustimet katsot heti aluksi kuntoon!
Tuntikuittauksesi oli selostuspohjainen, eli käytit siinä ainoastaan verbejä ja kaikki lauseesi sisälsivät lähes ainoastaan kerrontaa. En tiedä oliko tämä tarkoitus, mutta jos haluat, saat kertomusta helposti lihavoitua kuvailuilla, vertauskuvilla ja erityisesti sivulauseilla. Esim. "Ennen tuntia hoidin vompatin kuntoon ja laitoin sille varusteet." -> Ennen tuntia hoidin Vompatin nopeasti kuntoon ja laitoin sille varusteet, jotka se tarvitsi estetunnille. Tällöin tekstistä tulee myös mielenkiintoisempaa luettavaa. Kirjoitusvirheitä en tarinanpätkästäsi löytänyt ainuttakaan kappaletta, oikein hyvä!
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 26, 2016 0:13:54 GMT 2
torstai 27.10.2016Kirpeä syystuuli puhalsi tavallista navakammin astuessani ulos autosta Hiisivuoren tallin parkkipaikalla. Kevyt jännitys tuntui perhosina vatsassa ja läimäisin harmaan Opelini oven kiinni hieman tarkoitusta voimakkaammin. Edessä oli ensimmäinen ratsastustunti yli vuoteen, vaikka olin viimeksi päättänyt pitää kiinni hevosharrastuksesta. Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat, eikä uutta viihtyisää harrastuspaikkaa ole aina niin helppo löytää. Toivottavasti Hiisivuori kuitenkin täyttäisi odotukseni ja pääsisin vihdoin kehittymään ratsastajana. Yritin kävellä kohti tallirakennusta mahdollisimman hitaasti. Jännitin uusia tilanteita ja uusien ihmisten tapaamista, joten koetin välttää niitä mahdollisimman pitkään. Ikuisesti en kuitenkaan voinut tallipihalla pyöriä, joten vedin syvään henkeä ja astuin sisään itse tallirakennukseen, jossa minua tervehti tuttu hevosen ja heinän tuoksu. Muutamasta karsinasta kurkki uteliaita hevosia ja tallin päädystä kuului iloista puhetta. Hieman eksyneen näköisenä lähdin kävelemään hitaasti käytävää eteenpäin, tutkaillen samalla karsinoiden nimikylttejä. "Hei, voinko mä auttaa jotenkin?" Takaani kuuluva naisen ääni sai minut melkein säpsähtämään ja vain vaivoin sain peitettyä säikähdykseni. Puhuja oli kaunis vaaleahiuksinen nainen, jonka ystävällinen hymy sai jännittyneen olemukseni hieman rentoutumaan. "Olen tulossa tolle seittemän tunnille", vastasin. "Oon ekaa kertaa täällä, enkä oikein tunne paikkoja vielä." "Kiva! Mä olen Juulia, toinen omistajista", nainen selitti ojentaessaan samalla kätensä. Kättelin Juuliaa esitellen samalla itseni. "Mennääs sitten katsomaan, kenet sä saat laittaa kuntoon", Juulia ilmoitti ja lähti kävelemään kohti tallin sitä päätyä, josta iloinen puheensorina kantautui. "Elias... sulla on ratsuna Panda," Juulia ilmoitti kuljettaen sormean tuntilistalla. "Se saattaa olla vähän herkkä hoitaessa, mutta päättäväisyydellä ja kärsivällisyydellä sä varmaan selviät siitä." Haastava hevonen ei kuulostanut kovin houkuttelevalta näin ensimmäiselle kerralle, mutta ehkäpä Panda yllättäisi positiivisesti. Juulia näytti vielä missä hevonen ja sen varusteet olivat, ja pääsin sitten itsekseni laittamaan hevosta kuntoon. Valitsin tamman harjaamiseen pehmeän harjan ja astuin sen karsinaan. Tamma ei näyttänyt kovinkaan innokkaalta harjaushetkeen, vaan vaikutti pikemminkin jännittyneeltä. Koetin puhua sille rauhoittelevasti ja yritin välttää äkkinäisiä liikkeitä. Panda oli melko puhdas, joten sitä ei tarvinnut kauaa harjata. Hevosen käytöksen perusteella olisin luullut kavioiden putsaamisen olevan melkoinen operaatio, mutta kaikeksi yllätykseksi tamma nosti jalkojaan lähes automaattisesti. Rapsutin tammaa kiitokseksi yhteistyöstä. Kun olimme kaikki tuntiryhmäläiset saaneet hevosemme varustettua oli aika lähteä maneesiin. Edellinen tunti oli vielä kävelemässä loppukäyntejä, mutta talutimme hevoset jo kaartoon selkäännousua varten. Vaikka Panda ei ollut kovin korkea, tuntui selkäännousu aavistuksen kömpelöltä. Ehkä pitäisi seuraavalla kerralla venytellä ennen tuntia. Jalustimet säädettyäni maiskautin tamman liikkeelle. Pandan käynti tuntui reippaalta ja isolta, mikä kieli siitä että myös tamman muut askellajit saattaisivat olla suuriliikkeisiä ja totuttelua vaativia. "Otetaas sitten ohjat käteen ja ruvetaan hommiin", ratsastuksenopettaja ilmoitti. Kerätessäni ohjat Panda nosti välittömästi päätään ja lähti kävelemään aavistuksen reippaammin. Tunti alkoi helpoilla tehtävillä ja teemana oli huolellisten teiden ratsastaminen. Ratsastimme voltteja ja hieman liioiteltuja kulmia, jotta saataisiin hevosiin hieman tuntumaa. Raviin siirryttäessä järkytys oli melkoinen. Pandan liikkeisiin ei tosiaankaan ollut helppo istua ja tunsin heiluvani selässä kuin perunasäkki. Muutaman kierroksen ajan en pystynyt keskittymään muuhun kuin siihen, että saisin pidettyä kädet ja jalat hiljaa paikallaan. Muutamien kierrosten jälkeen alkoivat keskivartalon lihakseni huutaa jo hoosiannaa, mutta huomasin istuvani jo hieman paremmin Pandan ravissa ja pystyin jo keskittymään tunnin tehtäviinkin. Teimme siirtymisiä pitkillä sivuilla ja voltteja lyhyillä. Siirtymiset sujuivat yllättävän hyvin ja tamma toimi niissä lähes ajatuksen voimalla. Panda vaikutti kuitenkin hieman jännittyneeltä ja jäykältä ja yritin parhaani pitää omat apuni huomaamattomina mutta tarkkoina. Kun tehtävänantona oli ratsastaa laukassa toinen pitkä sivu olin jo aavistuksen kauhuissani. Tunsin voimien hupenevan jo tässä vaiheessa tuntia, enkä uskonut laukan olevan yhtään sen helpompi askellaji. "Muista selkeä puolipidäte Pandan kanssa", opettaja muistutti, kun ensimmäinen laukannosto ei sujunut aivan niin kuin piti, vaan tamma ainostaan kiihdytti raviaan ja selässä pysyminen muuttui tuplasti haastavammaksi. Seuraavalla kerralla kuuntelin neuvoja ja tein puolipidätteen. Panda viskaisi päätään hieman liian voimakkaan pidätteen vuoksi, mutta nosti siitä huolimatta laukan. Laukkasimme pitkän sivun ja taputin tammaa sen päätteeksi. Laukka oli tamman askellajeista selvästi ainakin ravia mukavampi ja siinä oli hieman helpompi istua. Laukkasimme jokainen pitkän sivun muutamaan kertaan ja siirryimme sitten loppuraveihin. Lopputunnista Panda tuntui ravaavan jo hieman rennommin, vaikkei se ollutkaan lähelläkään pyöreää muotoa. En tietenkään sellaista ollut olettanutkaan, ottaen huomioon miten pitkä aika viime ratsastustunnistani oli ollut. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin pysynyt selässä ja selvinnyt koko tunnin ilman ainuttakaan lihaskramppia. Elias LiekoinenOlipas mukavaa saada sut mukaan meidän tunneille ja ennen kaikkea hyvä, ettei ratsastusharrastus ihan kokonaan jäänyt! Panda oli tosiaan hieman haastava ratsu ensimmäiseksi kerraksi, mutta suhteessa taukosi pituuteen ja tamman vaikeuteen, menit sillä todella kivasti! Tosiaan missään ei taida helposti olla luettavissa, mutta minä, eli allu pidän yleensä Hiisiksessä tunnit ja Juulia saattaa joskus tarpeen vaatiessa tuurailla! Sulla oli melko paljon ongelmia istunnan kanssa, mikä nyt on ihan ymmärrettävää tauon jälkeen + Pandalla on kyllä aikas vaikeat liikkeet istua. Jännitit selässä, ehkä hieman huomaamattasikin, varmasti vain yrittäen istua mahdollisimman hyvin ja pomppimatta. Tämä kuitenkin heijastui myös Pandaan, joka alkoi tietysti itsekin jännittää, eikä sen vuoksi vastannutkaan apuihisi aivan niin hyvin, kuin olisi voinut. Loppuun, etenkin laukoissa pääsit kuitenkin itse hieman rentoutumaan, jolloin Pandakin heti tuli rennommaksi ja yhteistyökykyisemmäksi, tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!
Pidin tarinassasi erityisesti siitä, miten kuvailit tuntemuksiasi, hevosen reaktioita yms. Olit selvästi lukenut Pandan luonnetta ja muutenkin sivuja! Tarinasi ei sisältänyt kirjoitusvirheitä, tai ainakaan omaan silmääni ei osunut yhtään niistä. Ainoa kieliopillinen juttu, mihin kiinnitin hieman huomiota, oli se, että vaihtelit ainakin tarinan alussa jonkin verran aikamuotoa preesensin ja imperfektiktin välillä. Se ei liiemmin häirinnyt lukemista, mutta kannattaa käyttää aina jompaa kumpaa näistä koko tarinassa (paitsi henkilöiden puheenvuorot voi olla toisessa aikamuodossakin). Ja preesensin pari on perfekti ja imperfektin pluskvamperfekti Saat tästä 25 rp (rp saa hieman enemmän, kunnes pistesaldo saavuttaa oman tason eli helpot tunnit), sekä 20 tr (tallirahaa), tätäkin annan nykyisin myös tuntilaisille, liittyy hiisiksessä tuleviin uudistuksiin
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 27, 2016 13:33:20 GMT 2
