|
Post by allu on Jan 5, 2016 11:03:48 GMT 2
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 19, 2016 23:22:42 GMT 2
Päikkismerkintä nro.1
Mikael seisahtui suurinpiirtein keskelle tallipihaa. Pakkanen oli pojan onneksi lauhtunut muutaman asteen, sillä hän oli kävellyt juuri lähimmältä bussipysäkiltä tien vartta tallille. Hän silmäili ympärilleen kartoittaen ympäristöään, erityisesti pojan huomio kiinnittyi lammasaitaukseen, jolle hän kohottikin vähän kulmiaan. Sitten hän muistikin että tallin sivuilla kerrottiin jotain lampaista, joten ne kai sitten kuuluivat tallin eläimistöön, jos näin voisi sanoa.
Poika painoi pipon paremmin päähänsä lapasiin verhotuilla käsillään ja lähti astelemaan kohti tallin pääovea. Ovi natisi saranoillaan mutta aukesi muuten mutkitta. Mikael pujahti oven raosta sisään lämpöiseen talliin ja hänen kasvoilleen pöllähti heinän ja hevosen tuoksu. Että hän olikin kaivannut tallille pääsyä muuton jälkeen.
Tosiaan, hän oli muuttanut vast’ ikää Hiisijärveen ja joutunut vaihtamaan näin tallia ja samalla lukiota. Hän aloittaisi uuden koulun vasta seuraavalla viikolla, joten Mikael oli päättänyt tutustua uuteen talliin, uusiin tallikavereihin ja mikä tietysti tärkeintä, uuteen hoitohevoseensa Valluun.
Mikaelin silmiin osui ensin käytävä ja sillä häärivät tuntilaiset hevostensa varusteiden kanssa. Poika moikkasi muutamaa tuntilaista samalla kun katseli karsinnoissa olevia hevosia. Hänen katseensa löysi loppujen lopuksi tummanruunikon Eestinhevosen. Karsinan ovessa oli muutaman loimen lisäksi riimunaru ja oven vieressä taulu jossa luki “ r. Valentino “Vallu” “. Hän oli siis löytänyt uuden hoitohevosensa.
Mikael liikkui karsinan ulkopuolelle ja kurkisti kaltereiden välistä tarkemmin hevosta. Hevonen oli suurinpiirtein samanlainen mitä hän oli ajatellut. Massava mutta sopusuhtainen. Ruuna huomasi pällistelijän ja käänsi päänsä kaltereita vasten sieraimet suurina. Se näytti haistelevan uutta tulokasta. Mikälie saanut sen höristämään korviaan, johtuiko se pojan Axen tuoksusta vai kenties herkkujen toivosta. Mikael epäili jälkimmäistä. Hän otti toisen lapasen pois kädestään ja antoi hevosen haistella kättään.
Pitkään Mikael ei kerennyt viettämään aikaansa karsinan ulkopuolella, kun nähtävästi satulahuoneesta pöllähti nainen tomerasti puhuen. “Laittakaas ne hevoset reippaasti valmiiksi jotta päästään lähtemään. Ai mutta hei, sun täytyy olla Mikael?” Nähtävästi tallin toinen omistaja Allu sanoi huomattuaan Mikaelin Vallun karsinan luona. “Joo, sä oot varmaan Allu vai oonko väärässä?” Mikael sanoi pujottaen samalla vihreää lapasta käteensä. “ Joo kyllä mä olen Allu, sä oot vissiin päässy tutustuu jo uuteen hoidokkiin vai?” Tämä kysyi katse suunnattuna Mikaelin takana seisovaan hevoseen joka edelleen pällisteli edessään seisovaa poikaa. “Juu kyllähän mä vähän. Ajattelin tulla vähän muutenkin tutustumaan paikkoihin ennenkuin oikeesti aloitan sen hoitamisen.” “Nonni, eikun vaan paikkoja tutkailemaan. Mun pitää lähteä pitämään tuntia, mutta sä voit vaikka sen aikaa tutkailla paikkoja ja puuhailla Vallun kanssa vähän aikaa. Sillä on tunti tämän jälkeen joten autatko ratsastajaa sitten sen kanssa.” “Tottakai, eiköhän me selvitä.” Mikael sanoi hymyissä suin katsahtaen hevoseen joka puuhaili jo omiaan vesikupin luona.
Allun ja tuntilaisten lähdettyä Mikael seisoskeli vähän aikaa Vallun karsinan luona mutta lähti kuitenkin kohta tutkimaan paikkoja. Ensin hän löysi tiensä huoneeseen josta löytyivät hoitajien ja tuntilaisten lokerot. Lyhyen etsiskelyn jälkeen hän löysi oman lokeronsa joka oli lähimpänä ovea sen oikealla puolella. Mikael kurkisti kaappiin, mutta totesi sen olevan tyhjä ja sinne pystyisi jättämään kaikki ratsastusvarusteet saappaista kannuksiin.
Ruokintahuone ja heinävarasto oli nopeasti tutkittu joten Mikael siirtyi varustehuoneeseen. Siellä oli jos jonkin moista härpäkettä satuloiden ja suitsien lisäksi. Hän löysi vihreällä satulahuovalla varustetun satulan ylähyllyltä muiden seasta. Poika pyyhkäisi satulan takakaarta kädellään ohimennen ja siirtyi etsimään ruunan suitsia naulakosta. Kaikki Vallun tavarat oli loppujen lopuksi helposti löydettävissä sillä ne olivat joko nimellä merkittyjä tai vain vihreän värisiä.
Tallin tutkittuaan Mikael siirtyi ulos katselemaan tarhoja ja kenttää muita tallin tiloja, mutta siirtyi lopulta takaisin talliin. Sinne olikin jo muutama seuraavan tunnin ratsastaja saapunut, mukaan lukien Vallun ratsastaja, joten Mikael auttoi tätä parhaansa mukaan hevosen varustamisessa. Vallu seisoi hyvin käytävällä kahdelta puolelta kiinni ja tuntilainen tarvitsi apua oikeastaan vain jalkojen ylhäällä pitämisestä ja suitsien laitossa. Poika saikin heti paljon kiitoksia ja myös monta kysymystä kuinka oli päätynyt hevosten pariin. No, olihan Mikael jo tottunut näihin aina vain jatkuviin kysymyksiin edelliselläkin tallillaankin.
Hevoset odottelivat valmiina maneesista palaajia hieman etuajassa. Tummanruunikko seisoi nätisti paikoillaan vaikkakin korvat hivenen takakulmassa ja toista takajalkaansa leputellen. Mikael oli heti tykästynyt hevoseen ensisilmäyksellä. Vaikka se vaikuttikin vähän vaikeahkolta ei sen kanssa toimiminen tuottaisi tulevaisuudessa toivottavasti vaikeuksia.
-------------- Siinä olis ensimmäinen päikkismerkintä. Tabletilla kirjoitettu toivon et tää nyt onnistu ihan jees ;D
Wow -fiilis jäi heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien! Olit kuvaillut todella omaperäisesti asioita, siis kaikkea mahdollista ja käytit kieltä muutenkin hienosti. Tekstissä oli vähän kirjoitus virheitä, mutta ne eivät haitanneet juurikaan lukemista ja pistetään ne nyt sen tabletin syyksi. ;D Kirjoitusvirheiden lisäksi oli hieman ajatusvirheitä, joissa lauseeseen oli esimerkiksi dumpattu vähän liikaa sanoja (esim. "Mikael oli heti tykästynyt hevoseen ensisilmäyksellä." heti/ensisilmäyksellä olisi tuosta pitänyt jättää). Näitä sattuu vähän turhankin helposti, pystyn niin samaistumaan tuohon.. Lempparikohta tarinassa oli varmasti tuo "satulahuoneesta pöllähti nainen tomerasti puhuen. “Laittakaas ne hevoset reippaasti valmiiksi jotta päästään lähtemään. Ai mutta hei, sun täytyy olla Mikael?”" heh. jotenkin pystyin niin tunnistamaan itseni tuossa tilanteessa
Mutta hyvä, että tykästyit Valluun. Ruuna ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, mutta lähinnä päättäväisyydellä senkin kanssa pääsee hankaluuksista eroon. Ja loistavaa, että pääsit näin nopeasti tutustumaan talliin, etkä heti turhautunut samoihin kysymyksiin, kuinka olit päätynyt hevosten pariin jne. Ainakin minun silmään vaikutit ahkeralta ja oikein pätevältä hoitajalta Vallulle näin ensisilmäykseltä Saat tästä ihanan pitkästä kertomuksesta 25 tr ja 20 tp
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jan 24, 2016 16:56:47 GMT 2
Päikkismerkintä nro.2, Talvinen maastoretki
Mikael astui juuri ulos täpötäydestä linja-autosta. Hänen olallaan keikkui iso kangaskassi johon hän oli tunkenut kaikki ratsastusvarusteensa, jotka saisivat jäädä tallille. Pojalla oli päällään toppatakin ja pipon lisäksi collegehousut joiden alle tämä oli pukenut tummansiniset ratsastushousut. Jalastaan Mikaelilta löytyi mustat talvi converset, joihin tämä oli tunkenut vielä lämpimät villasukat ja käsissä oli tutut vihreät lapaset. Sää näytti jo rauhoittuneen aamuisesta myräkästä huolimatta.
Pojan astellessa kohti tallin pääovea hänen katseensa kääntyi tarhoille. Vallu ja Alpo näyttivät tylsistyneiltä ja alkoivatkin kohta ajaa toisiaan takaa leikkimielessä. Mikael ei voinut kuin hymyillä ruunille jotka leikkivät polven korkuisessa lumihangessa kaviot viuhuen. Mikael jatkoi matkaansa ja pujahti oven raosta talliin. Hän vilkaisi heti ensitöikseen ilmoitustaululta maastoon lähtijät. Hänen lisäkseen lähtisi näköjään vain Fanni ja Allu, joten reissu sujuisi toivottavasti leppoisissa tunnelmissa.
Hän tyhjensi kassinsa sisällön nimellä varustettuun kaappiin ja jätti kangaskassin kaapin oven sisäpuolella olevaan koukkuun. Mikael päätti ensitöikseen siivota Vallun karsinan ja puhdistaa tämän juoma- ja ruokakupit. Poika haki ulkoa kottikärryt ja työnsi ne karsinan ovelle. Pojan onneksi Vallu oli suht’ siisti hevonen, eikä tehnyt jätöksiään ympäri karsinaa vaan siististi takaseinän viereen. Karsina oli hetkessä siivottu ja Mikael kävi kippaamassa kottikärryjen sisällön lantalaan ja haki hieman lisää kuiviketta vanhojen tilalle.
Karsinan siivottuaan ja kupit putsattuaan Mikael istahti satulahuoneen penkille puhelintaan räpläten. Hän ei pitkään kerennyt siinä istua kun satulahuoneen ovi aukesi ja oven raosta pilkisti pitkähiuksinen tyttö, Fanni. ‘’Ai moikka, säkin oot jo täällä.’’ Mikael sanoi ja kohensi hieman röhnöttävää asentoaan. ‘’Joo, ajattelin tulla vähän aikasemmin laittaa Velmua kuntoon.’’ Tyttö sanoi virnistäen. Mikael katsahti huoneen seinällä olevaan kelloon ja totesi että tunti riittäisi hyvin Vallun kunnolliseen hoitoon, varsinkin kun hän vielä totutteli hevosen kanssa toimimiseen. ‘’No pitäskö meidän mennä sitten hakemaan ne tuolta pakkasesta?’’
Mikael ja Fanni astelivat vieretysten ulko-ovelle asti, kunnes heidän tiensä erosivat kun he lähtivät hakemaan hevosia eripuolilta tallipihaa. Fanni sai Velmun hyvin kiinni tarhasta ponin pienen kiukuttelun jälkeen. Mikaelilla oli hieman ongelmia saada Alpo ensin kauemmaksi portilta, jotta pääsisi pujahtamaan Vallun kanssa portin raosta. Loppujen lopuksi molemmat saivat hevosensa kiinni ja matka jatkui kohti tallia.
Mikael käänsi Vallun pään kohti ulko-ovea ja kiinnitti sen naruilla käytävälle kiinni. Riimunarun hän jätti ruunan karsinan oveen ja alkoi samalla kuoria hevoselta loimikerrosta pois. Loimet hevosen selästä pois saatuaan ja vietyään ne pois tieltä, poika haki Vallun harjat ja alkoi pitkin vedoin harjata Vallun juuri klipattua karvaa. Vallu seisoi paikoillaan vähän naama nyrpällään, muttei vastustellut hoitotoimenpiteitä. Kaviot putsattuaan ja jouhet selvitettyään Mikael siirtyi suojien/pinteleiden kimppuun.
Hän kävi vielä tarkistamassa mitkä kuolaimet ruunalle laitettaisiin, ennenkuin lähti itse varustautumaan ratsastusta varten. Fannikin oli juuri saanut hoitoponinsa harjattua, koska saapui samoihin aikoihin kaappinsa luo. Mikael vetäisi collegehousut pois ratsastushousujen päältä ja vaihtoi kenkänsä saappaisiin. Hän luopui vastenmielisesti pipostaan ja lapasistaan vaihtaen ne kypärään ja toppahanskoihin, joita ei kuitenkaan vielä laittanut käteensä. ‘’Onko sulla mitään tietoa mihin Allu on meitä viemässä?’’ Mikael kysyi hieman huvittuneena sulkien samalla kaappinsa ovea. ‘’No ei kyllä oo, se sano vaan että varautukaa lämpimästi ettei tuu kylmä.’’ Fanni vastasi vetäen kypärää päähänsä. ‘’ Okei, no kohtahan se nähdään.’’
Nuoriso lähti yhtämatkaa satulahuoneelle päin, mutta heidän matkansa pysähtyi kun Juulia asteli tallin ovelta kohti heitä. ‘’Ai moikka, te oottekin täällä. Allu soitti mulle äsken ja sano että on vartin päästä tässä, joten laittakaa hepat nopeesti kuntoon niin pääsette lähtemään. Fanni ja Mikael nyökkäsivät yhtä aikaa ja suurin piirtein syöksyivät etsimään ratsujensa varusteita.
Satulan ja suitset löydettyään Mikael nosti mustan penkin Vallun selkään. Hän suoristi huovan ennen kuin laittoi vyön kiinni ja mittasi hieman jalustimia. Sitten tulikin suitsien vuoro. Hän avasi lukon riimun leukahihnasta ja pujotti riimun Vallun lihaksikkaalle kaulalle. Hevosen pää nousi salamana kohti tallin kattoa. Pituudestaan huolimatta Mikael joutui nousemaan varpailleen jotta sai sormensa pujotettua hevosen turvan ympäri ja vetämään sen alas. Pienien vastusteluiden jälkeen suitsetkin olivat vihdoin päässä ja ratsukot lähtivät ulos, jossa Allu jo odottelikin heitä.
Selkään nousu tuotti hieman vaikeuksia, koska Vallu ei olisi halunnut seistä paikoillaan. Mikael joutui komentamaan sitä ihan kunnolla ennenkuin hevonen tyytyi kohtaloonsa ja seisahtui paikoilleen. Poika kiristi vyötä ja nousi selkään. Vallu aloitti saman heti uudestaan kun poika oli noussut selkään. Se steppasi paikoillaan ja yritti jopa hypätä hieman pystyyn. ‘’Nyt loppu!!!’’ Mikael karjaisi ja napautti pohkeella ruunan kylkeen. Hänen onnekseen hevonen rauhoittui hieman ja poika sai vyötä kiristettyä vielä reijällä. ‘’Sen kanssa pitää olla napakka tai se rupeaa heti sikailemaan. Tule Vallulla mun perässä ja Fanni tulee viimeisenä’’ Allu sanoi vielä ennenkuin lähti johdattamaan saattuetta kohti metsän reunaa.
---- ---- ----
‘‘Laukkaa Vallulla edellä jottei se kuumu liikaa ja jää odottelemaan meitä tuonne pellon reunaan’’ Allu sanoi ja pidätteli suokkiruunaansa Velmun vieressä. Mikael nyökkäsi ja muutaman raviaskeleen jälkeen nosti laukan. Vallu laukkasi reipasta ja pitkää laukkaa jonkin matkaa mutta puolessa välissä veti valtavan pukin ja ‘’vei’’ Mikaelia jonkin matkaa. Tämä sai hevosen kuitenkin nopeasti hallintaan ja jatkoi hidasta kenttälaukkaa lopun matkaa. Hän jäi naureskellen odottelemaan toisia.
Allu ja Fanni saapuivat jonkin ajan kuluttua perässä ja Allun ilmeestä huomasi heti että tämä oli huolissaan. ‘’Ootteko te kunnossa, mä en oo koskaan nähny et se olis tehny noin kenenkään kanssa.’’ ‘’Joo ei mitään hätää, me otettiin vaan vähän vauhtia jotta päästään pois teidän alta.’’ Poika sanoi virnistellen ja purskahti nauramaan Vallun ilmeilylle. Ihan kuin se olisi ollut samaa mieltä ja pärskähti tyytyväisenä korvat hörössä kuolaintaan mutustaen. Loppumatka sujui ongelmitta.
---- ---- ----
Kun seurue saapui takaisin tallin pihaan hevoset olivat hikisiä ja pääsivätkin heti tallin lämpöön. Mikael purki Vallulta varusteet pois ja harjasi enimmät hiet sen iholta. Ruuna sai päälleen fleece-viltin ja sen päälle tallitoppiksen. Lähtiessään Mikael vaihtaisi sille talliloimen. Poika kylmäsi Vallun jalat vielä linimentillä ja tarkisti että kaikki kengät olivat jaloissa.Tämän jälkeen hevonen pääsi karsinaan heinäkasan äärelle.
Kun Allu ja Fannikin olivat saaneet hevoset hoidettua päättivät he lähteä satulahuoneeseen juomaan kaakaota ja lämmintä mehua. He juttelivat maastosta ja nauroivat yhdessä Vallun sikailulle ja Reinon väliruokailuille, joita oli tapahtunut joka toinen minuutti. Kuuma kaakao maittoi kaikille matkalaisille ja kaikille näytti jääneen hyvä mieli pienistä mutkista huolimatta.
Olipas ihanan pituinen tarina! Ja heti alkuun täytyy hehkuttaa etten lukemisen lomassa huomannut ainuttakaan kirjoitusvirhettä! Tykkäsin tarinassasi myös siitä, että annoit puuhailusta sopivan realistisen kuvan "kaikki ei aina mene niin kuin ruusuilla tanssisi..", ei todellakaan useimmin juuri toisinpäin ja olitkin kuvaillut monia mahdollisia pikku ongelmia, joista kuitenkin loppujen lopuksi selvisit hienosti päättäväisyydellä. Säikähdin maastossa kyllä melkein kuoliaiksi kun Vallu veti valtavan loikan, että nyt se tippuu, mutta ihme parkour taiteilija kyllä olet, kun kyydissä sinnittelit! Varsinkin kun Vallu lähti vähän viemään.. Hauskin kohta tarinassasi olin mielestäni tuo "Reinon väliruokailuille, joita oli tapahtunut joka toinen minuutti", kuinka keksitkään vanhasta suokkiruunasta niin osaavan kuvauksen :DD Saat tästä vaikkapa 35 tr ja 30 tp!
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 1, 2016 21:04:50 GMT 2
Päikkismerkintä nro.3 (kirjoitettu ns. vihkoon ) ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kävin hoitamassa Vallun tänään koulun jälkeen. Sillä oli tunti illalla, joten päätin siivota sen karsinan ja puhdistaa kupit huolella. Hetken siivoiltuani ja putsailtuani Fanni ilmestyi etsimään (taas) talikkoa ja kottareita, jotka tämä saikin heti jälkeeni käyttöönsä. Lähdin hakemaan Vallua tarhasta napattuani narun karsinan ovesta. Tallin piha oli onneksi hiekoitettu, muuten olisin löytänyt itseni paareilta kannettavana kohti päivystystä. Muutaman horjahduksen ja yhden, melkein kaatumisen jälkeen pääsin kuitenkin Vallun ja Alpon tarhalle ja ottamaan ruunaa kiinni.
Kiinni tämän saatuani ja tallin pihan poikki talutettuani, vein sen käytävälle ja kiinnitin sen ketjuihin kiinni. Riisuin Vallulta muutaman loimen pois niskasta ja käväisin hakemassa satulahuoneesta harjat. Harjasin ruunan hyvin läpi, jättäen kuitenkin tuntilaisellekin hommia hevosen kuntoon laitossa, tottakai itsekin tätä auttaen. Suitset sain jälleen pujottaa herran päähän varpaisillani kurotellen. Ja remmien kanssa myöskin taistelin vähän aikaa, joku oli mennyt säätelemään poskiremmejä joten laitoin ne oikean mittaisiksi. Mitattiin vielä vähän jalustimia ja kiristettiin vähän vyötä ratsastajan kanssa ennen kuin tämä lähti maneesiin muiden mukana.