maanantai 31.10.2016Koko viikonlopun olin pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta ratsastaa useamman kerran viikossa. Joku oli joskus sanonut, ettei kerran viikossa ratsastava kehittynyt juuri lainkaan tietyn pisteen jälkeen, vaan kykeni ainaostaan ylläpitämään jo saavuttamansa tason. En ollut aivan varma siitä, miten paikkaansa pitävä tämä väite oli, mutta varmuuden vuoksi päätin alkaa satunnaisesti ratsastamaan myös toisen kerran viikossa. Koska tiistain tentti oli siirtynyt viikolla eteenpäin, olisi tämä maanantai juuri sopiva päivä ratsastustunnille tenttikirjan tuijottamisen sijaan. Tallille tuleminen ei tällä kertaa jännittänyt aivan yhtä paljon, sillä tiesin suunnilleen mitä tehdä. Suuntasin heti alkuun katsomaan tuntilistaa, jossa nimeni kohdalle oli merkitty ratsuksi Mortti. Minulla ei ollut aavistustakaan, minkänäköinen Mortti olisi, mutta uskoin asian selviävän pian. Lähdin kävelemään tallikäytävää pitkin, etsien Mortin nimeä karsinoiden ovista. Laskin ratsastusvarusteeni Mortin oven eteen löydettyäni vihdoin oikean karsinan. Kirjavan hevosen lisäksi karsinassa oli vaaleahiuksinen tyttö, joka oli kumartunut puhdistamaan ruunan kavioita. "Moi", tervehdin ilmoittaakseni olemassaolostani. Tyttö laski Mortin kavion alas ja kääntyi minua kohti. "Ai moi, sä varmaan meet Mortilla tunnille?" tyttö kysyi ja jatkoi lähes samaan hengenvetoon: "Mä harjailin sitä vähän jo valmiiksi, se oli hirveän likainen kun sillä on tapana piehtaroida aina karsinassa." "Okei, joo", sain vastattua ja ojensin kättäni kohti karsinasta kurkottelevaa vaaleanpunaista turpaa. "Oon muuten Elias", lisäsin nopeasti. Tyttö esitteli itsensä hymyillen Idaksi ja kertoi olevansa Mortin hoitaja. "Mutta sä varmaan haluatkin jatkaa tästä", Ida naurahti ja ojensi kaviokoukun käteeni. "Takakaviot on vielä putsaamatta." "Kiitti, enköhän mä pärjää", vastasin hymyillen ujosti. En voinut mitään sille, että olin todella ujo uusien ihmisten seurassa ja small talk ei tosiaankaan ollut vahvuuksiani. Astuin Mortin karsinaan ja päätin ensin tutustua siihen silittelemällä ja rapsuttelemalla. Mortti vaikutti oikein mukavalta ja rauhalliselta hevoselta, toivottavasti se olisi kiva myös ratsastaessa. Ida oli harjannut Mortin jo valmiiksi, joten putsasin vain sen kaviot ja hain sen varusteet satulahuoneesta. Aikaa tunnin alkuun oli vielä runsaasti, joten en viitsinyt nostaa varusteita sen selkään vielä. Kun kello läheni viittä ja muutkin tuntilaiset alkoivat varustaa ratsujaan päätin minäkin nostaa satulan ruunan selkään. Mortti ei juuri varustamista hätkähtänyt, vaan seisoi tyynen rauhallisesti paikallaan. Kuolaimia tarjotessani se nosti hieman päätään, mutta ei kauaa jaksanut vältellä suitsimistakaan. "Onko kaikki valmiina?" joku tuntilaisista kysyi. Käytävältä kuului myöntäviä vastauksia ja karsinoiden ovia avautui. Puin kypärän ja ratsastushanskat ennen kuin avasin itsekin karsinan oven ja lähdin taluttamaan Morttia muiden perässä maneesille. Olin tottunut ratsastamaan pituuteni vuoksi yleensä tallin suurimmilla hevosilla, joten Mortti tuntui mielestäni lähes ponikokoiselta. Verrattuna Pandaan sen askeleet tuntuivat todella tasaisilta ja pehmeiltä, ainakin näin alkukäynneissä. "Tänään tehdäänkin vähän kolmikaarista kiemurauraa ja vastalaukkaa", allu ilmoitti ja pyysi meitä keräämään ohjat tuntumalle. Pyysin Morttia liikkumaan hieman reippaammin eteen, sillä se tuntui pikemminkin tahmealta kuin aktiiviselta. Alkuverryttelyissä teimme voltteja ja lyhyitä käynti-ravi-siirtymisiä saadaksemme hevoset hereille ja liikkumaan eteenpäin. "Hyvä käyntiinsirtyminen siinä Mortin kanssa", opettaja kehui. Mortti tosiaan kuunteli todella herkästi pidätteitä, mutta nopeampaan askellajiin siirtyminen ei ollut aivan yhtä helppoa. "Muista Elias napakka pohje, älä jää puristamaan. Jos se ei kuuntele pohjetta, voit muistuttaa vähän raipalla", allu neuvoi. Mortti tuntui tosiaan olevan pohkeelle hidas, joten koetin aktivoida sitä napauttamalla raipalla. Se tuntui tehoavan hieman paremmin, ja pikkuhiljaa meidänkin siirtymiset alkoivat olla nopeampia ja siistimpiä. Kun kaikkien hevoset olivat vertyneet ja hereillä, aloitimme kiemurauran ratsastamisen. Mortti kulki kyllä kuuliaisesti sinne minne sen ohjasin, mutta olisi voinut taipua hieman enemmän kaarteissa. "Muista tasainen käsi Elias ja varo ettet jää polvilla puristamaan satulaan. Rentouta jalat." Usean asian muistaminen ja toteuttaminen samaan aikaan tuntui lähes mahdottomalta. Keskittyessäni hyvään istuntaan tuntui hevosen ohjaaminen unohtuvan kokonaan ja tiet muuttuivat huolimattomiksi. Päin vastoin taas huolellisten teiden ratsastamiseen keskittyessäni istuntani muuttui etupainoiseksi ja jalat heiluivat minne sattuu. Tämäkin asia varmasti helpottuisi harjoittelun myötä, mutta juuri tällä hetkellä kaikki tuntui toivottomalta. "Sitten otetaan vähän laukkaa", allu päätti. "Ratsastakaa koko kiemuraura vasemmassa laukassa. Silloin keskimmäinen kaarre tulee vastalaukassa. Muistakaa tukea hevosia etteivät ne vaihda oikeaan laukkaan, etenkin Vompatti saattaa vaihtaa laukan helposti." Tässä vaiheessa tuntia Mortti tuntui jo kulkevan paljon paremmin omalla moottorillaan ja positiiviseksi yllätykseksi laukannostot olivat yllättävän helppoja. Mortin laukka tuntui ihanan pehmeältä ja helpolta istua, joten saatoin keskittyä enemmän istumaan selässä oikeaoppisesti. "Hyvin tultu kaarre vastalaukassa Mortin kanssa. Muista vielä ratsastaa viimeinenkin kaarre huolellisesti, nyt se vähän pääsi oikomaan", allu kommentoi. Taputin Morttia laukan päätteeksi hymyillen. Laskeutuessani alas ratsailta tuntuivat jalkani olevan jälleen kerran kuin spagettia, mikä oli vinkki siitä, että ainakin olin tehnyt jotain tunnilla. Taputin Morttia ja nostin jalustimet ylös. "Muista ottaa Mortilta heti varusteet pois, se yleensä haluaa piehtaroida heti karsinaan päästyään", allu vinkkasi mulle ennen kun poistuimme maneesista. Nyökkäsin ja lähdin taluttamaan hevosta talliin. Se pärskähti tyytyväisen oloisesti ja vaikutti muutenkin todella rennolta. Ratsastustunti oli todellakin voittanut tenttiin pänttäämisen. Elias Liekoinen Ratsastus todella voittaa kaikki tenttikirjat ja itse lähden välillä hengähtämään maastoon paperitöidenäärestä! Mukavaa, että pääsit näin pian uudelleen, sillä ei useammista ratsastuskerroista ainakaan haittaa ole! Kun käy vain kerran viikossa, unohtuvat viikon takaiset ohjeet helposti, mutta ainakin omasta mielestä kaksi kertaa viikossa tehostaa ratsastuksen oppimista jo huimasti. Mortti on kyllä todella erilainen ratsu, kuin Panda ja laitoinkin sulle tarkoituksella tällä kertaa täysin erilaisen hevosen. Teidän meno näytti oikein kivalta, vaikka alussa Mortti liikkuikin pohkeesi takana. Pääsit kuitenkin yllättävän nopeasti mukaan ruunan menoon ja oivalsit "että jaa näinhän tämä toimii". Moneen asiaan on äärimmäisen vaikea keskittyä kerralla, siksi pyrinkin antamaan yhden neuvon kerralla ja korjaamaan samaa asiaa saman tunnin aikana, jotta se jäisi mieleen.
Mainitsit tuolla Ideatopan puolella tuntimahdollisuuden tuomasta realisuudesta. Mielestäni tämä tarina kertoi tunnista ja sitä edeltäneestä hevosen hoidosta ihanan realistisesti. Tykkään myös tyylistäsi kirjoittaa - kuvailet asioita sopivasti, mutta myös viet tapahtumia eteenpäin. Et kerro jokaista askelmaa erikseen - eikä niin tarvitsekaan tehdä! Kirjoitusvirheisiin en törmännyt ollenkaan - luin kyllä tekstin pikavauhtia, mutta oikein hyvää työtä! Annan sulle tästä 25 tr ja 25 rp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 29, 2016 16:12:04 GMT 2
torstai 03.11.2016Tällä kertaa torstain vakiotunnilla hypättiin esteitä. Ei onneksi kovin korkeita, vaan aloittelimme puomityöskentelyllä ja estekorkeus nousi lopputunnista noin puoleen metriin. Olin saanut ratsukseni jälleen ensimmäiseltä tunnilta tutun Pandan. En ollut aivan varma, miten Panda käyttäytyisi esteillä, mutta työskentelyä tamman kanssa ainakin helpotti se, että en tällä kertaa yllättynyt niin paljon sen suuriliikkeisestä ravista. Puomityöskentely sujui Pandan kanssa hyvin ja se nosteli jalkojaan hyvin puomien yli. Saimme opettajalta kehuja energisestä menostamme ja kuulemma istuntanikin oli jo parempi kuin ensimmäisellä tunnilla. Yritin keskittyä erityisesti pitämään kädet rentoina ja pehmeinä etten nykisi jatkuvasti ohjaa, sillä Panda reagoi siihen heti protestoimalla. Kun puomit nostettiin kavaleteiksi muuttui Pandan olemus hieman epäröivemmäksi. Allu vinkkasi minulle, että Panda tarvitsisi hypätessä enemmän ohjan ja pohkeen tukea. Minun tulisi myös ohjata tamma tarkasti esteelle ja muistaa aina lähestyä huolellisesti. Nämä ohjeet mielessäni tämän tunnin pienet esteet sujuivat Pandan kanssa ihan hyvin. Olin myös positiivisesti yllättynyt, miten hyvä esteistuntani oli jo alusta alkaen. Ehkäpä tulevaisuuteni oli esteratsastuksen parissa. Elias Liekoinen(Toivottavasti ei haittaa, että kirjoittelen näitä tällä lailla tulevaisuuteen. Musta on vaan hirmu mukavaa kirjoitella hevostarinoita, kun ei tässä elämäntilanteessa oikein voi IRL ratsastustunneilla käydä.) Ei haittaa, ei sitten ollenkaan, päinvastoin! Näitä sun tuntitarinoita on todella mukava lukea! Panda on aika haastava ratsu ensimmäiselle estetunnille, joskin pienemmillä esteillä tamma on vielä ihan mukava ja hieman kokemattomampienkin ratsastettavissa. Mielestäni ratsastit tammaa todella hyvin, ottaen huomioon, että tämä oli vasta toinen kertasi tamman selässä. Olit hyvin mukana menossa, sillä jos ratsastaja jää vähän matkustelemaan ja jättää Pandan yksin, ei se kyllä yksikseen hyppää. Et kuitenkaan yrittänyt liikaa, sillä Panda on hevonen joka ahdistuu helposti ratsastajan yrittäessä liian paljon vaikuttaa siihen. Pidinkin todella paljon siitä, kuinka tamma oli sun kanssa menossa ja saattoi luottaa sinuun. Esteistuntasi oli myös oikein hyvä ja pysyit hyvin tasapainossa. Itse hypyssä olisit saanut olla hieman pystymmässä, sillä muutoin estekorkeuden kasvaessa sun on vaikea päästä hypyn jälkeen takaisin pystyyn, mutta tämä kaikki vaatii harjoitusta! Lähestyit esteitä tosi hyvin; muistit suoran linjan keskelle estettä, mutta kaarteissa olisit voinut vielä tukea hieman enemmän ulkoavuilla, jottei hevonen olisi karannut niin kauas kaarteessa.
Oikein kiva tuntitarina; kerroit kaiken oleellisen, kuva oli iso plussa. Tuntisuorituksistasi myös selvästi huomaa, että olet lukenut sivuja, tässäkin piirroksessa oli selvästi hyödynnetty hevosten sivuilta löytyvää varuste kaappia! Kirjoitusvirheisiin en törmännyt, enkä oikeastaan juuri mitään moitittavaa tästä keksinyt Saat 15 rp ja 25 tr!
Ps. tähän vielä mainittakoon, että pyrin tosiaan kehittämään myös vakkarituntilaisten "toimintoja" Hiisivuoressa! Eli sulla on ihan yhtäläiset oikeudet osallistua kaikkiin tapahtumiin yms. Yritän kehittää tätä niin, että vakkarituntilaisena oleminen olisi mahdollisimman realistista ja hauskaa! Ja vaikka vakkarituntilaisilla on mahdollisuus olla pidempään kirjoittelematta, ei se tarkoita etteivätkö he voisi olla aktiivisin osa tallia
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 31, 2016 19:39:09 GMT 2
maanantai 07.11.2016Tunsin olevani täysin hurahtanut jälleen kerran hevosten maailmaan, kun olin varannut jälleen kerran viikolle toisenkin ratsastustunnin. En vain millään malttanut pysyä pois tallilta, nyt kun pahin tenttisumakin oli helpottenut. Pysäköin autoni tuttuun tapaan Hiisiksen parkkipaikalle ja suuntasin talliin. "Sä meet tänään Alpolla", tallikäytävällä vastaan tullut allu ilmoitti. "Olin just menossa hakemaan sitä tarhasta, mutta sähän voit käydä itse hakemassa sen jos haluat." "Ihan mielelläni", nyökkäsin hymyillen ja sain käteeni sinisen riimunnarun. "Sen asuu tossa ekassa karsinassa", allu selitti. "Sillä on sitten se hannoverilainen turpahihna suitsissa joka menee kuolainten päältä. Ja sillä on sadeloimi päällä, sen voi viedä satulahuoneeseen kuivumaan." Nyökkäsin yrittäen pitää mielessäni kaikki ohjeet ja suuntasin kohti tarhoja. Olin onneksi kolunnut Hiisiksen nettisivut läpi moneen kertaan, joten minulla oli jokin käry minkänäköinen hevonen Alpo oli, joten osasin suunnata oikealle tarhalle. Ruunan tarhakaveri oli ilmeisesti haettu jo sisälle, sillä Alpo seisoskeli jo tarhan portilla odottelemassa sisälle pääsyä. Napsautin riimunnarun kiinni lukkoon ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti tallia. Alpo seurasi kiltisti perässäni karsinaan ja päästin sen sinne vapaaksi. Alpo tuli hetkeksi hamuilemaan hihaani, mutta kiinnostui nopeasti kuivikkeen sekaan jääneistä heinänkorsista. Riisuin sadeloimen ruunan yltä ja kiikutin sen satulahuoneeseen napaten samalla Alpon varusteet mukaani. Alpo oli melko mutkaton hoitaa ja aikaa jäi ylimääräiselle rapsuttelullekin. Painoin kypärän päähäni ja lähdin johdattamaan tunnille lähtijöiden joukkoa kohti maneesia. Allu selosti tämänpäiväisen tunnin aiheeksi pohkeenväistön käynnissä sekä tahdikkaan laukan työstämisen pääty-ympyröillä. Kuulosti siis siltä, että hikoilulta ei voisi välttyä. Hieman tunnustellen pyysin Alpon käynnissä uralle ja annoin sen kävellä muutaman kierroksen pitkin ohjin. Ruunan käynti tuntui miellyttävän keinuvalta. Alpon askeleet olivat pitkät ja etenevät, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut energisen vauhdikkaalta. Hetken kuluttua keräsin ohjat tuntumalle ja lähdimme kaikki allun ohjeiden mukaan tekemään kulmiin voltteja ensin käynnissä ja sitten ravissa. Olin kuvitellut ruunan askelten olevan jotakuinkin samankaltaisia kuin Pandalla, mutta sain yllättyä positiivisesti. Vaikka Alpon ravi oli melko ilmavaa ja lennokasta, se oli myös paljon tasaisempaa kuin Pandan ravi, ja siinä pysyi helposti mukana heilumatta samalla kuin sätkyukko. "Otetaan sitten pitkille sivuille pohkeenväistöä niin, että toisella sivulla hevosen turpa osoittaa kohti seinää, ja toisella keskustaan päin", allu selosti viittelöiden seiniä havainnollistaen käsillään. "Muistakaa tarkat pohjeavut ja puolipidätteet." Viime pohkeenväistökerrasta olikin jo jonkun verran aikaa, eikä Alpo ollut minulle tuttu hevonen, joten pohkeenväistö alkoi jokseenkin mielenkiintoisesti. Sopivan poikitusasteen löytäminen olikin yllättävän haastavaa, ja aluksi menimme lähes sivuttain uralla. "Alpon kanssa saa vähentää aika reilusti sitä poikitusta", allu sanoi. "Ajattele niin, että yksi askel sivulle ja yksi askel suoraan eteenpäin." Tämä ajatus mielessäni pohkeenväistöstä tuli paljon järkevämmän näköistä ja muutaman kierroksen jälkeen aloimme jo muistuttaa kouluratsukkoa. Tunsin tajuavani hieman paremmin miten Alpon kanssa kannatti toimia, vaikka eivät meidän väistöt mitään täysin tyylipuhtaita olleetkaan. Kun tunti oli suurinpiirtein puolessa välissä, allu jakoi meidät kahdelle isolle pääty-ympyrälle. Aluksi ratsastimme ympyrät pyöreiksi ja välimatkat kuntoon ravissa ja kävimme läpi mitä seikkoja laukkatyöskentelyssä tuli ottaa huomioon. "Muistakaa taas puolipidätteet nostossa ja kiinnittäkää laukassa huomiota istuntaan. Yritetään saada laukasta mahdollisimman hyvin rullaava ja eteenpäinpyrkivä, muttei kuitenkaan mennä kaahoteta hirveää vauhtia eteenpäin. Jos vauhti meinaa kiihtyä liikaa, istukaa tiiviisti satulaan ja pitäkää vastaan vatsalihaksilla, älkää jääkö vetämään ohjasta." Tein selkeän puolipidätteen ja painoin hieman sisäpohkeellani laukannoston merkiksi. Alpo heilautti hieman häntäänsä ja nosti sitten laukan. Laukka tuntui aluksi hieman tahmealta, mutta muutaman kierroksen jälkeen saimme tahdin jo hieman paremmaksi ja Alpokin nyökkäili päällään jo enemmän eteenalas. "Hyvältä näyttää siinä Alpon kanssa. Koeta saada vielä sen takajalat hieman paremmin alle", allu vinkkasi. Vaihdoimme suuntaa ja laukkasimme vielä vasempaan kierrokseen. Homma alkoi jo tosissaan tuntua vatsalihaksissa ja melkein toivoin, ettei tunti kestäisi enää kauaa. Toiveeseeni vastattiin, ja pian allu antoi meidän luvan sirtyä raviin ja kiertämään taas kokouraa. "Nyt otetaan vielä loppuravit, yrittäkää saada hevoset rentoutumaan, tehkää paljon voltteja", allu sanoi. "Nehän näyttää jo lopputunnista ihan eri hevosilta, tosi hyvää ja reipasta menoa kaikilla!" Taputin tyytyväisenä Alpoa kaulalle. Tuntui mahtavalta, kun alla ravasi hevonen, joka ainakin selkään tuntui rennolta ja ainakin jonkinlaisessa muodossa liikkuvalta. Olin supertyytyväinen myös omaan istuntaani, joka tuntui parantuneen viime vuodesta huikeasti. Aikaisemmin käteni heiluivat kuin propellit ja en pystynyt istumaan hiljaa satulassa, mutta tällä tunnilla käteni olivat pysyneet hiljaa paikallaan ja pystyin mukautumaan melko hyvin Alpon liikkeisiin. Ehkäpä voisin jossain vaiheessa siirtyä jopa vaativampiin ryhmiin. Istuin alas harjoitusraviin, myötäsin reilusti ohjista lopetuksen merkiksi ja pidin vatsalihaksillani vastaan, jolloin ruuna ymmärsi vinkin ja siirtyi käyntiin. Kiitin hevosta hyvästä työstä runsain taputuksin ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Ruunasta oli ehdottomasti tullut tämän tunnin myötä suosikkihevoseni Hiisiksessä, vaikka olinkin ratsastanut vasta kahdella muulla. En kuitenkaan uskonut, että yksikään muu hevonen voisi olla niin mukava ja minun tyyliseni kuin Alpo oli. Toivottavasti saisin ratsastaa sillä pian uudestaan. Elias Liekoinen(En ollut varma, missä Hiisiksessä kuivatetaan loimet tai missä karsinassa kukakin hevonen asuu, joten improvisoin vähän. Taisin myös vähän ihastua Alpoon.. <3 ) Ratsastusta ei ihan hetkessä unohda ja vaikka sanoit sinulla olleen taukoa, olet jo näiden parin tunnin aikana kehittynyt huimasti! Tietysti, kun vanhat asiat palautuu mieliin, lähtee kehittyminen käyntiin ihan uudella tavalla! Hyvä, että aloitit helpoilta tunneilta, niistä on aika varma aloittaa, vaikka olisikin pitänyt pitempään taukoa. Alpo oli taas ihan uusi tyyppi, oikeastaan voisi sanoa, että kaikki Hiisivuoren hevoset ovat täysin erilaisia. Kaikki hevoset on ostettu tarkkaan harkiten (tai ainakin melkein kaikki xD), eikä voi siis sanoa, että tallissa asuisi kahta edes samantyylista ratsua. Se mahdollistaa juurikin sen, että jokaiselle voi löytyä sopivan pienestä hevoskatraasta se oikea. Ajattelin jo ennen tätä tuntia, että Alpo voisi olla sun mieleen.
Itse tunti sujui teiltä hyvin, vaikka silloin tällöin näyttikin että olit ihan hukassa ruunan selässä (tai sitten vain uppoutuneena omiin pilvilinnoihin hevosen mahtavuudesta ). Alpo saattaa vaikuttaa alkuun mutkattomalta, jotkut sanovatkin että "tuohan on ihan iisi heppa, miksei kukaan saa sitä liikkumaan silleen hienosti?" noh yleensä juuri nämä henkilöt ovat sitten siellä selässä kuin toisella planeetalla.. En voi kiistää, etteikö Alpo olisi helppo. Se on oikeastaan vähän välillä liiankin yksinkertainen ratsastuskouluhevoseksi. Hyvin monet ratsastajat yrittävät ruunan kanssa aivan liikaa, kun jutun juju piileekin siinä, että pitää olla tekemättä liikaa. Ja se mitä tekee, pitää tehdä istunnan kautta, eikä niinkään nyppien ohjasta tai paukutellen pohkeella. Alpo antaa kaikenlisäksi aika paljolti ratsastajan virheitä anteeksi, upeaan suoritukseen ei kuitenkaan riitä se, että ratsastaja tekee mitä sattuu.
Alpo saattaisi olla sulle oikein hyvä valinta valmennusryhmään, sikäli mikäli sinua siinä mukana oleminen vielä kiinnostaa, kun ryhmä aloitetaan meillä Katsotaan nyt kuitenkin vielä miltä ne muutkin hepat tuntuu, vaikka se on kyllä totta, että jos haluaa ymmärtää hevosta paremmin, menee siihen yleensä muutama kerta. Tarkoitan sitä fiilistä että "ahaa, näin tämä hevonen toimii". Omasta mielestä on järkevää antaa ratsastajan ratsastaa sopivalla hevosella pari kertaa eikä aina vaihtaa ratsua. Katsotaan minkä hevosen keksin sulle seuraavaksi
Kirjoituvirheitä en vieläkään onnistunut löytämään, mutta tähän aloitusvirkkeeseen kiinnitin huomiota: "Tunsin olevani täysin hurahtanut jälleen kerran hevosten maailmaan, kun olin varannut jälleen kerran viikolle toisenkin ratsastustunnin." -> pyri olemaan toistelematta samaa ilmausta koko ajan. Tässä virkkeessä toistuvan sanan voisi korvata esim. taas, toistamiseen. Ohhoh tämä kommentti pääsi vähän venähtämään.. No mieluummil liian pitkä kuin lyhyt saat 15 tr ja 25 rp! (oikein hyvin kuvailit tuntitehtäviä taaseen!)
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 25, 2016 23:37:13 GMT 2
torstai 17.11.2016Raudoitetut kaviot kolahtelivat tallikäytävän betoniin taluttaessani voikkoa ruunaa ulos karsinasta. Hevonen paineli vauhdilla melkein ohitseni tallin oven kohdalla, eikä se tuntunut malttavan millään kävellä rauhallisesti. Vintiö taisi tosiaan olla nimensä veroinen, ainakin mitä siihen kuntoonlaiton yhteydessä olin ehtinyt tutustua. Mutta haasteethan olivat vain piristäviä. Ohjasin Vintiön keskihalkaisijalle kaartoon ja nousin selkään. Ruunan selkä tuntui pyöreältä ja mukavalta istua ja ratsu tuntui muutenkin vaikuttavan menevältä. Ei vaatinut suurtakaan muutosta istunnassa, kun Vintiö jo lähti kuuliaisesti kohti kaviouraa. "Tänään me tehdäänkin sitten vähän takaosakäännöksiä ja kiinnitetään muutenkin huomiota kulmien ratsastamiseen. Ihan aluksi siirrytään pois sieltä kaviouralta metrin verran kohti keskustaa", allu määräsi. Maneesissa alkoi kuhista, kun kaikki keräilivät ohjiaan ja ohjasivat hevosiaan uutta reittiä pitkin. Ratsastusalue pienentyi jonkin verran, mutta näin pienellä porukalla kaikilla oli silti riittävästi tilaa ratsastaa. "Sitten lähdetään kiinnittämään huomiota niihin kulmiin. Älkää antako hevosten ennakoida kulmaa ja kääntyä omasta tahdostaan, vaan teidän tulee ohjeistaa hevosta, milloin haluatte sen kääntyvän." Muutaman ensimmäisen kulman läpi huomasin, kuinka paljon haastavampaa oli kääntää hevonen hieman ennen lyhyen sivun loppua, vaikka kyllähän me normaalistikin käänsimme hevosia volteille keskeltä sivua. Jostain syystä kulmien ratsatamiseen ei aikaisemmin ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota, vaan luotti siihen, että hevonen osasi itse kääntyä seinän tullessa vastaan. "Lisätäänpä sitten jokaiseen kulmaan puolikas takaosakäännös. Ratsastatte ikään kuin hieman yli kulman niin, että hevosen takaosa on siinä pisteessä, jossa seuraava sivu alkaa. Tarkoituksenanne on tästä lääntää etuosa tälle samalle uralle takaosan kanssa", allu selosti kävellen lähemmäs kulmaa voidakseen tarkkailla sen läpi kulkevia ratsukoita. Takaosakäännös yhdistettynä kulmaan ei kuulostanut kovin haastavalta, mutta jos pelkkä kulman ratsastaminen oli vaatinut keskittymistä, oli sanomattakin selvää että lisähaasteen kanssa se vaatisi sitä tuplasti. "Sisäohja asettaa ja taivuttaa hevosta, ulkopohje kääntää. Muistakaa hyvä tuki ulkokädellä ettei homma pääse leviämään ja ratsu karkaa alta. Hyvä valmistelu tulee muistaa, eli jo muutamaa askelta ennen käännöstä kertokaa hevoselle puolipidättein, että kohta tulee tapahtumaan jotain ja niiden täytyy olla hereillä." Pidin allun tavasta ohjeistaa ratsukoita ja jopa minä käsitin, mikä jalka ja käsi tekee harjoituksen aikana mitäkin. Olikin sitten eri asia saada kaikki raajat tottelemaan samaan aikaan, mutta muutamien yritysten jälkeen aloin saada aiheesta kiinni ja Vintiökin keskittyi työskentelyyn ihan mukavasti. Muutaman kierroksen jälkeen allu kehotti meitä jättämään takaosakäännökset pois ja siirtymään raviin. Kehotin kevyin pohjeavuin ruunaa siirtymään vauhdikkaampaan askellajiin ja voikko ampaisikin kuuliaisesti matkaan aavistuksen reippaampaa mitä olin ajatellut. Sen askeleet olivat kuitenkin niin tasaiset ja mukavat, ettei vauhti tuntunut juuri missään. "Ota kuitenkin vähän pidätteitä sen Vintiön kanssa, jottei se juokse täysin alta pois", allu naurahti. "Ravataan hetken aikaa koko uraa, mutta muistakaa silti ratsastaa ne kunnolla kulmiin. Ei mitään oikomista siellä!" Ravasimme molempiin suuntiin harjoitusravia, tehden välillä temponvaihteluita. Pitkän sivun alussa hieman reippaampaa, lisättyä ravia keventäen ja hidastus takaisin harjoitusraviin ennen kulmaa. Lyhyellä sivulla taas oli tarkoitus hieman koota ravia, kuitenkin niin ettei ravi muuttuisi veteläksi ja laahustavaksi. "Kun kokoatte, ajatelkaa ravin askelia enemmän ylöspäin ja lyhyemmiksi. Lisätyssä taas vastaavasti askeleet pitenevät ja ravi kulkee eteenpäin," allu selosti. Eiväthän kokoamis- ja lisäysyrityksemme muistuttaneet lähellekään sitä, mitä niiden oikeasti olisi pitänyt olla, mutta sitä vartenhan me harjoittelimme, että joskus tulevaisuudessa voisimme koulukilpailuissa esittää tuomareille esimerkillistä lisättyä ravia. Palasin haavemaailmoistani takaisin maanpinnalle, kun oli aika siirtyä jälleen käyntiin. Jatkoimme vielä toiseen suuntaan kulmien ja takaosakäännösten ratsastamista. Oikeaan kierrokseen kulmat sujuivat jo selkeästi paremmin, mikä tosin saattoi johtua siitä, että niitä oli jo päässyt jonkin verran alkutunnista harjoittelemaan. "Tämähän alkaa sujua jo hyvin kaikilta, eiköhän me päätellä tämä harjoitus tähän onnistumiseen," allu päätti hymyillen. Olin myös tyytyväinen itseeni ja ratsuuni, tunsin että kehityin valtavasti joka tunti ja jossain vaiheessa voisin ehkä siirtyä jopa vaativammille tunneille. "Otetaan sitten vielä pari kierrosta laukkaa ennen loppuraveja." Nostimme kaikki allun merkistä oikean laukan ja nautimme täysillä, kun hevoset laukkasivat pirteästi pitkin maneesia. Vintiö tuntui oikein innostuvan saadessaan laukata pitkin uraa, eikä se olisi millään malttanut siirtyä raviin. Taputin hevosta laukan päätteeksi ja hymyilin säteillen. Olin yllättynyt, miten mukava ratsu Vintiö oli, sillä en aikaisemmin ollut ajatellut olevani suomenhevosihmisiä. Vaikka eihän se hevosen luonne ollut rodusta kiinni. Elias LiekoinenEn ole tajunnutkaan, kuinka paljon olen oikeastaan odottanut näitä sun tuntitarinoita! On aina jotenkin hauska päästä lukemaan tarinoita ratsastustunneilta, ne tuntuvat tukevan myös huimasti omia valmennuskommentteja ja niiden tekemistä. Erityisen paljon tykkään siitä, kuinka tarkasti kerrot tunnin tehtävistä ja esimerkiksi tässäkin kerroit minun antamiani ohjeita miten liikkeet suoritetaan, kerroit kuinka ne kohdallasi onnistuivat ja ylipäätään niiden suorituksesta. Monesti kyllä menee juuri niin, että hyvät ohjeet saavat tehtävät kuulostamaan helpoilta, mutta sitten kun lähdetään niitä tekemään, ei kaikki menekään ihan niin kuin Strömssössä (en tiedä edes kirjoitetaanko tuo noin ). Jopa aika vaativia tehtäviä olin suunnitellut teidän pään menoksi, ottaen huomioon, että kyseinen taso on noin Helppo C. Ehkä olisit jo piakoin valmis siirtymään seuraavalle tasolle..