Tunnin loputtua Vallun ratsastajan piti lähteä saman tien, joten ruunan pois laitto jäi minun vastuulle. Purin varusteet pois ja vein ne paikoilleen. Harjasin kuivan hevosen kertaalleen läpi ja heitin tallitoppiksen sen selkään. Jalkoja päätin helliä ja laitoin oikein kunnolla kaksiteho-linimenttiä hierovin liikkein. Taisi kerrankin ruunakin nauttia kun alahuuli väpätti xD
Vallu sai jäädä sisälle syömään heiniä, kun putsasin nahkavarusteet ja öljysin ne vielä hyvin lopuksi.
ps. Vaihdoin muutaman hokin Vallun takakavioista, tarkistatko että ovat pysyneet!
-Mikael
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olipas tämä erilainen ja hauska idea. Ainakin tästä vihkoon muotoillusta merkinnästäsi pidin paljon. Kerroit sopivan mittaisesti päivän hoiteluista ja hoiditkin Vallun todella hyvin, auta armias jos mulla ei olisi teitä hoitajia (nimimerkillä huomannut etteivät tuntilaiset osaa/halua hoitaa hommiaan kunnolla..). Tästä tarinanpätkästä en bongannut yhtään kirjoitusvirhettä, hyvä hyvä! Mitäköhän vielä.. Hyvä että vaihdoit ne hokit, huomasin kanssa aikaisemmin, että ovat aika kuluneet, mutta koska kengittäjä on tulossa vasta ensi viikolla, mietin, että ehkä niillä menettelee. Varovaan, etten pistä sua hokittamaan yhdeksää hevosta Tallin pihaakin pitäis taas hiekoitella lisää.. Saat tästä 20 tr ja 15 tp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 3, 2016 21:03:46 GMT 2
Päikkismerkintä nro.4
Miksulla oli tänään Vallun liikutuspäivä, joten hän tuli tuttuun tapaansa suoraan koulusta tallille. Ensimmäiset päivät uudessa koulussa olivat menneet hyvin ja hän olikin saanut muutaman hyvän kaverin. Pääasiassa Fanni oli esitellyt lukiota ja neuvonut Mikaelia parhaansa mukaan, vaikka poika olikin varmasti tuottanut muutamaan otteeseen päänvaivaa, tahallaan tai vahingossa, kuka tietää?
Miehenalku asteli päättäväisin askelin talliin sisään ja suuntasi askeleensa kohti satulahuonetta. Sieltä kuului tasainen puheensorina, joka loppui äkisti pojan astuessa pienehköön tilaan. ''Morjens, oisko täällä muita innokkaita treenaajia viikonlopun kisoihin?'' Tämä sanoi iloisesti ja pudotti reppunsa jalkojensa juureen. ''Moi vaan moi, tottakai me tullaan myös, nyt kun puomien nostajiakin olis.'' ''No hyvä, lähetäänkö samantien jos käytäs ensin alkukäynnit maastossa, vielä kun siellä näkee jotain?''
''Vallu nyt loppu se kuopiminen!'' Mikael murahti ja napautti kädessään olevalla pölyharjalla hevosen etulapaa. Vallu tyytyi kohtaloonsa ja seisahtui paikoilleen, toki korvat hiukan taaksepäin suunnattuna. ''No etkö sä osaa arvostaa tätä hellimistä mitä sulle tehdään, etkö häh?'' Poika sanoi naurahtaen ja taputti hevosen kaulaa viimeistellessään harjauksensa. Hevonen heilautti häntäänsä kuin vastalauseeksi.
Miksu pudotti harjan kädestään harjakoriin ja suuntasi kulkunsa kohti komeroita, hänen täytyisi vaihtaa ensin ratsastusvaatteet ennen satulointia. Poika vaihtoi lökarit ratsastushousuihin ja veti mustat saapassukat saappaiden alle. Hän vaihtoi myös koulupaitansa tallihuppariin ja veti tämän päälle mustan toppaliivin. Enää kypärä päähän ja hän oli valmis. Kypärän lukon hän jätti toistaiseksi roikkumaan auki sulkiessaan kaappinsa ovea.
Hän kääntyi lähteäkseen mutta seisahtui paikoilleen jääden tuijottamaan ovensuussa tuijottavia tallityttöjä. Nämä olivat ehkä ylä-aste ikäisiä, häntä päätä lyhyempiä likkoja, joilla näytti olevan viisikiloa meikkiä naamassaan. ''Ja kuinkakohan kauan te ootte mun pukemissessiota seuranneet?'' Poika sanoi virnistäen huomatessaan tyttöjen poskien punehtuvan. Arvaamattakin selvää että nämä olivat katselleen pojan paidanvaihtoa. ''E-Ei me sua katottu.. Ei siis ollenkaan eii...'' Tämän sanottuaan kaksikko häipyi paikalta vähin äänin ja vikkelästi. Mikaelia alkoi naurattaa ja tämä joutuikin puremaan hammastaan ettei koko talli olisi kaikunut hänen naurustaan. Miehenalku jatkoi matkaansa tyrskähdellen satulahuoneelle asti jossa toiset olivatkin hakemassa hoidokkiensa varusteita. ''Ette muuten arvaa mitä just tapahtu...'' Poika sanoi naureskellen.
''Siis oliko ne seuranneet siinä vieressä ihan pokkana kun sä vaihdoin vaatteita?!!'' Fanni ja Amanda nauroivat ja eivät olleet uskoa tapahtunutta. ''No oli oli, ja häipyivät muuten aika vikkelästi kun huomasivat että olivat jääneet kiinni.'' Mikael sanoi virnistäen ja nostaen samalla Vallun satulaa telineestä. No, eihän äskeinen haitannut poikaa millään tavalla, olihan hän sinut vartalonsa kanssa koska kävi salilla aina kun kerkesi muilta kiireiltään.
Kolmikko oli viimein valmis ikuisuudelta tuntuneen varustuksen jälkeen. He nousivat tallin pihassa selkään ja lähtivät kävelemään maastoon alkukäyntejä. Sieltä tullessaan Mikael laskeutui selästä ja avasi toisille maneesin oven josta nämä menivät vuoron perään sisään. Poika alkoi kantaa tolppia paikoilleen Vallu laiskasti perässään kävellen, saisi se ainakin kunnon alkuverryttelyt. Mikael kantoi tytöille tolpat jotka sitten hakivat puomit ja laittoivat esteet polven korkuisiksi näin aluksi. Taisi seassa muutama ristikkokin olla. Fanni, Amanda ja Mikael nousivat hevostensa selkään ja alkoivat verkata ravissa itsenäisesti.
''Parempi tuki sisäjalalla siellä kurvissa. Noin hyvä, pohkeet kiinni ja katse eteen!'' Poika huusi tytölle jolla oli ratsunaan kirjava issikka. Ratsukko ylitti esteen vaivattomasti ja jatkoi suoraan esteen jälkeen laukassa. ''Hyvinhän se meni, ei sulla oo mitään pelättävää sen kanssa! Meette vaan fiiliksen mukaan niin kyllä te pärjäätte!'' Mikael sanoi Fannille joka ohjasi Velmun Vallun viereen. Tyttö loisti kuin naantalin aurinko tyytyväisenä suoritukseensa. ''Nostakaa tuo este vaikka 80 senttiseksi niin hypätään se tän muulin kanssa.'' Poika sanoi tytöille tanssahteleva ruuna allaan.
Hän odotteli että pysty oli oikeassa korkeudessa ja ohjasi Vallun sen jälkeen uralle nostaen sillä oikean laukan. Valentino lähti saman tien kaahottamaan hirmuista vauhtia ja poika sai sen juuri ja juuri käännettyä pääty-ympyrälle. Hän rauhoitteli ruunaa laukassa ja tämän rentouduttua hän käänsi sen kohti estettä ja odotti vain milloin hyvä ponnistuspaikka löytyisi. Vallu hyppäsi pyöreän suuren loikan ja laskeutui sen jälkeen siististi alas jatkaen korvat hörössä matkansa. Mikael taputti hevosen hikistä kaulaa ja laskeutui kevyesti raviin keventäen ja antaen ruunalle pitkän ohjan jotta tämä sai venyttää kaulaansa. ''Sehän hyppää sika hienosti!'' Amanda hihkaisi Pandan selästä ja aloitti loppuverkkailun muiden mukana.
Hevoset olivat hikisiä treenien jälkeen joten hoitajat kiiruhtivat äkkiä hoitamaan ne pois. Vallu sai päälleen fleece-loimen ja Mikael laittoi vielä linimenttiä hyvin jalkoihin, ihan takapolviin saakka. ''No tän kerran saat porkkanan kun olit niin kiltisti. '' Poika sanoi nauraen ja ojensi Vallulle oranssin porkkanan joka oli hetkessä ruunan suussa mussutettavana. Hän irroitti ruunan ketjuista ja vei sen karsinaan johon heitti vähän heiniä. Tavarat paikoilleen vietyään Miksu lähti korjaamaan esteitä pois maneesista muitten tieltä. Kaikki viisi estettä olivatkin kohta kadonneet maneesista ja poika lakaisi katsomosta hiekat vielä kentän puolelle.
Talliin palatessaan hän vein omat varusteensa kaappiinsa ja liittyi muiden kanssa satulahuoneessa käytävään keskusteluun. Jonkin ajan kuluttua Allu alkoi ottaa hevosia sisälle, joten hoitajat auttoivat häntä ja ottivat hevosilta ulkoloimia pois vieden ne kuivumaan. Hevoset saivat vielä heinät eteensä ennen iltaruokia.
/joo o, tästä nyt tuli tämmönen
Olipas kivanoloinen treeni kertomus teidän menosta. Ja tuo väliepisodi lokeroilla kyllä kohensi tunnelmaa, hyvä jos et ottanut siitä "nokkiisi", sillä jotenkin tuntuu, ettei tuo ollut mikään yksittäinen kerta kun näin on sattunut.. Noh, toivottavasti tytöt jatkossa osaavat olla työntämättä nokkaansa joka paikkaan.. Kiitos muuten ruokinta yms. iltatalliavusta! Yhteenkään kirjoitusvirheeseen en tainnut tarinassasi törmätä, mutta sen sijaan moneen otteeseen kohtiin, joihin oli puukattu ajanilmaisua kahteen otteeseen. esim. tämä "ensin ratsastusvaatteet ennen satulointia". Niihin voisit siis jatkossa kiinnittää hieman enemmän huomiota. Muuten jälleen sujuvaa, mukavaa luettavaa Saat 40 tr ja 30 tp
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 6, 2016 23:42:26 GMT 2
En tiiä mihin tää kuulus laittaa mutta laitan tän nyt tänne, eli:
Helmikuun merkkisuoritus "Mikä eläin Vallu olisi, jos se ei olisi hevonen?"
Vallu olisi mielestäni possu/sika. Sen käytöstavat ovat joskus hyvinkin "sikamaiset". Ahne, pyöreä ja paksu pötkylä, joka kyllä ahmii kaiken syötäväksi kelpaavan. Välillä itsepäinen ja sotkuinen vauhtihirmu. (Eikös possutkin ole aika nopeita sille päälle sattuessa? ) Se eroavaisuus onneksi on olemassa (ettei tule sitä vaara että sekoittaisi possun ja Vallun), että ruuna rakastaa vettä.
Juurikin oikeaan paikkaan olet tämän laittanut! Heh Vallussa kyllä on aika paljon yhtäläisyyksiä sun kuvaamaan suuntaa.. :DD Ei se silti tallin ahnein hepo ole, varoppahan vaan.. ;D Onneksi se ei kuitenkaan ihan täysin eroton ole possun suhteen Saat merkin lisäksi 10 tr.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 1, 2016 20:35:46 GMT 2
Päikkismerkintä nro.5
Mikael avasi tallin pääoven hyvillä mielin. Hän asteli varustehuoneeseen siinä toivossa että löytäisi jonkun juttuseurakseen. Matkallaan hän törmäsi kuitenkin keltaiseen työasuun pukeutuneeseen mieheen. ''Terve, satutko tietämään mistä tältä löytyy WC?'' Mies sanoi möreällä äänellään. ''Tuosta ovesta sisään ja oikealta pitäisi löytyä'' Mikael sanoi ja osoitti kädellään vessan suuntaan. ''Kiitos kovasti.''
Miehen alku asteli kummastuneena heinälatoon josta äskeinen mies oli juuri pöllähtänyt. Ahaa, tänne rakennettiin jotain. Rakennustarvikkeita oli siellä sun täällä ja heinät oli kaikki kärrätty yhteen nurkkaan pois niiden tieltä. Rakennus alkoi kohota ladon taakse, joten tavarat oli siirretty lumelta suojaan heinälatoon. Mikael kiersi rakennuksen ja totesi sen olevan betonilattiainen, todennäköisesti halli tai vastaava. Poika hymähti ja siirtyi kuitenkin takaisin talliin.
Tallin käytävä oli juuri lakaistu ja iltaheinät oli jaettu valmiiksi karsinoiden eteen. Tänään Vallulla olisi tunti, joten Mikael päätti hakea sen sisälle ja harjata sen kunnolla ennen ratsastajan saapumista. Poika haki Vallun karsinanovesta vihreän riimunarun ja suuntasi kulkunsa kohti tarhoja, joissa luultavasti kaikki hevoset olisivat. Hänen päättelynsä osui oikeaan, kun hän astui takaisin aurinkoiseen mutta koleaan säähän. Lumi narskui kenkien alla ja takin hihat suhisivat osuessaan kylkiin. Muutama yksinäinen lumihiutale leijaili hiljalleen alas taivaalta sulaen kuitenkin pois osuessaan pojan kämmenelle. Mikael tuhahti.
''Vallu, alahan tulla ettei minun tarvitse tulla hakemaan sinua sieltä!'' Poika huusi ruunikolle joka oli kaivanut tiensä polven korkuiseen lumihankeen toiselle puolelle tarhaa. ''Tule tänne.'' Hän huusi vielä, mutta turhauduttuaan lähti kahlaamaan kohti hevosta. Alpo olisi lähtenyt mielellään pojan matkaan. Mikael harkitsikin hetken sen ottamista mukaan, muta päätti kuitenkin ottaa Vallun sen sijaan. Päästyään noin kymmenen metrin päähän Vallusta, se asteli oikein iloisena korvat hörössä hikoilevan pojan luo. ''Et ole tosissasi!'' Poika sanoi naurahtaen ja ojensi ruunalle leivän käntyn jonka hän löysi taskustaan. Enää pitäisi jaksaa raahautua takaisin tarhan portille joka tuntui olevan monen kilometrin päässä. Mikael vastusti kiusausta nousta Vallun selkään ja matkustaa siellä takaisin talliin.
Päästyään vihdoin takaisin talliin poika käänsi Vallun pään kohti tallin ovea ja kiinnitti sen kummaltakin puolelta naruilla kiinni. Hän kävi hakemassa ruunan harjapakin ennen loimien riisumista. Hän nosti loimet roikkumaan käytävän koukkuun ja varmisti etteivät ne olisi tiellä. Harjauksen hän aloitti ensin jouhista ja siirtyi sen jälkeen kaulaan, selkään ja siitä kylkiin. Jalat hän harjasi hyvin ja irroitti lumipaakut jotka roikkuivat Vallun hännässä. Kavioitkin hän puhdisti ennen pään harjaamista. ''Oletpas sinä nyt hyvin.'' Miksu sanoi ja taputti Vallun lihaksikasta kaulaa. ''Olet tainnut vähän kaivata minua kun olen ollut lomalla.''
Miksu laski ruunan karsinaansa ja heitti sille pienen nyssäkän heinää mussutettavaksi, sillä aikaa kun lähti viemään harjoja takaisin varustehuoneeseen. Siellä olikin Fanni juomassa kaakaota punaisesta mukista. ''Moikka, mites sun loma meni?'' Tämä kysyi huomatessaan Mikaelin. ''Hyvin meni, meinas palaa vaan hermo porukoihin kun ne oli niin innossaan tästä koko perheen laskettelulomasta.'' Poika sanoi elehtien käsillään istahtaen kuitenkin tytön viereen istumaan. ''Onneks ne kuitenki ymmärsi varata mulle ja Aleksille oman huoneen.'' Hän sanoi kaataessaan itselleenkin kuumaa kaakaota termospullosta joka oli pöydällä. ''Oi, tekisin mitä vaan jos pääsisin viikoksi laskettelee.'' Fanni sanoi iloisena. ''Teittekö te mitään muuta kuin laskettelitte siellä?'' Tämä kysyi hörpäten höyryävää juomaansa. ''No käytiin me muutaman kerran keilaamassa ja uimassa, mutta oikeastaan pelkästään lasketeltiin joo.''
Nuorison keskustellessa Mikaelin lomasta ja tällä aikaa tapahtuneista asioista tallilla, Allu asteli kohti tallia. Hän oli verhoutunut villahuiviin ja toppahanskoihin, mutta jalassaan hänellä oli vain ratsastushousut. Kevät teki siis tuloaan. Nainen kiersi tallin taakse työmiesten luo ja vaihtoi näiden kanssa muutaman sanasen koskien rakennusten kulkua. Hymyissä suin tämä jatkoi matkaansa kohti varustehuonetta josta tämä löysikin Fannin ja Mikaelin. ''Ai moi, no kerrohan, miten sun loma meni?''
------------------- Joo tiedän tää on tosi laaduton mutta katsotaan jos jaksan myöhemmin kirjoittaa laadukastakin
Ihanaa päästä lukemaan taas sunkin tarinoita! Ja oikeastaan pidin tästäkin varsin paljon, vaikka itse väitit olevan todella laaduton... ;D Vaikka tarinassa ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä, kuvailit ja käytit hyviä sanavalintoja. Erityisesti tykkäsin siitä, että olit ottanut tämän rakennusprojektin, sekä minut mukaan :DD Rakennusprojekti saattaakin valmistua jo piakoin, kannattaa talli konttorissa käydä tsekkaamassa aika ajoin väliaikatiedot niin pysyy varmasti ajantasalla Kirjoitusvirheitä bongasin pari, mutta ne eivät häirinneet mitenkään lukemistani. Muuten en osaa moittia kieliopista sen enempää.. Saat 30 tr ja 30 tp.
- allu
Ps. Lisäilen sun ostokset, kunhan kone suostuu yhteistyöhön..
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 2, 2016 20:26:04 GMT 2
Päikkismerkintä nro.6
Kouluratsastus. Se sai Mikaelin sillä hetkellä puuskahtamaan ajatuksilleen. Hän oli päättänyt lähteä ratsastamaan Vallun kentällä. Ties milloin hän olisi tehnyt sen kanssa oikeasti töitä maastoilemisen lisäksi. Poika painoi kypärän päähänsä ja napsautti sen lukon leukansa alle. Hän toivoi syvästi että pääsisi lähiaikoina ruunan kanssa Allun valvovan silmän alle. Enää tarvittiin vain motivaatio.
Pakkaslumi pöllähti Valentinon kavioiden alla, kun se lähti astelemaan pojan perässä kohti aitausta. Kentän pohja oli hyvä, vain muutama sentti puuterilunta sen päällä. Mikael siristi silmiään ja sätti itseään unohdettuaan aurinkolasinsa talliin. Hän kuitenkin päätti pärjätä ilman niitä vähän aikaa. Poika talutti kiiltävän ja iloisen oloisen ruunansa keskelle ratsastusaluetta.
Metalliset jalustimet hohtivat kylmyyden pojan jalkoihin villasukista huolimatta. Onneksi hän oli kuitenkin laittanut Vallulle fleece-loimen alkuverryttelyn ajaksi niskaan ettei sitä alkanut palella. Vallun hengitys höyrysi pakkasessa ja muuttui pian olemattomaksi vesihöyryksi joka katosi silmistä.
Poika niiskaisi ja painoi päänsä paremmin villahuivinsa sisään. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta saaden lumihangen kiiltelemään ja loistamaan valon pois itsestään. Pakkasta oli ehkä kymmenen astetta, mutta sää oli tyyni joten se ei tuntunut ollenkaan niin pahalta.
Vallu kulki nätisti iloisesta ja energisestä olemuksestaan huolimatta. Se myötäsi ja taipui pienistä avuista, sekä kulki koko ratsastuksen ajan korvat hörössä. Tämä saikin Mikaelin suupielet nousemaan korviin asti. Hän ravaili ympäri kenttää kevyesti kevennellen ja antaen ruunan venyttää kaulansa ihan niin pitkäksi kuin se halusi. Miten pienetkin asiat saivat ihmismielen niin hyvälle tuulelle?