Vintiö oli taas aivan uudenlainen ulottuvuus, se kun on sellainen hieman liian suurella omalla moottorilla varustettu perusputte. Ei siinä moottorissa mitään vikaa, hyvähän se vain on, mutta kun käsijarrun pitäisi toimia yhtä hyvin.. Pääsit aika hyvin mukautumaan Vintiön menoon, hyvä oli ettet jäänyt mukaan vetokisaan! Takaosakäännökset eivät ole ruunalle mikään helpoin juttu, eikä sillä muistaakseni ole niitä paljoa edes menty, joten siihen nähden suoriuduit tehtävästä oikein hyvin. Myöskään lisäykset ja kokoamiset eivät ole aivan ruunan alaa, sillä Vinski on sellainen tyypillinen suomenhevonen eli tasainen menijä. Se ei ole aivan parhaimmillaan näissä tehtävissä, mutta kokoamisissa sait kyllä jo ihan kivasti jotain hevosesta irti! Lisäyksissä vauhti näytti lähinnä vain kasvavan, mutta tämä vaatii vielä harjoitusta paljon.
Kirjoitusvirheisiin en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota, mutta eipä niitä liiemmin näkynytkään. Yhtään en onnistunut huomaamaan, oikein hyvää ja helppoa luettavaa! Saat tästä 15 tr ja 30 rp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 27, 2016 12:14:27 GMT 2
Tunille...... Talutin Foxin kaartoon ja laitoin jalustimia. Kanssani tunnilla oli Marcus ja Vallu, Elisa ja Tintti, Linda ja Panda. Tämä oli minun eka tunti tällä tallilla. Minua jännitti. "Moi kaikille voitte nousta selkään" nousin Foxin selkään. "katson onko kaikilla hyvin jalustimet" Allu katsoi minulta. "Hyvin on Kristina" Allu sanoi ja meni katsomaan Marcuksen ja muiden. " Kaikilla on hyvin jalustimet, voitte mennä uralle ja antakaa pitkät ohjat" nyökkäsimme ja menimme uralle käynnissä. Marcus teki voltin kun oli melkein Foxissa ja minussa kiinni. Kaunis rautias oli ihana ja kaunis. Maneesi oli iso ja hieno. Taputin tamman kaulaa ja tamma hirnahti. Kun olin tunnilla muistin kuinka minä, Bella ja Lukas oltiin Lean tunnilla. Muistin Lukaksen, en enään ikinä näe häntä. Muistan kun Fanni oli varastanut Been(Vanha rakas hoitsu, Fanni oli entinen Been hoitaja) muistan kun Lukas auttoi etsimään Beetä. Silmistäni tuli kyynel. Pyyhkäisin kädelläni kyyneleen pois. Minun piti vain unohtaa hänet. En kuitenkaa ikinä näkisi häntä enään. "Sitten voitte ottaa ohjat ja tehdä kulmissa voltit" olin menossa kulmaa päin. Otin ohjat ja tein voltin kulmassa. "Linda anna Pandalle pohkeita se on aika laiska" Linda nyökkäsi ja antoi pohkeita. "Kristina pohkeita Foxille" annoin pohkeita. "Marcus tee voltti Vallu on aika reipas mutta on kohta Foxissa kiinni" Marcus teki voltin ja pidätteli Vallua. "Nytten on hyvät välimatkat" Allu sanoi iloisena ja meni maneesin katsomoon istumaan. En voinut ajatella mitään muuta kuin Lukasta ja Bellaa. Minä ja Bella ollaan kavereita ja en enään ikinä näe häntä. Entä Lukas se auttoi ja oli ihana ja komea. Annoin pohkeita Foxille kun se alkoi hidastua. Tein toisen voltin kulmassa. Olisin voinut olla Bellan parasystävä ja Lukaksen tyttöystävä. Bella oli silloin puhunut Lukaksenkaa ja kysyny tykkääkö se musta ja se sano joo. Aloin silloin itkee kun Bella kertoi sen minulle. Ne ajat olivat ihanat. Jatkoin pitkää sivua ja menin kulmaa päin. Yritin unohtaa Lukaksen ja Bellan mutta se oli vaikeaa. " Nonni sitten voitte tehdä voltit ravissa" olin kulmassa ja nostin ravin. Tein voltin. Foxin ravi oli ihana, tamma oli kaunis ja oli ihanaa päästä senkaa tunnille. " Hyvä istunto Kristina" Allu kehui. "hyvä voltti Elisa" Allu kehui Elisaa. Hidastin käyntiin ja menin seuraavaa kulmaa päin. Foxi oli välillä reipas ja välillä laiska. Mutta kuitenkin siitä on aikoja milloin viimeksi sillä ratsastettiin. Lindan hevonen Panda alkoi pukitella ja potkia. "Linda pidätä" " Yritän mutta se on vaikeaa" "Tiedän mutta vedä vain ohjista" Linda veti ohjista mutta se ei auttanut. Panda pukitteli paikoillaan ja potki. Linda tippui selästä. Allu juoksi Lindan luo ja veti sen kauemmas Pandasta. Allu otti Pandan ohjista kiinni. "kaikki hyvin tyttö" kaikki pysähtyivät. Mutta tamma ei rauhoittunut. Foxi alkoi hermostua ja alkoi vähän potkia. " Hei tyttö kaikki hyvin" silitin tamman kaulaa. Linda nousi pystyyn. Panda oli hyvin hermostunut ja Allu yritti rauhoittaa sitä. " HEI TYTTÖ RAUHOITU" Allu veti Pandan ohjista ja Panda rauhoittui. "Noin voit nousta selkään Linda" "kiitti" Allu käveli katsomoon istumaan. "Mikä sulle tuli tyttö" Panda hirnahti ja kaikki jatkoivat matkaa. Olin ihmeissäni. Foxikatsoi ympärilleen jatkuvasti. "Tyttö kaikki hyvin, täälä on kaikki kilttejä" rauhoittelin Foxia. " Oke, elikkä seuraavaksi ravatkaa koko uraa pitkin ja tehkää lyhyeillä sivuilla pohkeenväistöjä" olin pitkällä sivulla ja nostin ravin. "Jättäkää muuten voltit väliin" nyökkäsimme ja kaikki nostivat ravin paitsi minua koska ravasin jo. Menin lyhyelle sivulle ja tein pohkeenväistöjä. Foxi hermostui ja alkoi potkia ilmaan. "HEI" vedin ohjista. " Älä hermostu" yritin rauhoittaa tammaa. Tamma seisoi. Annoin pohkeita ja tamma alkoi tekemään pohkeenväistöjä. Foxi oli kunnon kouluheppa. "Hyvä Kristina" "Linda hyvät pohkeenväistöt" Linda naurahti. " Marcus pohkeita Vallulle" Marcus heti antoi pohkeita ja Vallu reipastui. "Elisa pidätä muuten se on Vallussa kiinni" Elisa teki voltin ja alkoi pidätellä. Menin pitkälle sivulle ja lopetin pohkeenväistöjen tekemisen. Foxi heilautti päätään ja hirnahti iloisena. Foxi oli reipas ja halusi nostaa laukan. Pidätin tammaa. " Nostakaa laukka ja laukatkaa" nostin laukan ja Foxi veti pään alas. Meinasin tippua selästä. "Hei" sanoin ja vedin vähän ohjista. " Hyvä istunto Kristina" Allu sanoi ja Foxi vaan kiihdytti. Pidätin vähän tammaa ettei se menisi niin nopeasti. " Noin, hidastakaa raviin ja ravatkaa lyhyet sivut ja laukatkaa pitkät" laukkasin kun olin pitkällä sivulla. "Elisa anna pohkeita se on aika laiska" Allu sanoi Elisalle joka oli lyhyellä sivulla. "Noin nytten on hyvä" Hidastin raviin. Foxin ravi oli aika pomputtavaa. Foxia ehkä hermosti se että ei ollut Karkin kanssa. Ymmärrän Foxi on kuitenkin Karkin emä niin tietysti se huolestuu. Kun olimme ravannut lyhyen sivun nostin laukan. " Sitten voitte hidastaa käyntiin ja antakaa pitkät ohjat" hidastimme ja annoin pitkät ohjat. Foxilla oli ihanaa mennä. " No tykkäsitkö Kristina Foxista" " Juu se oli niin ihana en voi kestää" Kehuin tammaa ja rapsutin sitä. " No hyvä, siitä on kyllä pitkä aika milloin sillä viimeksi ratsastettiin" "niin on" hymyilin. " Kaikilla meni hyvin" Allu kehui. "sitten voitte mennä kaartoon" menin kaartoon ja menin selästä alas. Rapsutin kauniin rautiaan kaulaa. "Olit ihana" sanoin ja Foxi hirnahti vastauksena. Naurahdin. " Oli hyvä tunti niin voitte mennä viemään hevoset karsinoihin ja hoitaa ne ja ottaa varusteet pois" Nyökkäsin ja talutin Foxi ulos maneesista.... //Teen vielä jatkon että älä huoli tää ei jää tähän:) Hei, hyvä että pääsit näin nopeasti tunnille mukaan! Nyt kun tiedän tasosi paremmin, voin päästää sut ilomielin kilpailuihin mukaan Foxin kanssa. Jos noihin RKM kilpailuihin halusit mukaan, niin voisin suositella sulle tuota luokkaa 1 ja jos esteille haluat myös mukaan niin sen lisäksi voisi sulle sopiva olla luokka 4. Kilpailuista löytyy lisätietoa täältä ja osallistuminen tapahtuu täällä foorumilla tuolla Tallikonttorin puolella, missä on näistä kisoista vielä tallilaisille tarkoitettu info erikseen. Olisi tietty kiva, jos pääsisit messiin, sillä toivon, että mahdollisimman moni osallistuisi mukaan!