Jonkin aikaa ravailtuaan hän otti loimen pois hevosensa selästä ja nosti sen kentän portille. Hän huomasi samalla Fannin astelevan häntä kohti. ‘’Mooi, teillä menee vissiin aika hyvin?’’ ‘’Joo niin menee, et kehtais muuten hakee mun kaapista mulle mun arskat? Ne olis siinä ylähyllyllä.’’ ‘’Joo tottakai, mä tuun ihan just takasin!’’ Tyttö hihkaisi ja lähti kävelyn ja juoksun sekaista askellusta tallia kohti. Poika naurahti ja pudisti päätään samalla antaen Vallulle pohkeita merkiksi.
Fannin palatessa takaisin Mikaelin rakkaat Ray-Banit mukanaan, poika pysäytti ruunikon kentän portille ja kurottui alaspäin kohti tytön ojentuvaa kättä. ‘’Kiitos ihan sikana! Täällä on niin kirkasta ettei meinaa nähdä mitään. Joko sä muuten liikutit Velmun vai onko sillä vapari?’’ Poika sanoi ja pujotti lasit päähänsä. ‘’Mä meinasin käydä sen kanssa kohta maastossa köpöttelemässä kun on näin hyvä ilmakin.’’ ‘’Ok, no mä puntaroin tässä että kävisinkö mä tossa pellolla ottamassa parit laukkaspurtit tän kanssa. Vois tulla aika kivoja kuviakin kun on näin hyvä sää!’’ ‘’Hei joo, tää tyttö käy hakemassa kameran tallista sitä varten. Meetkö sä vielä minkä aikaa?’’ ‘’Kyl mä taidan vielä ottaa tuntumaa tässä kentällä, mutta voithan sä ottaa meistä muutaman kuvan tässäkin.’’
Puolipidäte, pohje ja asetus. Laukka avut ja puolipidäte. Ja näin Miksu sai Vallun laukkaamaan nätisti uraa pitkin kiihdyttämättä vauhtiaan liikaa. Hän teki ison ympyrän kentän toiseen päätyyn ja laukkasi lävistäjän ja vaihtoi vasemman laukan oikeaan sen keskellä. Taas iso ympyrä kentän päätyyn ja lävistäjä. Hän laski hevosen raviin ja istui alas satulaan jatkaen kuitenkin nopeampaa askellajia. Vallu pärskähti ja myötäsi suustaan ravatessaan Mikaelin alla käyttäen takajalkojaan. Poika laski ruunan käyntiin ja antoi sille pitkät ohjat palkinnoksi hyvästä työskentelystä.
‘’Ootko sä valmis?!’’ Poika huusi maneesin takana olevan pellon toisesta laidasta. Tytön näyttäessä peukaloaan myöntymisen merkiksi poika antoi Vallulle laukka-avut ja pääsi nauttimaan vauhdikkaasta menosta. Lumi pöllysi ratsukon kavioiden alla ja molemmat osapuolet nauttivat suunnattomasti menosta. Vallun tumma harja hulmusi Mikaelin silmien edessä jättäen kuitenkin pojan kasvot näkyviin sen takaa. Siinä hetkessä oli sitä jotain mitä poika oli hakenut tulevalta hoitohevoseltaan. Suurta luottamusta ja intohimoa harrastamiseen. Hän ei edes malttanut odottaa mitä viikonlopun leiri toisi tullessaan.
Tallissa poika suoritti normaalit rituaalit hoitsunsa kanssa. Varusteet kuivumaan, hevoselle loimi päälle ja linimentit jalkaan. Pieni nyssäkkä heinää eteen siksi aikaa että ruuna kerkeäisi vähän kuivahtaa ennen ulos menoa sekä paljon rapsutuksia nimikkohoitajaltaan.
Mikael oli koko loppupäivän todella hyväntuulinen ja saikin varmasti muutaman ihmettelevän katseen osakseen. Taukohuone täyttyikin pian iloisista tallilaisista ja kaikilla tuntui olevan kevättä rinnassa. Kyllä se sieltä pikkuhiljaa tekisi tuloaan kesän leirit mukanaan. Voi että!
----------- oon niin fiiliksissä tällä hetkellä tulevasta keväästä että ei härregyyd! <3
Pakko sano, että ihana tunnelma tarinassa! <3 Sait minutkin kevät tunnelmaan, vaikka tässä tietokonetta näpytellessä ja katsoessani ulos viereisestä ikkunasta näen vain harmaan taivaan ja sieltä tippuvat yksittäiset lumihiutaleet.. Noo kyllä se kesä sieltä vielä tulee! Satuin siitä kentän ohi kulkiessa huomaamaan, että teillä meni ainakin siihen kohtaan tosi kivasti ja varmasti kun pääset vielä ratsastustunnille niin laitetaan sulle se Vallu (taisitkin jo päästä ) Ja nyt täytyy tunnustaa, että olen itsekin aivan innoissani odottamassa viikonloppuleiriä ja kesän leiri esitettä on muutamaan otteeseen jo päässä visioitu, että ehkä se tässä parin kuukauden kuluessa sieltä tupsahtaa Omaan silmään ei sattunut mitään kummempaa kirjoitusvirhettä, ihan alkaa ihmetyttämään, kun en enää missään tarinassa näitä nää... Saat 35 tr ja 30 tp.
- allu
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 17, 2016 20:48:07 GMT 2
Päikkismerkintä nro.7
I'm here again! ) Tosiaan Keskiviikolta kertomus
---------------------------
Mikael ravisti hieman yli kasvanutta tukkaansa ja veti sormensa sen läpi saaden tämän jäämään siististi päälaelle. Poika oli pukeutunut kollareihin ja huppariin, jonka päällä tällä oli avonainen tuulipuvun takki. Jalassaan Miksulla oli tällä kertaa maiharit, ja tuttu pipo oli saanut jäädä kotiin. Keväinen auringonpaiste lämmitti pojan niskaa tämän kävellessä bussipysäkiltä kohti tallirakennusta.
Lumi oli jo paikoittain sulanut jäiseltä tieltä, joten poika uskalsi kävellä jo aika normaalisti talven ankkakävelyyn verrattuna. Mikael korjasi aurinkolasiensa asentoa nenällään ja kiristi kävely tahtiaan. Hän oli päättänyt lähteä Vallun kanssa nauttimaan säästä maastoon pienelle maastolenkille.
Tallipihaan päästyään hän huomasi seinään nojaavan polkupyörän, jonka omistajaa hän ei kyllä tiennyt. Hevoset tarhasivat hiekkatarhoissa, joiden lumipeite oli sekoittunut ruskeaan hiekkaan, joten kokonaisuus oli ruskeaa mönjää. Hän toivoi ettei Vallu olisi pyörinyt siinä, sillä hän oli päättänyt lähteä ilman satulaa. Poika joutui siristelemään silmiään avatessaan tallinoven.
Lyhytaikainen sokeus valtasi pojan verkkokalvon kun hän astui käytävään. Hän joutui nostamaan lasit otsalleen ja totuttelemaan tallin hämäryyteen. Vasta nyt hän huomasi vähän matkan päässä seisovat ystävänsä, Fannin ja Amandan. Tytöt näyttivät pidättelevän nauruan. ‘’Mitä te siinä virnuilette?’’ Poika kysyi edelleen siristellen silmiään. ‘’Sä näytit niin kärsivältä tuolta tullessas.’’ Fanni lausahti naurunsa seasta. ‘’No kuolemaahan mä tässä teenkin…’’ Miksu sanoi muka vihaisena ja hieraisi silmiään. Hän kurkisti käsiensä takaa tyttöjä ja hymähti. ‘’No, eikö niitä lohdutuksia muka heru?!..’’ Tämä sanoi ‘’alakuloisena’’.
Tämä sai Fannin ja Amandan katsahtamaan toisiaan. Yhtäkkiä molemmat tytöt olivat Mikaelin kaulassa ripustautuneena ‘’Hei en mä mikään naulakko oo!!’’ Poika sanoi nauraen kannatellessaan kummankin tytön painoa niskassaan. Tytöt olivat kuristaa pojan hengiltä napakoilla otteillaan. Kaikki nauroivat kaikuvaa naurua, Mikael lähinnä yritti pysyä pystyssä.
‘’Mitäs lääppimistä täällä on meneillään?’’ Jem kysyi vähän matkan päässä suu virneessä. ‘’Tuu säkin tänne!’’ Amanda sanoi ja vetäisi poikaa hihasta kohti kasaksi muodostunutta ihmismöykkyä. ‘’Hei, apua…’’ Miksu ehti vain sanoa kun olikin jo tallin lattialla muiden kanssa. Mikaelin jalat eivät olleet enää kestäneet valtavaa ihmispainoa ja hän oli lysähtänyt muiden kanssa lattialle. Voi sitä naurun määrää mikä tästä seurasi. Oli sekin näky. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa pyörivät maassa nauraen ja tuuppien toisiaan.
Ja tästähän puuttui enää Allu joka nauraa räkätti toimiston ovella. ‘’Mitä ihmettä te siellä teette?’’ Nainen kysyi naurunsa seasta. ‘’Me aateltiin putsata tää lattia huolella.’’ Mikael sanoi ja ponnisti itsensä seisomaan ojentaen kätensä ensin Jemille ja sitten toiselle tytöistä Jemin auttaessa toisen ylös. ‘’Vai niin, ottakaa toki tuolta luudat ja ämpärit sitä varten, ei teidän sentää tarvitse itse siellä pyöriä.’’ Allu vielä sanoi ja palasi takaisin toimistoonsa nauraa hykerrellen.
Mikael oli saanut kaikki tallilaiset houkuteltua mukaansa kevät maastoon. Jem Smirkyllään, Fanni Velmulla, Amanda Pandalla ja Mikael Vallullaan. Nuoriso oli varustanut ratsunsa tallissa, toiset laittoivat satulat ja toiset eivät. Mikael kuului näihin toisiin jotka eivät laittaneet satulaa. Tässä pystyi siis käymään kuinka vain, hyvin tai huonosti. Hän saattaisi löytää itsensä kuralammikosta, mutta poika oli päättänyt itsepäisesti pysyä selässä.
Kun porukka oli saanut itsensä valmiiksi he siirtyivät ulos ja kipusivat, tai yrittivät kivuta hevostensa selkään. Kun kaikki olivat viimein päässeet joten kuten hevostensa selkään he lähtivät kohti metsätietä joka lähti pellonreunasta. Mikael oli Vallullaan vetäjänä ja Velmu lyhyillä askelillaan piti perää. Porukka käveli pitkin polkuja ja metsäteitä jopa tunnin ajan nauttien kevään tulosta ja auringosta, joka paistoi koko maastolenkin ajan.
Tallin pihaan saapuessaan saldona oli nolla tippumista ja nolla karannutta hevosta. Kaikilla nuorilla oli suupielet korvissa ja poskilihakset varmasti seuraavana päivänä kipeänä, sen verran he olivat nauraneet ja jutelleet lenkin aikana.
Hevoset pääsivät vielä ulos nauttimaan lämmöstä, kun nuoret kerääntyivät juomaan kahvia, jotkut kaakaota toimistoon. Juttua riitti koulusta, hevosista, tulevasta kesästä ja leireistä, joille kaikki olivat miettineet osallistumista. Jotkut olivat jo päättäneet osallistua ja jotkut vasta olivat miettimis asteella. Mutta se oli varmaa, että kaikki nauttivat yhdessäolosta ja toistensa seurasta valtavasti.
Ihanaa päästä lukemaan taas sun tarinaa - jo on näitä kaivattukin! Koko tarinan vallitsi rento ja iloinen tunnelma - teillä taisi todellakin olla hauskaa. Jatkossa muuten, luudat löytyy oven edestä ja jos moppia tarttee niin saa multa kysymällä! Tarinan lukeminen saikin mun jo ennestään hyvän perjantaifiiliksen lukemat nousemaan ainakin kahteen sataan, niin hymyssä suin täällä lueskelen teidän tarinoitanne. Kirjoitusvirheitä en bongannut muuten yhtään, tosi hyvä! Kappalejaot on myös sopivat, mutta kappalaiden välit voisi tiivistää ihan yhteen riviin. Jos kopioit tekstin jostain muualta ja liität tähän, foorumi yleensä heittää sen tuolla tavalla ärsyttävästi. Kannattaa siis tarkistaa se ensin foorumin teksikentässä Saat 30 tr ja 30 tp.
- allu
|
|
Marcus
Menossa mukana
Huimapää, tyhmänrohkea, Dimman pikkuveljenäkin tunnettu miehenalku.
Posts: 32
Character Age: 22
Character Gender: Male
|
Post by Marcus on Oct 28, 2016 11:19:15 GMT 2
1. merkintäSelailin netistä lähellä olevia talleja, mutta mikään ei tuntunut innostavalta. Löysin paljon pikkuponeja ja yksityisiä, mutta se oikea ei tuntunut löytyvän, ei sitten millään. Olin jopa niin epätoivoinen, että menin Googlen toiselle sivulle ja sieltä bongasin jonkun foorumilla käydyn keskustelun jostain Hiisivuoresta. Avasin linkin ja aloin lukea erinäisten ihmisen kokemuksia tallista. Kommentit olivat yllättävän positiivisia, vaikka tottakai joukkoon mahtui negatiivisempiakin, luultavasti provoja tai ihmisiä, joita mikään ei miellytä. Päätin kurkata, missä tämä Hiisivuori sijaitsisi ja melkein hyppäsin tuolistani ilmaan, kun huomasin, ettei tallille ollut kuin kymmenisen kilometriä. Suljin koneen, nousin ylös ja nappasin avaimet pöydältä. Laitoin takin päälle, kengät jalkaan ja astuin ulos ovesta. Kävelin valkoiselle Audilleni ja hengitin tietoisesti muutamaan otteeseen. Istahdin autoon, laitoin avaimet virtalukkoon ja käänsin. Moottori hurahti nätisti käyntiin ja nappasin hiukan vettä vesipullostani. Jees, eiköhän mennä.Ajoin Hiisivuoren pihaan rauhallisesti ja parkkeerasin siihen tarkoitetulle alueelle. Piha oli mukavan kotoisan oloinen ja lähdin kohti tallia. Tai ainakin niin oletin. Astuin tallin ovesta sisään ja lähdin tutkimaan tiloja. Puoleen väliin käytävää päästyäni kuulin jonkun sanovan takanani: "Öö... hei?" Hätkähdin hieman ja käännyin. Näin nuoren, arviolta kolmenkympin tienoilla pyörivän vaaleatukkaisen naisen seisovan edessäni. "Aa moi! Mä kattelin Googlesta lähistöllä olevia talleja ja päätin tulla tänne katsomaan, että millanen meno täällä on. Onhan ok, että urkin täällä tallissa?" vastasin naiselle. "Tottakai, tervetuloa Hiisivuoreen! Oon Juulia, toinen omistajatar. Ootko sä hevosmiehiä?" nainen nauroi. "Marcus, hauska tutustua. Onhan tässä hevosten kanssa pyöritty jo melkein 20 vuotta. Hui miten aika lentää", nyökkäsin. "Okei! Tutustu rauhassa ja jos tulee jotain kysyttävää, niin keneltä tahansa voi kysyä apua. Mulla on tässä valitettavasti vähän kiire, etten esittelykierrosta ehdi pitämään. Tervetuloa kuitenkin vielä kerran!" nainen selitti kiireisen oloisena. "Ei se mitään. Kyllä mä sitten jonkun käsiini etsin, kun on jotain kysyttävää", hymyilin ja moikkasin Juulialle, kun hän lähti viipottamaan toiselle puolelle tallia ja katosi näkyvistä. Jaahas, tallissa ei kyllä taida olla ketään. Jospa lähtisin kurkkaamaan ulos. Astuin ulos tallista ja kävelin tarhoille. Tarhoissa seisoskeli hyvinkin tyytyväisen näköisiä hevosia ja ensimmäisen tarhan portille tullessani, kaksi hevosta tuli innokkaasti tervehtimään. Toinen niistä, tummanruunikko, heitti pienen pukinkin innostuksissaan ja kimo hevonen tallusteli rennosti luokseni. Ruunikossa oli ilmiselvästi enemmän virtaa, eikä se aluksi malttanut seistä rapsuteltavana vaan selvästi halusi tekemään töitä. Ruunassa oli selvästi potentiaalia. Siinä jonkin aikaa rapsuteltuani, päätin jatkaa tarhakierrosta, mutta kyllä tuo ensimmäinen ruuna oli tehnyt minuun vaikutuksen. Yleisestikään kovin moni hevonen ei ole sytyttänyt näin nopeasti, mutta ruunasta oli oikein huokunut vauhti ja vaaralliset tilanteet. Täydellinen siis minulle. Toivon mukaan ei vain tulisi yllätyksenä maailman kilteimmällä luonteella varustettua hevosta. Kai sitä oli mentävä hieman kyselemään, millainen tämä hevonen loppujen lopuksi oli. Kävelin takaisin talliin, mutta sieltä ei löytynyt ketään. Takaisin ulos mennessäni, ovella minua tuli vastaan nuori nainen ja päätin kysyä häneltä mistä löytäisin allun. "Tässähän minä!" nainen naurahti ja jatkoi: "Taidat olla uusi kasvo täällä Hiisiksessä. Tervetuloa!" "Kappas vaan. Joo, Marcus. Googlailin lähistöllä olevia talleja ja päädyin sitten tänne. Tuolla ensimmäisessä tarhassa oleva ruunikko tuntui hirmu innostavalta. Onkohan täällä vielä jonkinlaista hoitotoimintaa?" "Se oli Vallu. Ruuna on aika vauhdikas ja sillä on hieman hankala käytös. Sopii niin sanotusti vauhtia ja vaarallisia tilanteita rakastavalle ihmiselle. Vallu on kuitenkin tosi kiva kaveri, eikä sen kanssa tuu varmasti tylsää päivää. Hoitotoimintaa meiltä kyllä löytyy ja ihan mahtava hoitajaporukka! Tuu ihmeessä mukaan, jos vähänkään kiinnostaa ja innostaa. Meillä on aika rento porukka", allu kertoi. "Valluhan kuulostaa sitten justiinsa mulle sopivalle. Itse kun on vähän sellainen rämäpää. Toki tunnollinen, kunnollinen ja vastuullinen, mutta eipä tuota rämäpäisyyttä musta pois millään saa. Kaippa se tulee isältä", naurahdin. "Hei mahtavaa, että Vallu tuntuu sopivalta. Laitetaan sut hei listoille ja mun puolesta voit vaikka hakea ruunan sisälle ja pitää pienen harjaustuokion, jotta tutustutte toisiinne paremmin. Kannattaa hoitaa se käytävällä, jotta se jaksaa seistä rauhallisesti. Tähän aikaan talli on muutenkin aika hiljainen, niin saatte rauhassa tutustua toisiinne", allu hymyili ja jatkoi vielä: "Riimunarut löytyy tarhoilta, joten onnea vain matkaan ja tervetuloa hoitajakaartiin." Kiitin ja lähdin kohti tarhoja. Luojan kiitos ruunalla oli riimu päässä, sillä tuntui siltä, että hevosella oli niin paljon energiaa, että riimun olisi saanut tapella sen päähän. Nyt ruuna oli helppo napata mukaan. Vallu oli innokas ja sitä joutui hieman hidastamaan, ettei jyräisi päälle. Raukka varmaan luuli, että olisi joko ruokaa tarjolla, tai että pääsisi työskentelemään. Voi toista, kun tajuaisi karun totuuden. Laitoin ruunan käytävälle kiinni allun ohjeiden mukaisesti ja hain Vallun harjalaatikon satulahuoneesta. Kävelin takaisin hevosen luo ja valitsin sopivan harjan. Vallu tarkkaili huolellisesti mitä tein, mutta seisoi kuitenkin rauhallisesti paikallaan. Harjaustuokio venyi ja venyi ja ruuna tuntui nauttivan siitä joka sekunti. Käteni alkoivat väsyä, sillä enhän ollut harjaillut hevosta taas moneen kuukauteen. Jestas miten olinkaan kaivannut tätä.
// Ajattelin, että kirjoitan ensimmäiseksi tällaisen pienen tutustumistarinan. Ensi kerralla sitten enemmän Vallun kanssa touhuilua, tietenkin Pahoittelen ehkä hieman tönkköä kerrontaa. Siitä onkin taas hetki, kun on tällaisia tekstejä kirjoitellut. Hei tämähän oli todella kiva aloitus! Ei sitä oikeastikaan yleensä vain putkahdeta tallille ja oteta jotain hevosta tarhasta, tarkoitan tällä sitä, että tykkään kun tarinoissa kerrotaan alkuun miten tallille on alkujaan päätynyt jne. Google on kyllä hyvä kaveri - se tietää kaikenlaista! Mahtavaa, että löysit Vallun, se sopii varmasti sulle kuin nenä päähän! Ensi kerralla sitten luonnollisesti enemmän touhuilua hevosen kanssa, toki talliporukkaankin pitää jossain vaiheessa ehtiä tutustumaan..