Oho, meilläpä oli tapahtumarikas tunti. Onneksi sinä et tippunut, vaikka ymmärsin, että se oli pariin kertaan melko lähellä.. Oli vain hyvä, että Foxi pääsi vähän harjoittelemaan olemista ilman Karkkia, tarkoitushan olisi kokonaan vieroittaa Karkki kun se on sen 6 kuukautta vanha. Ratsastit Foxia oikein hyvin ensimmäiseksi kerraksi, olihan varmasti hieman outoa kokonaan uudenlaisen ratsun selässä! Foxi on oikeasti todella herkkä ja reagoi helposti pienimpiinkin apuihin ja etenkin istunnan muutoksiin. Jos tamma hermostuu, ei ehkä niinkään kannata vetää ohjista, vaan mieluummin pyrkiä rauhallisella istunnalla ja vatsalihaksilla, sekä pienillä puolipidätteillä - joihin sisältyy istunta - rauhoittamaan tammaa. Ohjista vetämällä hevonen voi hermostua vain enemmän, joka tapauksessa ei se siitä ainakaan mukavalta tunnu..
Tämä tarina oli sisällöltään heti huomattavasti parempi kuin edellinen! Kuvailit tilanteita paljon enemmän, etkä kertonut ihan jokaista askelta, vaan keskityit sen sijaan keskusteluun ja juurikin tähän kuvailuun. Erityisen hyvin olit saanut tuon menneisyyden limitettyä tarinan alkuun - se kuinka kerroit jostain edellisen tallisi(?) tapahtumista, toi oikein hyvän lisän tarinaan. Ihmissuhteet kuuluvat tottakai myös hoitotarinoihin - vaikka tärkein osa tarinassa onkin se hevosen hoito, tuovat ihmisten väliset suhteet, riidat yms. hyvää juonta tarinoihin!
Saat tästä 20 tr ja 20 tp!
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 27, 2016 15:51:07 GMT 2
torstai 24.11.2016Olin käynyt maanantaina ostamassa itselleni upouudet nahkasaappaat vanhojen kumisten tilalle ja kuvittelin koko loppuviikon kuinka upeasti tämänpäiväinen tunti tulisi sujumaan uusien jalkineiden ansiosta. Vaikka pukeutumistyyli ei tavallisesti korreloinutkaan ratsastustaitojen kanssa, uskoin siitä olevan vähintäänkin mielikuvallista hyötyä. Istuin Opelin takapenkille vaihtamaan lenkkarini saappaisiin, ennen kuin lähdin harppomaan kohti Hiisivuoren tallia. Olin ottanut tällä kertaa mukaan myös turvaliivini, sillä menisimme tänään esteitä. Tuntilistasta selvisi ratsukseni Kusti, jonka olin nähnyt aikaisemmin tunneilla, mutten ollut ratsastanut sillä ennen. Minua hieman jännitti uuden ratsun kokeileminen, sillä olin hieman epävarma muutenkin esteillä ja tuttu ratsu olisi tuntunut varmemmalta. Yritin kuitenkin unohtaa jännitykseni ja lähdin kohti Kustin karsinaa. Kimo ruuna odotteli pää ylhäällä, tutkaillen korvat höröllä tilannetta. Kaikeksi onneksi vihdoin maahan satanut lumi ja kirpeät pakkaset olivat pelastus kimojen kohdalla, eikä Kusti kaivannut tuntien harjaussessiota. Varusteiden laittoon sen sijaan sain kulutettua ihan kiitettävästi aikaa, sillä estetunneille Kustillekin tuli pukea jos minkälaista suojaa ja remmiä. "Manta! Ottakaa se kiinni!" Huudahdus kaikui tallikäytävässä ja laskin käteni satulavyöltä. Kuului lähestyvä pienten kavioiden kopse ja pian karsinan ohi vipelsi rautias poni. En ehtinyt reagoimaan tapahtumaan sen kummemmin, kun ponin perään lähti jo joukko tallilaisia mukanaan kiinniottamista helpottavia herkkuja. "Menkää te vaan maneesiin jo", joku ohjeisti. Oli hämmästyttävää, miten paljon valkoinen lumipeite vaikutti valoisuuteen. Tallipihan kellertävät valonsäteet tuntuivat heijastuvan valkoisesta kaikkialle, eikä ilta tuntunut lainkaan pimeältä, vaan pikemminkin tunnelmallisesti valaistulta. Kusti harppoi vieressäni tyynen rauhallisesti maneesiin, mutta huomatessaan esteet sen olemus muuttui hieman innostuneemmaksi. Kipusin selkään hieman vaivalloisesti, turvaliivi tuntui jäykältä ohuen syystakkini päällä. Miten ihmeessä pystyisin rentoutumaan tämä kuori ympärilläni? Onneksi sentään saappaat tuntuivat kuin sukilta jaloissa ja antoivat myöden hieman alaspäin painuvalle kantapäälle. "Kaikki ovatkin osanneet laittaa hevosille tarpeen mukaan suojat ja martingaalit, sillä tänään hypätään esteitä", allu kajautti. Päät kääntyivät kohti ratsastuksenopettajaa kuuntelemaan herkeämättä ohjeita. "Varsinaisena aiheena on tänään suhteutetut välit ja tehtävänä saattekin arvuutella, montako laukka-askelta mihinkin väliin tulee. Mutta aloitetaan kuitenkin ihan tavallisella alkuverryyttelyllä, eli kerätkäähän ohjia ja alkakaa työskennellä käynnissä hieman itsenäisesti. Tehkää voltteja ja lyhyitä ravisiirtymisiä, jotta saadaan hevoset kuulolle." Kusti käveli eteenpäin innokkaasti, mutta tarkkaillen jatkuvasti pienintäkin vihjettä antamastani mahdollisesta seuraavasta tehtävästä. En ollut oikein tottunut näin herkkään ratsuun, ja hetken aikaa menomme tuntui olevan epätasaista ja mutkaista ennen kuin tajusin, että tämä kaveri toimi paljon pienemmin ja herkemmin avuin. Minun ei tarvinnut kuin ajatella kääntämistä ja puristaa hieman sisäkättä nyrkkiin kun Kusti jo kääntyi voltille. Oli virkistävää, että saimme ratsastaa alkutunnista hieman itsenäisemmin allun tarkkaillessa ja antaessa vinkkejä. Puristin Kustia hieman pohkeilla merkiksi raviin siirtymisestä. Ruuna ampaisi keinuvaan raviin, joka tuntui hieman erilaiselta kuin isojen hevosten ravi, mutta kuitenkin helpolta istua. Myös siirtymiset tuntuivat sujuvan kuin ajatuksen voimalla, eikä ratsastus ollut aikoihin tuntunut näin helpolta. Esteet tuntuivat jo kutsuvan Kustia, sillä poni vilkuili niitä kärsimättömänä. Ennen kun pääsimme hyppäämään teimme vielä hieman laukannostoja, jotta viimeisimmätkin ratsut saivat moottorinsa käyntiin. "Teillä meneekin Kustin kanssa tosi hyvin, sä voisit yrittää saada sitä vähän enemmän vielä työskentelemään takaosalla ja myötäämään niskasta, muista myös tasainen tuntuma molemmilla ohjilla, nyt sun ulko-ohja välillä roikkuu löysänä", allu kommentoi ja nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Olin tiedostanut itsekin, että ohjien tuntuma ei ollut aina tasainen molemmin puolin, varsinkin kun Kusti herkkänä reagoi helposti tuntuman muutoksiin. "Siirretään hevoset nyt hetkeksi käyntiin, voitte antaa niille pidempää ohjaa ja keskittyä kuuntelemaan mitä seuraavaksi tehdään." Kentällä oli kaksi pienehköä estettä, joista toinen oli ristikko ja toinen nostettu pystyksi. Molemmat olivat kavalettitasoa, joten kenenkään ei tarvinnut jännittää ainakaan liian korkeuden vuoksi. "Miettikää nyt oman ratsunne laukkaa ja montako laukka-askelta uskotte esteiden väliin mahtuvan. Jokainen saa sitten yrittää tulla esteet valitsemallaan laukka-askelten määrällä," allu kertoi hymyillen. Arvioin esteiden väliksi noin kymmenen metriä. Minulla ei ollut aavistustakaan montako askelta siihen väliin mahtuisi, mutta varmaan ainakin viisi. Allu kysyi jokaiselta vuorotellen monellako askeleella kukakin halusi esteet tulla, ja vastaukset vaihtelivat neljästä kuuteen. Kusti nosti laukan lähes malttamattomana kun oli meidän vuoromme lähestyä esteitä. Esteet olivat niin pieniä, ettei niiden ylitys tuntunut kummoiselta ja ne olivat nopeasti ohi. Pidätin ruunaa ja siirsin sen takaisin käyntiin nopeiden taputusten kera. "No, montakos laukka-askelta teillä tuli?" allu kysyi suorituksen jälkeen. Tunsin kevyen punan kohoavan kasvoilleni. En ollut lainkaan muistanut kiinnittää siihen huomiota. "Teillä tuli se viisi askelta", allu naurahti. "Muista ensi kerralla laskea, muuten menee harjoituksen idea ihan ohi." Nyökkäsin ja päätin muistaa kiinnittää ensi kerralla huomiota laskemiseen. Kusti kuitenkin hyppäsi esteet niin kiltisti, ettei haittaisi jos miettisin askelmäärää hieman enemmän. "Näiden esteiden väli on siis hieman vajaa parikymmentä metriä, eli suurimmalla osalla ratsuista siihen väliin mahtuu viisi askelta. Pienemmillä poneilla se voi olla kuusi askelta. Nostetaan nyt hieman estekorkeutta, ja kokeillaan kaikki ratsastaa väliin kuusi askelta. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa joutuu lyhentämään laukkaa ja ottamaan pidätteitä esteiden välissä. Muistakaa kuitenkin, ettei laukka saa rikkoa raviin, tai muuttua liian veteläksi, jolloin toisen esteen ylittäminen on hankalaa," allu kertoi. Esteet olivat onneksi edelleen niin pieniä, että kaikki selviytyisivät niistä siitäkin huolimatta, jos hevoset rikkoivat raviin tai laukka ei olisi kovin etenevää. Kustilla oli jo sen verran meno päällä, että sain pidättää sitä hieman voimakkaammin, jotta saimme kuusi askelta mahtumaan väliin. Se selvästi nautti hyppäämisestä ja varmasti toivoi, että esteet olisivat isompia. Kaikki onnistuivat hyvin kuuden askeleen mahduttamisessa, eikä yksikään hevonen rikkonut laukkaa, vaikka välillä se tuntuikin olevan lähellä. Seuraavaksi allu halusi, että kokeilemme tulla esteet normaalisti viidellä laukka-askeleella. Kustia ei tarvinnut juurikaan pidätellä tai kannustaa eteenpäin esteillä, sillä se laukkasi reippaasti ja juuri sopivassa tahdissa esteiden yli. Tulimme esteet kahtena korkeutena ja molemmista suunnista. "Varmaan arvaattekin, että nyt yritetään tulla väli neljällä askeleella, eli hevosten täytyy hieman venyttää askeliaan ja tulla reippaammassa tahdissa esteiden yli. Varotaan kuitenkin ettei ne kaahota ja tilanteen tulee olla kokoajan hallinnassa," allu muistutti. Tunnilla ei ollut ketään Kustia pienempää, joten kaikki pystyivät tulemaan linjan neljällä laukalla. Kusti tuntui olevan innoissaan, että saisi mennä hieman lujempaa, eikä olisi millään malttanut odottaa vuoroaan. "Tee Kustin kanssa ympyrä laukassa ennen esteille tuloa että saat ensin rauhallisen tahdin laukkaan", allu neuvoi. Ympyrän tekeminen helpotti hieman tekemään paremman lähestymisen esteelle. Yksi, kaksi, kolme, neljä laukka-askelta, laskin mielessäni. Kusti kuitenkin päätti viime hetkellä ottaa vielä puolikkaan askeleen ennen hyppyä, josta tuli hieman hätäinen. Tunsin tasapainoni järkkyvän ja kadotin toisen jalustimeni. Hyppy oli kuitenkin niin pieni, että pysyin selässä ja sain hidastettua innokkaan ponin käyntiin. "Tule Kustin kanssa vielä uudelleen, pidä pohkeet kiinni ennen hyppyä niin se kyllä menee yli vähän kauempaakin." Keräsin ohjat ja etsin karanneen jalustimen takaisin jalkaani ennen kuin kannustin ruunan jälleen laukkaan ja lähestyin esteitä uudelleen. Tällä kertaa pääsimme välin neljällä askeleella, joskin käyntiin hidastaminen meni hieman pitkäksi. Taputin Kustia hymyillen ja myötäsin hieman ohjaa. "Kaikilla sujui tänään tosi hyvin, voitte olla ylpeitä itsestänne", allu kehui hymyillen. "Otetaan vielä loppuravit, siirtykää käyntiin sitä mukaa kun hevoset tuntuvat rennoilta." Kaikki siirtyivät ravaamaan kokouraa ja hetken kuluttua yksitellen käyntiin. Kusti hidasti käyntiin pärskähtäen tyytyväisesti ja vaikutti melko rennolta. Annoin ruunalle pitkät ohjat ja runsaasti taputuksia, sillä ne se oli ansainnut. Ehkäpä uudet saappaat tosiaan vaikuttivat positiivisesti ratsastukseeni. Elias Liekoinen(Tohon sun edelliseen kommenttiin viitaten, tässä kirjoittamisen tiimellyksessä helposti kyllä unohtuu, että ainiin, tämä ryhmähän on tasolla helppo C. Ihan hyvä kun muistutit, muuten olisin varmaan kirjoitellut ajatuksissani porukan ratsastamaan laukanvaihtoja ja piruetteja. Nämä mun tuntikuvaukset ja tehtävät monesti perustuvat ihan mun omiin ratsastustuntikokemuksiin niin tuppaa tulemaan vähän vaikeampia harjoitteita, kun se heC taso on ohitettu jo niin monta vuotta sitten. Sen takia itseasiassa halusinkin kirjoittaa hahmoa, joka ei ole vielä kovin korkealla tasolla ja yritän myös välttää etenemistä epärealistisen nopeasti. Ehkä tämä on vähän edistyneempi, kohta vaativammille tunneille siirtyvä ryhmä. )Ehkäpä niillä saappailla tosiian oli vaikutuksensa.. Sulla sujui Kustin kanssa tänään oikein hyvin, pitää toki myös muistaa kiittää ponia, Kustihan on ihan mahtava esteratsu! Tarkoitan tällä sitä, että se on sen verran kokenut, että on oikeasti todella opettavainen, vaikkakin ehkä jopa hieman "automaatti". Mutta Kustin kanssa on juuri hyvä keskittyä esim. laskemaan noita askeleita esteiden väliin! Erityisesti sun istunnassa oli tapahtunut muutosta sitten viime estetuntiin ja todella hyvin istuit tiiviimmin satulassa, kun väliin tultiin kuudella laukka-askeleella ja enemmän irti, jopa lähempänä kevyttä istuntaa, kun väliin tuli se neljä laukka-askelta, oikein hyvää kehitystä! Muistettavaa on vielä hieman katseen kanssa; muista pitää se esteillä edessäsi, älä jää tuijjottamaan estettä
Ihan loistava tarina, tätä oli todella ilo lukea! Tykkäsin, kun olit alkuun kertonut uusista saappaistasi, ehkä jopa hieman samaistuin tuohon tuntemukseen, true varusteurheilija Mantan tempaus oli hauska välitapahtuma - ja tuohan ei edes ollut mitenkään kovin poikkeuksellista meillä, manta kun on noh - sellainen pieni vilperi. Voin kuitenkin ehkä jo paljastaa, että se on saamassa piakoin mahdollisesti kaverin.. Kerroit tuntitehtävistä mielestäni todella hyvin ja sait kaiken kuulostamaan sekä mielenkiintoiselta, että niin realistiselta! Tehtävät kuulostivat juuri siltä, mitä voisin kuvitella teille antavani, samoin ohjeet. En vaan pysty sanoin kuvailemaan sitä fiilistä, minkä nämä tuntikertomuksesi jättävät!