Tää ei ollut mitenkiin tönkkö. Toki kuvailua ja deskreptiivisiä sanoja, mutta ymmärrettäköön ettei kirjoitustauon jälkeen voi täydessä terässä ollakaan Deskreptiivinen sana = "Sellainen sana tai sananmuoto, joka kuvaa äänneasullaan muiden aistien kuin kuulon avulla havaittavia ilmiöitä, esim. kipittää, vilahtaa (KFT1993). Deskriptiiviset sanat muistuttavat onomatopoeettisia, mutta eivät kuvaa tai kaiuta äänteellisesti äänellisiä tarkoitteitaan vaan yrittävät kuvata äänneasullaan olioita tai ilmiöitä, antaa impression eli vaikutelman kohteesta: köntys, rahjus, pullukka jne. Deskriptiivisanoiksi kutsutaan onomatopoieettisia tai muuten äänteellisesti motivoituja affektissävyisiä sanoja. Deskriptiivisanojen äänneasu ja fonotaksi voi poiketa tavanomaisesta. Niitä muodostetaan tyypillisesti jonkin muotin mukaan, joka voi olla johdostyyppikin. Sanan vartalo on usein itsenäisenä sanana esiintymätön, esim. torvelo, tumpelo, hömelö; köllöttää, möllöttää, löllöttää"
Toivottavasti tästä vinkistä on apua! Varsinaisia kirjoitusvirheitä en löytänyt, mutta jostain lauseesta jäi selkeästi vahingossa puuttumaan esim. se -sana. Tarinan luettavuus ei tästä kuitenkaan kärsinyt, mitenkään merkittävästi! Itse en jaksa tälläisissä teksteissä pienimmistä kirjoitusvirheistä välittää - tarkoitus on kuitenkin harrastaa rennosti - eikä pipo pinkeällä Saat 20 tr ja 20 tp.
- allu
|
|
Marcus
Menossa mukana
Huimapää, tyhmänrohkea, Dimman pikkuveljenäkin tunnettu miehenalku.
Posts: 32
Character Age: 22
Character Gender: Male
|
Post by Marcus on Nov 17, 2016 13:27:45 GMT 2
2. merkintä"Moikka vain Vallu", tervehdin ruunaa, joka pällisteli minua tarhassaan. Astuin tarhaan ja hevonen tuli nätisti luokseni. Naksautin riimunarun hevosen riimuun kiinni ja avasin portin varovaisesti, ettei Alpo lähtisi lätkimään omille teilleen. Minulla olisi nyt noin tunti aikaa ennen päiväheinien jakoa ja olin ajatellut käyttää ajan tehokkaasti hyväkseni pitämällä pitkän tutustumis- ja harjaussession. Lähdimme kohti tallia ja aluksi Vallu käveli hurjan nätisti vierellä. Kuitenkin joku sai ruunan innostumaan ja se yritti rynniä. Eipä ruunaa ollut hirveä helppo pitääkään, olihan se iso, ja mietin kohta olevani naamallani mutalammikossa. Lumi oli harmillisesti sulanut lähes kokonaan pois ja tilalle oli jäänyt kaikkien rakastama loska ja mutakelit. Yritin pidätellä hevosta, mutta kuten jo mainitsin, se ei todellakaan ollut helppoa. Vallulta löytyi voimaa ja tahtoa ja siinä tulikin itse nopeutettua ja pidennettyä askelta. Lopulta totesin, että nyt riittää ja pysäytin ruunan kokonaan. Seisoimme hetken paikallamme, lähes jo tallissa, ja ruuna tuntui oikein kysyvän, että miksi ihmeessä me tähän pysähdyttiin. Hetken päästä lähdimme taas kohti tallia ja Vallu meinasi hieman nykäistä, mutta sain sen ruotuun. Ei me täydellisessä tasapainossa kuljettu, mutta talliin asti selvittiin oikein hyvin. Ovilla minua vastaan tuli ilmeisesti Mira ja huikkasin tyttöselle heipat. Nuori tyttö hämmentyi hieman, ei kai olettanut minun olevan näin pirteä tällaisella säällä oikeastaan tuntemattomalle ihmiselle, ja vastasi hiljaa. Jatkoimme Vallun kanssa matkaa karsinalle, mutta karsinaan laiton sijasta, laitoin ruunan käytävälle. Talli oli onneksi mukavan rauhallinen. Vallu näytti nauttivan harjaussessiosta täysin rinnoin. Vetelin pitkiä ja voimakkaita vetoja ruunan karvalla ja vaihdoin harjan kumisukaan, jolla hieroin ruunaa. Ai että miten paljon Vallu siitä piti. Sen alahuuli alkoi lörpättää ja silmät painuivat hitaasti kiinni. Harmi, etten ollut ehtinyt keskiviikkona tai viikonloppuna tallille, sillä haluaisin kovasti päästä ratsastamaan Vallulla. Oltiinhan me ehditty tutustua halloweenillan trick or treat -kierroksella Vallun kanssa hienojen asujemme kanssa, mutta olisi ihana päästä työskentelemään ruunan kanssa kunnolla. Mietin, mitä tekisimme ensi kerralla. Ehkä vain höntsältäisiin ja tutustuttaisiin, tekemättä mitään erikoista. Katsoa, mitä ruuna osaa ja miten. Siitä oli hetki, kun itsekin olin ratsastanut edes hieman vakavasti, joten saa nähdä oliko edes omat taidot kunnossa. Joo, ehkä me mentäisiin vaan rennosti ensi kerralla, ilman mitään suurempia paineita. Katsahdin kelloa ja totesin, että jaahas, se olisi aika lopetella piakkoin. Päätin kuitenkin puhdistaa Vallun kaviot, olihan tällainen keli. Herran jaloissa olikin työstämistä. Aivan kuin se olisi astellut mudassa kolme viikkoa niin, että muta olisi aina jäätynyt kavioon. Vallu nosti jalkojansa reippaasti ilman, vähän liiankin reippaasti. Pariin otteeseen en saanut pidettyä kaviota, vaan se kopsahti takaisin lattiaan. Huokaisin ja katsahdin ruunaa, joka näytti hivenen huvittuneelta. Kuitenkin sain kaikki kaviot putsattua ja laitoin ruunan karsinaansa. Hevonen oli harmistuneen oloinen, kun ei päässytkään työskentelemään ja pahoittelin sitä kovin. Rapsutin Vallua vielä kaulasta, jonka jälkeen astuin ulos karsinasta ja suljin oven. Ensi kerralla sitten Vallu, kärsivällisyyttä. Juulia astui talliin heinäkärryjen kanssa, olihan kello jo lähes neljä. Itsekin pitäisi pian lähteä hakemaan sisartani. "Haluutko apua? Mulla ois tässä vielä hetki aikaa, ennen kun pitää livahtaa", kysyin naiselta, joka näytti erittäin huojentuneelta vastatessaan: "Mieluusti, kiitos! Tuntuu, että tänään ei ole mikään mennyt putkeen ja kaikessa kestää. Kaiketi huono päivä." "No mites nyt niin?" kysyin, kun aloimme antaa innokkaille hevosille heiniä. Juulia huokaisi ja kertoi, miten Vintiö oli lähes karannut tarhaan mennessä ja miten nainen itse oli kaatunut siinä hässäkässä suoraan mutalammikkoon. Tässä kohtaa meinasin hieman naurahtaa, sillä olihan se käynyt omassakin mielessä, että jos nyt kaatuisi... Lisäksi joku tarhan porteista oli mennyt hajalle ja siinä olikin sitten sumplimista, mihin laitettaisiin tarhassa olevat hevoset. Juulia kertoi myös muutamia, ehkä hieman pienempiä juttuja, kuten kahvikupin kaatumisen, ja huokaisin. Onneksi itselle ei ollut käynyt tänään mitään. Tosin olisihan sitä voinut hieman toisen epäonnea kompensoida vaikka kaatumalla sinne mutalammikkoon. Toivon mukaan ensi kerralla ei kuitenkaan tapahtuisi mitään odottamatonta. Olitpas ahkerana, Juulia käski mun välittää kiitokset avustasi. Oli kuulemma todella ihmeesti piristänyt päivää, kun oli saanut vähän apua ja purkaa näitä mietteitään (mitä minä nyt kuulen päivittäin ). Nuo pienet epäonnistumiset on ehkä ärsyttävämpiä, varsinkin kun joskus niitä tuntuu sattuvan aina vain toinen toisensa perään. Onneksi sulle ei kuitenkaan käynyt mitään, olisi saattanut sun ja Vallun tutustumistuokiot jäädä toiseen kertaan. Toivottavasti pääset pian tutustumaan ruunaan myös selästä käsin, vaikka jaksankin aina toitottaa, kuinka kiva on, kun hoitajat kertovat myös perushoitotoimista, tunneilla/ tallissa auttamisesta yms. koska sitähän ne hommat pääasiassa ovat.. Ai niin, pitäisikin muuten rakentaa yksi lisätarha, tämä portin hajoaminen käsiin taas kerran osoitti sen oikein mukavasti..
Kieliopillisesti tekstissäsi ei ollut ainakaan nopealla tsekkauksella mitään vikaa. Tönköhkyyttä tarinaan antoivat ehkä tietyissä kohdissa tietyt "väärät" sanavalinnat ja siellä täällä hieman itseään toistavat sanat. Esim. kuintenkin, kuitenkaan.. taisi toistua aika monta kertaa. Mmmm. viimeisen lauseen "ensi kerralla" olisin muuttanut "ensi kerrallakaan", mutta tämä on tätä hienosäätöä. Oikeasti tykkäsin tarinastasi todella paljon ja erityisesti alussa olit kuvaillut asioita todella hyvin. Tykkäsin myös kuinka pitkästi pystyit kertomaan yhdestä harjaussessiostakin, toiset eivät todellakaan osaisi kirjottaa siitä noin pitkästi ja samalla mielenkiintoisesti! Saat tästä 20 tr ja 15 tp.
- allu
|
|
Marcus
Menossa mukana
Huimapää, tyhmänrohkea, Dimman pikkuveljenäkin tunnettu miehenalku.