Mitään kirjoitusvirheitä en tällä(kään) kertaa löytänyt, oikein sujuvaa ja hyvää kerrontaa, tasokasta tekstiä! Saat tästä 20 tr ja 30 rp.
// joo varmastikin se virtuaali-vs-oikea taso tuppaa menemään sekaisin Kiva kuitenkin, että aloitit tällä tavalla allemmalta tasolta, suurin osa tuntuu haluavan aloittaa vähintäänkin omalta tasoltaan tai ylemmältä. Tokihan tämä on vain virtuaalimaailmaa ja on hauskaa välillä olla tasokkaampi, mitä oikeasti onkaan. Mutta kyllä se myös näkyy tarinoissa, esim. jos joku virtuaali Vaativa B tasoinen kirjoittaa perus treeneistään, eikä näiden perusteella selvästi tiedä mitään edes hevosen oikeasta muodosta saatika sitten mistään avo-sulkutaivutuksista tms. jutuista mitkä pitäisi jo tämän tasoisen hallita Mutta etköhän sä pian ole siirtymässä vaativille tunneille, niin tämä voi aivan hyvin olla sellainen hieman esitynyt helppo ryhmä
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 27, 2016 21:12:52 GMT 2
maanantai 28.11.2016Suunpieleni kaartuivat tyytyväiseen hymyyn huomatessani Alpon nimen tuntilistalla. Vaikka olin ratsastanut ruunalla vain kerran, se oli tähänastisista hevosista ehdottomasti suosikkini. Ruuna odotteli minua karsinassa suhteellisen siistin näköisenä ja hamuili hihaani ojentaessani kättä sitä kohti. Jäin hetkeksi silittelemään Alpon silkkistä turpaa, joka oli sekoitus harmaata ja vaaleanpunaista, kuin kuraan tipahtanut vaahtokarkki. Jos minulla olisi hevonen, kuvittelisin sen olevan jotakuinkin tällainen; suuri mutta solakka, ylväs ja kaunis. Taputin Alpon kaulaa ja suljin karsinan oven. Palasin takaisin karsinalle näyttäen kävelevältä naulakolta. Olin päättänyt kantaa kaikki varusteet samaan aikaan karsinalle, mukaan lukien omat ratsastuskamppeeni. Olin ehkä kuvitellut omistavani enemmän raajoja, sillä onnistuin pudottamaan toisen saappaani puolessa välissä tallikäytävää. Lopulta sain aseteltua kaikki varusteet telineisiinsä karsinan oveen ja palasin hakemaan eksynyttä saapasta. "Onko kenkä ottanut jalat alleen?" kuului yläpuoleltani kykkiessäni saappaan luona. Nousin ylös kohtaamaan puhujan katseen. Minua hymyillen katsoi suunnilleen saman pituinen ja ikäinen mies, joka ojensi kättään. "Mä olen Marcus, Vallun hoitaja." "Elias, käyn täällä vakkaritunneilla." Tartuin Marcuksen käteen mahdollismman normaalisti, yrittäen peitellä epävarmuuttani. "Aivan, ootko kauankin ratsastanut?" Marcus kysyi seuraten minua Alpon karsinalle. Laskin saappaan parinsa viereen. "Pari vuotta silleen säännöllisesti", kohautin olkiani. "Täällä jotain kaks kuukautta." Marcus jäi hetkeksi juttelemaan karsinalle, mutta lähti sitten katsomaan omaa hoitohevostaan. Toivoin näkeväni miehen uudestaan tallilla, sillä olisi mukava saada kavereita tallilta, varsinkin kun ei itse tarvinnut tehdä aloitetta. Harjasin Alpoa määrätietoisin vedoin sen nuokkuessa rauhallisesti paikallaan. Kello alkoi lähestyä seitsemää ja saisin laittaa vauhtia varustamiseen, jos meinasin ehtiä ajoissa tunnille. Alpo ei onneksi protestoinut juurikaan satuloidessa tai suitsiessa, joten minulle jäi aikaa pukea omatkin varusteeni. Alpolla oli ilmeisesti viimeksi ratsastanut joku todella lyhytjalkainen, sillä sain pidentää jalustimia ainakin seitsemän reiän verran. Vaikka teoriassa säädin ne yhtä pitkiksi, tuntuivat jalkani olevan täysin eri tasoilla. Toisen jalustimen pidentäminen yhdellä reiällä ei kuitenkaan ratkaissut tilannetta, vaan istuminen tuntui silti kummalliselta. Ehkä toinen jalkani oli kutistunut kylvyssä. Maiskautin Alpon liikkeelle ja tunsin ymmärryksen virtaavan aivoihini. Ruuna oli ainoastaan seissyt hieman vinossa ja nyt liikkeellä jalustimet tuntuivatkin jo normaaleilta. Naurahdin itselleni ja rapsutin Alpon satulahuovan alta paljastuvaa säkää. "Tunnin aiheena tänään on pysähdykset ja peruutukset. Yritetään saada ne siis jo heti alkutunnista hyvin avuille, sillä muuten teillä voi olla ongelmia löytää sitä pakkia", allu sanoi ja komensi meidät kahdelle isolle pääty-ympyrälle. Alkuverryttelyiksi tehtävänä oli ratsastaa puoli ympyrää ravissa ja toinen puolisko käynnissä. Muistin edelliseltä kerralta, että Alpon kanssa kannatti pitää pohkeet ja kädet hiljaa, keskittyä ennemmin istuntaan. Istunnalla ratsastaminen ei koskaan ole ollut vahvimpia puoliani, mutta koin sen harjoittelun niin tärkeäksi, että olin alkanut kotonakin kuivaharjoittelemaan. Onneksi asuin yksin, eikä kukaan ollut näkemässä. Alpo ravasi pitkin ja lennokkain askelin. Istuin selässä mahdollisimman ryhdikkäästi ja yritin pitää katseen pois hevosen niskasta. Siirtymiset sujuivat Alpon kanssa melko hyvin, ja mitä useampia siirtymisiä teimme, sitä pienemmillä avuilla sain sen reagoimaan. Taputin Alpoa siirtäessäni sen käyntiin ja ruuna puuskahti hieman. "Vaihtakaa ympyröillä suuntaa ja jatkakaa siirtymisiä. Lisätään vielä asetuksen vaihtelut, ravissa asettakaa hevosia sisäänpäin ja käynnissä ulospäin." Ulospäin asettaminen oli hieman hankalaa ja luonnottomamman tuntuista, mutta onneksi käynnissä oli helpompi hakea sopivaa asetusta. Kun hevoset tuntuivat vertyneiltä ja kuuliaisilta siirryimme kokouralle käynnissä. Allu käski meitä antamaan taas hevosille hieman pidempää ohjaa, jotta voisimme keskittyä paremmin ohjeiden kuunteluun. "Peruutuksia harjoitellaan niin, että käännätte haluamaltanne kohdalta katsomon puoleista pitkää sivua radan poikki ja pysäytätte hevosen pituushalkaisijalle. Hyvä pysähdys on sellainen, jossa hevonen seisoo tasajaloin, eli näyttää sivulta katsottuna siltä, kuin sillä olisi vain kaksi jalkaa", allu selosti. En oikein hahmottanut, kuinka selästä käsin muka näkisi, ovatko jalat tasan vai eivät. Ehkä sekin olisi sellainen asia, jonka oppisi ajan myötä huomaamaan, niinkuin moni muukin asia tuntui ratsastuksessa olevan. "Jos hevonen ei seiso tasajaloin, voitte varovasti yrittää pohkeella pyytää sitä korjaamaan jalkaansa, mutta jos hevosen pysäyttää oikein, se mitä todennäköisimmin pysähtyy tasajaloin. Hevosen pysäyttämiseen liittyy muitakin apuja kuin ohjista vetäminen. Ennen kaikkea hyödyntäkää istuntaanne, eli pitäkää vastaan keskivartalon lihaksilla, puristakaa polvet hieman lähemmäs satulaa ja puristakaa nyrkkejänne yhteen. Näin pienillä avuilla pitäisi hevonen pystyä pysäyttämään, mikäli se on kunnolla avuilla. Valmistelkaa pysähdystä puolipidätteillä muutamaa askelta ennen, ja juuri ennen pysähdystä muistakaa myödätä hieman, näin hevosella on mahdollisuus asettaa jalkansa niin, että se pysähtyy tasajaloin." "Pysähdyksen jälkeen teette neljän askeleen peruutuksen, jonka jälkeen jatkatte käynnissä uralle. Peruutuksessa tärkeää on se, ettei ohjista jäädä vetämään, sillä se saa hevosen vain laittamaan vastaan, eikä peruuttamisesta tule yhtikäs mitään. Joillekin tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta peruutuksessa tärkeää on pohjeavut, sillä niillä viestitään hevoselle, että lähdetään liikkeelle. Mutta sen sijaan, että mentäisiinkin käynnissä eteenpäin, lähdetäänkin taaksepäin. Ja se meidän on kerrottava hevoselle pidätteellä. Pidätteen ei tarvitse olla pitkä, riittää että hevonen ymmärtää lähteä taaksepäin. Sen jälkeen voidaan peruutusta ylläpitää puolipidäteillä ja pohjeavuilla." Tunsin unohtavani jo puolet ohjeista, mutta ehkäpä allu muistuttaisi niistä harjoituksen lomassa. Keräilimme kaikki ohjia ja käänsin Alpon pitkältä sivulta kohti pituushalkaisijaa. Aivan kaikki pysähdykseen tarvittavat avut eivät olleet enää muistissani, mutta kokemuksen ja intuition avulla pysäytin Alpon. Vilkaisin allua tietämättömänä siitä, seisoiko Allu tasajaloin vai ei. "Alpo seisoo melko hyvin, takaset ei ihan tasan." Melko hyvin oli varmaankin riittävän hyvin, joten lähdin peruuttamaan. Peruuttaminen ei ollut minulle aivan vierasta, mutta en muistanut koskaan saaneeni siihen näin tarkkoja ohjeita. Annoin pohkeilla merkin, jolloin Alpo lähti kävelemään eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt kertoa sille, että haluttu suunta oli taaksepäin. Pysäytin ruunan ja yritin uudelleen. Tällä kertaa tein pidätteen suunnilleen samaan aikaan pohkeen kanssa, ja jatkoin näiden apujen antamista kunnes Alpo otti askeleen taaksepäin. Ruuna peruutti melko helposti sen neljä askelta, tosin hieman vinoon. "Jos teistä tuntuu, että peruutus on lähdössä vinoon, korjatkaa pohkeilla se taas oikeaan suuntaan", allu neuvoi. "Hyvä peruutus muuten Alpon kanssa." Taputin ruunaa ja ohjasin sen takaisin käynnissä uralle. Uralla yritin kerrata mielessäni pysähdyksen avut, jotta saisin Alpon pysäytettyä tasajaloin. Ohjasin sen jälleen radan poikki kohti pituushalkaisijaa, ja tällä kertaa muistin myödätä hieman ennen pysähdystä. Alpo pysähtyi ja myötäsi niskastaan alaspäin, kohti pyöreämpää muotoa. "Hyvin Alpolla, voit taputtaa sitä", allu kehui. Taputin ruunaa ylpeänä hyvästä pysähdyksestä. Myös peruutus sujui vähän paremmin suoraan kuin viimeksi. Tunnin alussa en olisi ikinä kuvitellut, että ihan tavallinen pysähtyminen voisi olla näin monimutkaista ja harjoitus itsessään. Siihen kun vielä lisäsi peruutuksen, niin tuntui, että sai ihan tosissaan tehdä töitä. Keskityimme tähän harjoitukseen lähes koko tunnin, vaihtaen välillä suuntaa ja lisäten ravipätkää uralla kulkevalle osuudelle. "Peruutuksethan alkaa jo sujua, mahtavaa", allu kehui kävellen keskelle kenttää. "Voidaan ottaa vielä laukkaa tähän tunnin loppuun, jos te haluatte." Kaikkialta kuului hyväksyviä hihkaisuja, ja allu antoi meidän luvan laukata koko uraa. "Pitäkää välimatkat, mutta älkää vaihdelko paikkoja vaan säädelkää laukan tempoa niin, että kukaan ei ole toisen hännässä kiinni. Etenkin isommilla hevosilla laukatkaa rauhallisesti ja pienemmät ja lyhytaskelisemmat voivat mennä vähän reippaampaa." Alpo laukkasi rentoa ja pyörivää laukkaa eikä kaahottanut laisinkaan. Sain jopa hieman kannustaa sitä reippaampaa, vaikka ruunalla olikin kohtalaisen isot askeleet. Molempiin suuntiin laukattuamme siirsimme hevoset loppuraveihin muutaman kierroksen ajaksi. Olin todella tyytyväinen tuntiin ja tunsin oppivani paljon. Täytyisi varmaan kotona kerrata vähän tunnin asioita, jotta ne jäisivät paremmin mieleen. "Kiitoksia taas tunnista kaikille", allu sanoi laskeutuessamme hevosten selästä. "Muistakaa kylmätä niiden jalkoja, vaikka tänään työskenneltiinkin aika paljon käynnissä." Elias LiekoinenTodella miellyttävää tekstiä jälleen kerran! Hyvin olet myös jokaiselle tunnille keksinyt erilaisia tehtäviä ja etenkin se kuinka kerrot tehtävien ohjeista, suorituksesta ja onnistumisesta kattavasti, antaa oikein täydellisen kokonaisuuden. Muistit selkeästi vielä jotain Alpon ratsastuksesta viime kerrasta, josta olin jopa hieman yllättynyt, sillä itsellä pukkaa tälläiset asiat helposti unohtumaan muutamassa viikossa. Ehkä tähän vaikutti se, että tykästyit ruunaan niin kovasti.. Joka tapauksessa sait alkuun hevosen heti paremmin kuulolle ja reagoimaan omiin apuihisi, kun olit itse mukana enemmän istunnalla, etkä jäänyt roikkumaan esim. ohjaan niin paljon kiinni.
Erityisesti pysähdykset onnistuivat teiltä oikein hyvin, peruutuksissa oli vielä hieman enemmän hiottavaa. Peruutus sinänsä on vaativa liike, sillä hevosille se ei ole kaikista luonnollisin, eikä yleensä kovin miellyttäväkään. Peruutus on kuitenkin tärkeä, sillä se sisältyy kaikkiin tasoihin Helposta C:stä GP:seen. Kaikkiin näihin se sisältyy sen takia, että peruutuksen avulla näkee helposti onko hevonen rehellisesti peräänannossa. Jos peruutus lähtee vinoon, pitää vielä muistaa, että korjaa etuosan takaosan uralle, eikä niinkään takaosaa etuosan, sillä hevosen moottori sijaitsee takaosassa!
Mukavaa, että pääsit tutustumaan Marcukseen, toivottavasti pääset juttelemaan hänen kanssaan toistekin ja kenties tutustut muihinkin tallilaisiin. Ainakin Theo ja Jem voisivat olla mukavaa juttuseuraa, heitä näkee enimmäkseen yksityispuolella, Theoa toki myös Kustia hoitamassa
Varsinaisia kirjoitusvirheitä en löytänyt, mutta tämä kohta jäi hieman mietityttämään: "Kello alkoi lähestyä seitsemää ja saisin laittaa vauhtia varustamiseen, jos meinasin ehtiä ajoissa tunnille." -> Kello alkoi lähestyä seitsemää ja sain laittaa vauhtia varustamiseen, jos meinasin ehtiä ajoissa tunnille. Omaan korvaan kuulosti hieman oudolta, mutta ihan takuuseen en tästä mene(!)
Kaikenkaikkiaan tarina oli oikein miellyttävää luettavaa. Erityisesti tuo naulakko -kohta alussa huvitti mua, onnistuit vaan niin hyvin pukemaan tilanteen sanoiksi Ei muuta - jatka samaan malliin! Saat 20 tr ja 30 rp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 3, 2016 15:48:31 GMT 2
torstai 01.12.2016"Tänään onkin istuntatunti", allu kajautti heti alkuun kävellessämme alkukäyntejä uralla. Riemuitsin mielessäni, sillä juuri tätä olin kaivannut, istunnan hiomista. Allani käveli kirjava, oikein suloisen näköinen poni, joka vaikutti melko tasaiselta ja varmalta, juuri sopivalta tällaiselle tunnille. Sivelin Vompatin vaaleaa kaulaa, joka keinui käynnin tahdissa. "Ihan aluksi nostetaan jalustimet kaulalle, niitä ei tarvita ainakaan alkutunnista. Halukkaat saavat toki ratsastaa koko tunnin ilman jalustimia", allu virnisti. En ollut aivan varma, miten kuluttavaa olisi koko tunnin ratsastaminen ilman jalustimia, mutta päätin yrittää mahdollisimman pitkään. "Tunnustelkaa käyntiä koko kehollanne, antakaa jalkojen valua rentoina pitkin hevosen kylkiä. Hyvässä suorassa istunnassa tulisi hartioiden, kyynärpään, lantion ja kantapään olla samassa linjassa keskenään. Keskivartalo on tiukkana, käsiä tulee kannatella, mutta samalla tulisi olla rento ja joustava. Kuulostaa haasteelliselta, eikö?" Yritimme hetken kaikki antaa hevosten kävellä uraa suoraan löysin ohjin, ja keskittyä ainoastaan hyvään istuntaan. Ajattelin jalkojani mahdollisimman pitkinä ja rentoina, mutta kuitenkin hevosen ympärillä, silti puristamatta liikaa polvilla. Ajattelin istuvani suorassa, keskivartalo tiukkana, hartiat rentoina ja ryhdikkäänä, kannatellen omia nyrkkejäni hevosen sään yläpuolella. "Hyvin Elias siellä, muista vielä katse menosuuntaan, voit vaikka liioitellusti katsoa ensin hieman yläviistoon", allu ehdotti ja tajusin saman tien tuijottavani taas Vompatin niskaa. Mikä ihme siellä korvissa on, kun niitä on niin paljon helpompi katsoa kuin eteenpäin. Varmaan johtuu siitä, että kävellessänikin katselen helposti maata sen sijaan, että tarkkailisin mitä edessäpäin on. "Hyvä, tältä kaikkien istunta pitäisi näyttää, muulloinkin kuin pitkin ohjin kävellessä. Kaikkia ohjeita ei pidä tietenkään noudattaa liioitellusti, esimerkiksi kantapäät alas tarkoittaa, että kantapää ja varpaat ovat samassa tasossa, tai varpaat hivenen ylempänä. Ei sitä, että painetaan kantapää niin alas kuin saadaan ja jännitetään sillä koko jalka. Liian jäykkänä ratsastaminen polvet kiinni satulassa ja kädet täysin joustamattomina jarruttaa hevosta ja sen luontaista liikettä, kun taas vetelänä perunasäkkinä hevoselle saattaa antaa vahingossa ristiriitaisia apuja." Pohdin mielessäni allun sanoja. Ainakin alussa olin ehdottomasti ollut se perunasäkki, joka heilui holtittomasti hevosen selässä. Ei ihme, että ratsut eivät tahtoneet kulkea oikein mihinkään suuntaan, tai kulkivat nenä taivaissa alta karkuun. Keräsimme hetken kuluttua ohjat käteen, ja tavoitteena oli pitää edelleen istunta yhtä rentona ja ryhdikkäänä kuin aiemminkin. Erityisesti huomiota kiinnitin käsiini, sillä se osa muuttui ohjien kiristämisen myötä eniten. Keskityin tasaiseen tuntumaan ja siihen, että nyrkkini olivat suorassa ja suunnilleen samalla korkeudella. Aluksi tuntui hankalalta keskittyä pitämään koko vartalo hyvässä ryhdissä, mutta vähitellen huomasin, että oikea asento oli oikeastaan painunut jo mieleeni vuosien aikana. Mieleni kaipasi vain hieman muistutusta siitä. "Sitten siirrytään harjoitusraviin. Valitkaa ravin tahti sen mukaan, missä pystytte istumaan hyvin ja rauhallisesti", allu kehotti. Pyysin Vompattia siirtymään raviin, ja se vastasikin apuihin kuuliaisesti. "Ravi voi alkuun olla hidasta ja rauhallista, mutta kun hevosen askellus alkaa tuntua tutulta ja mukavammalta, voitte lisätä tahtia niin, että ravaatte lopulta reipsta ja tahdikasta ravia eteenpäin. Joidenkin ratsujen kanssa voi olla hieman hankalaa istua alas rauhalliseen raviin, mutta yrittäkää mukailla hevosen liikkeitä ja joustaa ristiselästä." Vompatin ravi oli melko tasaista. Tyytyväisenä pyysin sitä pikkuhiljaa ravaamaan hieman reippaammin eteenpäin. Olin jopa hieman yllättynyt, että pystyin ylläpitämään hyvän istunnan myös ravissa, eikä allu moittinut minua kuin ainoastaan katseestani, joka valui tasaisin väliaijoin hevosen korvien väliin. Minun täytyisi varmaan harjoitella pitämään katsettani ylhäällä myös ratsastustuntien ulkopuolella, muuten minulle varmaan kasvaisi kaksoisleuka jatkuvasta alaspäin tuijottelusta. "Teidän menohan akaa näyttää jo aika hyvältä. Tässä vaiheessa saa laskea jalustimet alas halutessaan ja alkaa keventämään, sillä nyt aletaan tehdä voltteja ja laukannostoja." Päätin yrittää ainakin aluksi ilman jalustimia, sillä en tuntenut olevani aivan puhki, vaikka hiki virtasikin. Tunsin saavani pohkeet paremmin hevosen ympärille ilman jalustimia, eikä tasapainokaan tuntunut horjuvan niin pahasti kuin aluksi. Volteilla Vompatti tuntui aluksi hieman vastahakoiselta ja jäykältä, eikä oikein halunnut taipua. Sinnikkään yrittämisen jälkeen se kuitenkin suostui taipumaan, vaikka ei myödännytkään niskasta alaspäin. "Nostetaan sitten tämän pitkän sivun alussa laukka ja laukataan aina seuraavan lyhyen sivun loppuun asti. Muistakaa huolellinen kulma myös laukassa", allu ohjeisti. En saanut nostettua Vompatin kanssa laukkaa ensimmäisellä kerralla. Puolipidätteeni ei tainut olla tarpeeksi selkeä, ja ruuna vain kiihdytti ravin tahtia. Seuraavalla kerralla valmistelin laukannoston aikaisemmin ja sain Vompatin laukkaamaan. Kulmaan en sen sijaan muistanut kiinnittää huomiota ja oikaisimme sen tyylikkäästi saaden allulta hieman noottia. "Ohoh, kellohan alkaa olla jo paljon, otetaan sitten loppuravit ja kiitetään hevosia", allu havahtui kellon ollessa viittä vaille kahdeksan. Tunsin olevani aivan loppu ja lihakseni kaipaavan jo lepoa. Olin kuitenkin tyytyväinen itseeni, sillä Vompatti ravasi rentona ja reippaana uraa pitkin, enkä itsekään heilunut selässä kovin pahasti. Vaikka tunti olisi varmasti ollut hyvin erilainen, jos olisin saanut alleni jonkin isoliikkeisen hevosen, kuten Pandan. Laskeuduin Vompatin selästä tömähtäen ja pelkäsin jalkojeni pettävän altani. Pysyin kuitenkin pystyssä ja pystyin jopa kävelemään. Tunti oli tosiaan ollut raskas, mutta sen arvoinen. Talutin Vompatin talliin ja riisuin sen varusteet. Poni ei ollut hionnut laisinkaan, tämä taisikin olla kuntoilutunti vain meille ratsastajille. Elias Liekoinen(Tuntuu että tuli vähän tönkköä tekstiä, ei oikein nyt runosuoni tuntunut virtaavan..) Itse en nähnyt tässä kyllä mitään tönkköä! Kerroit tunnin tehtävistä ja niiden onnistumisesta kohdaltanne monipuolisesti, mutta ehkä loppuun tuli hieman kiirehdintää? Joka tapauksessa hyvin vähän, sillä tarina oli kaikenkaikkiaan aika tasainen ja todella luettava. Ehkä omaan parhaaseen kirjoitustasoon nähden tämä jäi vähän alemmas, mutta tykkäsin kuitenkin tästä yhtä lailla kuin edellisistäkin tarinoista
Istuntatunnit ovat todella hyviä ja pyrinkin pitämään niitä ohjelmassa säännöllisesti. Liian helposti perus tunneilla keskittyminen kohdistuu enemmän hevosen liikkumiseen, eikä aina tajuakaan, että juuri se oma istunta vaikuttaa siihen hevosen liikkumiseen. Pyrin kyllä huomioimaan ja huomauttelemaan tästä joka tunti, mutta istuntatunneilla ratsastajat pääsevät yleensä vielä vähän paremmin kiinni omaan istuntaansa! Sun istunta oli melko hyvä jo tunnin alussa, mutta toki aina riittää sitä hienosäätöä ja kun yksi asia onnistuu, ilmenee usein jo uusi ongelma. Tämän tunnin ongelmana taisikin olla se katse. Ei kannata lannistua sen suhteen, toistojen kautta (ja juurikin sen, että sulle huomautetaan asiasta), katse varmasti pikku hiljaa korjaantuu enemmän eteenpäin!
Kirjoitusvirheistä ei ole tällä(kään) kertaa mitään huomautettavaa, oikein kivaa tekstiä! Mielestäni tälläiset tuntitarinat ovat oikein hyviä ja kerrotkin juuri kaiken, mitä haen (tehtävät, miten sujui, suoritus..), mutta jos haluat vielä saada yhden uuden ulottuvuuden esim. onomatopoettisia sanoja tms. vastaavia kuvaavia käyttämällä voi saada aikaan ihan uudenlaisen kokemuksen lukijalle! Saat 20 tr ja 25 rp
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 4, 2016 1:07:37 GMT 2
maanantai 05.12.2016Tänään oli tunnilla tavallista enemmän laukkatyöskentelyä. Teimme paljon ravi-laukka ja käynti-laukka siirtymisiä. Reipas pakkanen oli saanut hevoset poikkeuksellisen reippaiksi, ja kaikki saivat keskittyä täysillä, jotta ne pysyisivät hallinnassa. Alpon kanssa yritin tehdä jatkuvasti pidätteitä istunnalla ja tunnin jälkeen vatsalihakset olivatkin hellinä. Elias LiekoinenKerrankin voin todeta, ettei yksikään hevosista ollut laiska! Eihän Hiisivuoressa muutenkaan niin kovin erityisen laiskoja tyyppejä ole, mutta tänään kaikilla hevosilla oli kyllä huomattavasti tavallista enemmän virtaa! Käytit oikein hyvin vatsalihaksiasi läpi tunnin, muista kuitenkin seuraavalla kertaa ottaa lyhyet ohjat, jotta saat tehtyä ohjaspidätteet enemmän vatsalihasten voimalla, kuin käsien haballa, näin sulla ei mene niin paljoa voimaa niihin ja käsi pysyy paremmin oikealla paikallaan (kyynärpää kulma, muuten käsi hieman kylkilihasten etupuolella).
Vautsi mikä piirros ja väritykset ja kaikki! Oli hyvä, kun mukana oli lisäksi lyhyt tekstinpätkä, niin pääsin paremmin perille tunnin sisällöstä, vaikka niinhän usein sanotaankin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Oikein siistiä jälkeä, saat 15 tr ja 25 rp. Sulla on muuten nyt tarpeeksi pisteitä seuraavalle tasolle eli vaativille tunneille siirtymiseen, siirränkö sinut kyseiselle tasolle?
- allu
|
|
|
Post by Ida on Jan 9, 2017 14:44:25 GMT 2
*Facebook-päivitys* "Tänään piiiitkästä aikaa pääsin kokeilemaan Vallua koulutunnilla! Kieltämättä vähän pelotti kun Vallu nyt tunnetusti on vähän omaperänen, mut ihan hyvin meni (en ainakaan tippunut). Vähän olin alkutunnista sekaisin, kun jouduin ohjeiden sijasta keskittymään siihen että pysyisin selässä.. En mä ehkä kisoihin tuon kanssa vielä lähtis vaikka Vallu kulkikin lopussa ihan kauniisti, mut Vallun virittäminen tulevalle kisakaudelle onkin Marcus Lehto n hommaa - paikassa Hiisivuoren ratsastuskoulu " Vau, todella upea piirros! Kuvat kyllä kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa, tästäkin näkee heti, että oli Valluun tyytyväinen Itse kun en osaa piirtää kovin hyvin, eikä piirtäminen ole koskaan se juttu ollutkaan, ihastelen näitä teidän töitä kyllä todella paljon. Ne antavat talliin väriä, kun ei aina samoista hevosista ole mahdollista saada uusia valokuvia. Ratsastit Vallulla oikein hyvin verrattuna siihen, miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi pääsit ruunan selkään. Alun epävarmuus haihtui pikkuhiljaa ja loppua kohden sait todella kivan otteen ruunasta. Vaikka meno oli välillä vähän reippaampaa, ei ruuna silti ollut ihan apujen ulkopuolella tai pompottanut sua menemän oman mielensä mukaan. Ensi kerralla pääset sitten heti alusta lähtien menoon mukaan Saat 30 tr ja 10 tp!
- allu
|
|
|
Post by Ida on Apr 2, 2017 13:17:15 GMT 2
Innostuin vähän piirtämään Vintiötä, vaikka köh, mun piti kirjoittaa Hongalle tarina. Vintiön kanssa tosiaan estetunnilla, ja meno näytti kutakuinkin tuolta!
|
|
heta
Menossa mukana
Posts: 42
|
Post by heta on Apr 5, 2017 10:27:56 GMT 2
6.4.2017 Torstain koulutunti
- Okei, kerätäämpä sitten ohjat käsiin. Alkuverryttelyä kevyessä ravissa vapaaseen suuntaan. Tehkää voltteja, avo- ja sulkutaivutuksia, jotta saadaan ne hevoset vetreiksi! Allu huusi kentän keskeltä. Olin ilmoittautunut ensimmäistä kertaa tunnille Hiisivuoressa. Ratsunani oli jo tutuksi tullut hoitohevoseni Alpo. Olin uskaltautunut ilmoittamaan itseni suoraan tämän päiväisen koulutunnin ryhmään. Oli kiva ratsastaa ensimmäistä kertaa Alpolla valvovan silmän alla ja vaikka tunti olikin tasoltaan jo vaikea, uskoin sekä meidän - etenkin Alpon - olevan valmiita tämän tasoiselle tunnille. Kokosin ohjat Alpon pyynnöstä ja kannustin ruunan kevyesti raviin. Alpo lähti samantien tahdikkaaseen ja suureen liikkeeseen. Ensin oikean kevennystahdin hakeminen oli hieman haastavaa, mutta nopeasti pääsin jyvälle siitä, miten päin ruunan selässä oikein kuuluisi olla. Aloitin homman tekemällä voltteja, joissa ratsastin ruunaa hieman sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Alpo tuntui hieman hitaalle jalalle ja alkoi yllättäen hieman painamaan myös kädelle. - Laura ota vähän kevyempi tuntuma suuhun ja kannusta rauhallisesti pohkeella eteenpäin. Jos olet liikaa kiinni ohjassa etkä myötää, Alpo kyllä näyttää sen, Allu ohjeisti minua. Tein työtä käskettyä ja otin hieman kevyemmän tuntuman ohjasta ja kannustin sitä kevyesti pohkeella eteenpäin. - Just noin. Ja muista taivutella ihan kunnolla ympyröillä. Ei se rikki mene, muuttuu vain paremmaksi ja kevyemmäksi, Allu ohjeisti minua vielä, ennenkuin siirtyi tarkkailemaan seuraavan ratsukon työtä. Minä jatkoin Alpon kanssa pitkää sivua eteenpäin, avotaivutuksessa. Allu sai muutamaan kertaan muistutella, että kun halusin mennä vain suoraa uraa - piti minun pitää Allu tarkoin suorassa. Koska ruuna alkoi herkistymään ratsastukselleni kokoajan, oli se ajoittain heittämässä takapäätänsä usein sisään päin, jos ratsastin sitä liian vahvasti.
Siirtyessämme töihin harjoitusraviin, oli Alpo jo alkanut kantaa itseään huomattavasti ryhdikkäämmin. Se ei enää ollut lainkaan painamassa ohjalle ja liikkui eteenpäin tasaisessa, hyvässä temmossa. Harjoitusravissa tunsin myös pystyväni huomattavasti paremmin ratsastamaan ruunaa ravissa ja se alkoi kuuntelemaan istuntaani huomattavasti paremmin. - Seuraavaksi tehdään muutama vastalaukkaharjoitus. Tullaan ensin L'n päädystä uraa pitkin. E'n kohdalla lähdetään avotaivutukseen. H'ssa lähdetään tekemään täyskaartoa - huomioikaa että taivutus ei katoa siltikään. Täyskaarrossa tulkaa uralle hieman sulkutaivutuksen tyylisesti, taivuttaen sisälle. Tavoitteena olisi päästä uralle S-kirjaimen kohdalla, jolloin suoristus ja vasemman laukannosto. Laukatkaa E-kirjaimeen, jossa lähdette tekemään täyskaartoa - laukka säilyy koko kaarron ajan ja jatkatte uraa vastalaukassa, muistakaa taivuttaa hieman ulos, jotta laukka ei vaihtuisi. Tehtää pääty vastalaukassa ja siirtäkää hevosenne suoraan käyntiin vasta R-kirjaimen kohdalla, Allu selitti meille samalla kun kävelimme välikäyntejä pitkin ohjin. Minun oli määrä tehdä tehtävä toisena, joten sain ensin katsoa edeltävän ratsukon suorituksen.
- Sitten Laura, Allu sanoi kun edellinen ratsukko oli tehtävän suorittanut ja Allu oli antanut vinkkejä hänelle seuraavaa kertaa varten. Kannustin Alpon raviin ja lähdin suorittamaan tehtävää. Alpo tuntui kevyeltä ja kuunteli apujani hyvin. Avotaivutus sujui hyvin, jonka jälkeen lähdin kääntämään täyskaarrolle. Alpo pysyi hyvin taipuneena sisälle päin ja polki raviaan tahdikkaasti. Lähdin pyytämään ruunaa kevyesti kohti uraa - ja sekös sujuikin mallikkaasti. Alpo jatkoi hyvässä tahdissa, hyvin taipuneena kohti uraa. Pääsin uralle juuri S-kirjaimen kohdalla, kuten oli tarkoituskin. Tein suoristuksen ja nostin laukan. - Väärä! Allu huusi ja minä tiputin ruunan takaisin raviin. - Taas väärä. Tuu Laura tosta täyskaarrosta uudelleen, Allu sanoi minulle ja ohjeisti sitten miten Alpon kanssa oli laukannostoissa hyvä toimia. Koska ruuna oli varsin herkkä istunnalle, oli minun ratsastettava nosto tarkoin. Seuraavalla kerralla tullessani takaisin uralle, tein huolellisemman suoristuksen ja nostin laukan - ja juuri oikean. Jatkoin matkaa pitkää sivua pitkin, jonka jälkeen käännyin täyskaarrolle. Osasin jo aavistaa, että Alpo vaihtaisi laukat helposti, joten pidin huolellisen taivutuksen vasemmalla koko laukkakaarteen ajan. Alpo kuunteli minua hyvin ja tekikin koko kaarteen sujuvassa vastalaukassa, kuten tarkoituksena olikin. Valmistelin siirtymistä ja sainkuin sainkin ruunan suoraan käyntiin laukan jälkeen. Taputin Alpoa kaulalle ja annoin sille kiitokseksi hieman ohjaa. - Oiken hyvä Laura. Hienosti korjasit tuon laukannoston. Kun Alpon saa ratsastettua oikeasti hyväksi, se on tosi tarkka istunnasta, Allu sanoi minulle hymyillen.
Teimme tehtävää molempiin suuntiin muutamia kertoja. Toiseen suuntaan Alpo teki kerran laukanvaihdon vastalaukkakaarteessa, mutta muuten tehtävät sujuivat hyvin. Loppuraveissa ruuna oli super letkeä, ravasi isoa ravia hyvässä tahdissa. Annoin lopussa vielä ruunalle hieman pidempää ohjaa, jotta se pääsisi venyttämään kunnolla eteen-alas. Kaikinpuolin tunti oli tosi onnistunut ja tehtävät mukavia. Tämä oli hyvä alku minun ja Alpon yhteiselle tielle.
|
|