Posts: 32
Character Age: 22
Character Gender: Male
|
Post by Marcus on Nov 27, 2016 16:09:42 GMT 2
3. merkintä”Päiviä päiviä”, huikkasin talliin astuessani ovesta sisälle. Sisällä näin Juulian, Theon ja ilmeisesti Xenan, joka puuhaili Vompatin karsinalla. Sain vastauksiakin, luojan kiitos, ja kävelin suoraan Vallun karsinalle. Hevonen oli jo sisällä, joten pääsisin aloittamaan ruunan hoitamisen hetimiten. Hain hevosen harjat sun muut härpäkkeet ja otin ruunan käytävälle. Vallu oli kovin uneliaan oloinen ja mietinkin, oliko hevonen rauhassa vain torkkunut ja tulin pilaamaan sen kauheusunet. Nyt olisi kuitenkin ratsastuksen aika, eikä minulla olisi ollut aikaa odotella, että ruuna heräisi kauneusuniltaan. Juulia kävi napauttamassa tallin radion päälle ja kysyi mitä kanavaa haluaisimme kuunnella. Kukaan ei sanonut mitään ja itseltäkin pääsi suusta vain: ”Ei kai sillä ole väliä. Tämä on varmaan ihan hyvä.” Juulia palasi takaisin omiin puuhiinsa ja Theo lähti Kustin kanssa ilmeisesti maneesia kohti. Tällä ilmalla ei hirveästi tehnyt mieli mennä kentällä. Lunta tuli ihan mielettömällä tahdilla, eikä ulkona jo kävellessäkään nähnyt juurikaan eteensä. Harjailin Vallua rauhallisesti, kiireettä ja ruuna näytti nauttivan hirmuisesti. Jopa niin paljon, että alkoi lähes torkkua. Hevonen kuitenkin aktivoitui, kun otin kaviokoukun käteeni ja pyysin sitä nostamaan jalkaansa. Hevonen nosti jalan hurjalla voimalla ja sain pidellä oikein kunnolla, että kavio pysyi kädessäni. Putsailin kaviot huolellisesti, jonka jälkeen vein harjat takaisin paikalleen ja nappasin varusteet samalla mukaani. Palatessani Vallun luokse, kuulin ärähdyksen Vompatin karsinasta. Kysyin, tarvitsiko Xena apua ja sain vastauksen kävellessäni kohti karsinaa: ”Mieluusti joo. En tiiä mikä tän ongelma nyt on. Pitäis takakaviot saada putsattua, mutta se vaan potkii ja potkii. Vaikka kokemusta mullakin on, niin ei tällasena huonona päivänä, siis omalta osaltani, jaksais tapella vielä Vompatinkin kanssa.” Otin Vompatin riimusta kiinni ja aina kun ruuna meinaisi potkasta, ärähdin sille. Toisen takajalan kohdalla jouduin hieman näpäyttämään sitä ryntäille, jotta se uskoisi. En kuitenkaan mitenkään lujasti, vaan niin, että ruuna tajusi olla kunnolla. Nyt putsattiin kaviot eikä temppuiltu. Xena kiitti avustani ja huokaisi, että vihdoin pääsisi varustamaan hevosta. Naurahdin ja sanoin, että itselläkin olisi se nyt edessä. Kävelin Vallun luokse ja nostin satulan sen selkään. Ruuna ei tästä ollut millänsäkään, mutta ai että kun oli suitsien laiton vuoro. Hevonen nosti päätään niin korkealle kun vain sai ja sain kiittää onneani, etten ollut mikään aivan pätkä. Tosin en mikään hujoppikaan. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin olisin mieluusti pidempi. Olinhan mieheksi hieman lyhykäinen tapaus. Sain kuitenkin suitset kohtuullisen vähällä tappelulla ruunalle päähän ja pääsimme mekin lähtemään kohti maneesia, jossa Theo olisi jo varmasti kunnolla työskentelemässä, ellei jo loppukäynneissä. Astuimme maneesiin aivan lumisina, vaikka kävelymatka ei ollut kovin pitkä. Maneesissa nappasin Vallun selästä pois viltin, jonka olin laittanut suojatakseni satulaa ja ettei ruunaparka jäätyisi lyhyellä ulkoilulla. Talutin hevosen keskelle maneesia ja kiristin satulavyötä vielä hieman. Laitoin jalkani jalustimeen ja ponkaisin satulaan. Vallu oli jo melkein menossa, kun itse olin vasta matkalla satulaan ja jouduin pidättelemään hevosta. ”Älä nyt vielä lähde liikkeelle”, mutisin ruunalle ja katsahdin, missä Theo meni. Tämä ravasi maneesin toisessa päässä ympyrällä. Otin ohjat kunnolla käsiini, korjasin hieman asentoa ja pyysin hevosen liikkeelle puristamalla pohkeet sen kylkiin. Vallu lähti innokkaasti ja keikkuen liikkeelle ja jouduin hetken etsimään tasapainoani. Jestas kuinka siitä olikaan pitkä aika kun oli hevosen selässä kunnolla. Mitähän tästäkin tulisi. Otetaan nyt vain rennosti eikä yritetä liikoja. Kävelimme reilusti alkuun, jotta ruuna hieman lämpenisi ja vetryisi. Hevonen tuntui kovin jäykältä, mutta kuulemma vetreytyisi ajan mittaan. Jäykkyys ei kuitenkaan hevosta hidastanut, vaan se yrittii kiitä kauheata vauhtia eteenpäin. Alkuverryttelyjen jälkeen päätin ottaa hieman ravia. Vallulla oli ihmeen miellyttävä ravi, sillä olin odottanut jotain ihan kamalaa pompotusta. Pitkästä aikaa istuin vain satulassa, keventämättä! Treenin mittaa ravi luultavasti vielä hieman tasoittuisi, kun ruuna olisi vetreämpi, eikä aivan niin innoissaan. Theo oli jo siirtynyt loppukäynteihin ja Xena astui maneesiin ratsunsa kanssa. Vallu hieman säpsähti maneesin ovea, mutta se ei enää kymmenen sekunnin päästä haitannut. Päätin tehdä pienen kevennysharjoituksen pitkästä aikaa. Tuntui, että treeni olisi aina hevoselle, eikä itseen keskittynyt niin paljoa. Kevensin ensin joka askeleella, jonka jälkeen siirryin keventämään vain joka toisella askeleella. Aluksi menin hieman sekaisin, mutta totuin rytmiin hetkessä ja harjoitus onnistui täydellisesti. Vallu tuntui olevan jo paljon vetreämpi ja itsekin alkoi taas tottua hevosen selässä oloon. Laukkaakin kokeilimme muutamaan otteeseen ja teimme paljon siirtymisharjoituksia ruunan kanssa. Hevosta ei haitannut, vaikka työskentelymme ei ollutkaan tällä kertaa hirmuisen monipuolista, vaan se suoritti annetut niin sanotut tylsät tehtävät nätisti ja kunnolla ilman sen kummempia mukinoita. Theo oli jo lähtenyt maneesista, kun aloitimme loppukäynnit ja Xena oli päässyt hyvään vauhtiin omassa treenissään. Juttelimme Xenan kanssa niitä näitä ja siinä tulikin tutustuttua neitoon hyvin. Ja sain tottakai kuulla Vompatistakin kaikenlaista tarinaa. Pian oli loppukäyntiemme aika loppua, joten ohjasin ruunan maneesin keskelle ja hyppäsin alas satulasta. Taputin hevosta, otin ohjat kaulalta ja sanoin: ”Eiköhän sitten mennä.”
Hei mahtavaa, sinähän pääsit vihdoin testaamaan Vallua myöskin selästä käsin! Ruuna ei ole mikään helpoin tapaus, eikä todellakaan sovi aroille ja kokemattomimmille ratsastajille. Jos tarvitset vielä treeniä ennen RKM:a tule ihmeessä mukaan tunnille! Toki on myös tarkoitus järjestää meillä ainakin yksi RKM valmennus, että sinnekin voi ja kannataa toki tulla. Mutta hyvinhän teillä kuulosti menneen, vaikkette ilmeisesti mitään ihmeellisempää tehneetkään. Ensimmäisellä kerralla ei toki ehkä kannatakaan niitä vaikeampia asioita lähteä testaamaan, kunhan pääsee vähän siihen makuun ja tunteeseen, kuinka se heppa toimii. Ja siihenhän juurikin mm. nuo siirtymiset ovat todella hyvää treeniä! Hienoa kuulla myöskin, että autoit Xenaa, se on oikein esimerkillistä hoitajan toimintaa Itse en harmi vain tänään ehtinyt sua kiireiltäni paremmin nähdä, ehkä sitten ensi kerralla minäkin olen siellä tallin puolella pyörimässä enemmän..
Jälleen kirjoitit oikein mukavasti, joskin jonkin verran kirjoitusvirheitä oli onnistunut ujuttautumaan mukaan. Todella mitätön, mutta miltei päivän naurut aiheuttanut virhe oli tämä "kauheusunet" Tiesin toki heti, mitä sillä oikeasti tarkoitit mutta vielä juurikin tuohon kohtaan tämä sana aiheutti kyllä pienoiset naurut. Mitään suurempia kieliopillisia virheitä et tarinaan kuitenkaan ollut kylvänyt, joten eipä se lukukokemus siitä juurikaan kärsinyt. Saat 20 tr ja 25 tp
- allu
|
|
Marcus
Menossa mukana
Huimapää, tyhmänrohkea, Dimman pikkuveljenäkin tunnettu miehenalku.
Posts: 32
Character Age: 22
Character Gender: Male
|
Post by Marcus on Dec 17, 2016 17:00:23 GMT 2
4. merkintä - RKM-valmennusKeikuin Vallun selässä ratsastuskoulumestaruuksien valmennuksessa. Allu oli lupautunut tällaisen talliporukalle pitämään ja valmennus olikin yhtä paikkaa vaille täynnä. Vallu tuntui olevan hieman jäykkä ja minua jännittikin, tulisiko hevonen vetreytymään tarpeeksi valmennuksen aikana. Voin vain toivoa parasta. Annoin hevoselle hieman pohjetta ja se tuntui piristyvän heti. Allu steppaili keskellä kenttää odotellen, että voisimme aloittaa ja ei aikaakaan, kun kuuluikin käsky: ”Noniin alotellaas. Hevoset on varmaan sen verran jo lämpimänä. Alotellaan ihan perusjutuista. Kaikki tekee nyt täyskaarron, hop! Sitten voidaankin jatkaa harjoitusravilla hetken aikaa.” Jestas kun tuntuikin, että kaikki termit olivat hukassa, mutta muutaman sekunnin pään ravistelu teki tehtävänsä ja termit muistuivat mieleen. Ehkä ei jännittänytkään enää niin paljoa. Käänsin Vallun voltille, mutta jatkoinkin puolikkaan voltin jälkeen suoraan ja pyysin ruunaa ravaamaan. Tuntui, ettei takamukseni pysynyt satulassa pätkän vertaa, mutta hetken ravailtuamme, tunnuin löytävän hyvän asennon. Allultakin tuli kehuja, kun vihdoin pysyin satulassa hetken asian kanssa taisteltuani. ”Jaaa laukkaan mars!” kuului kentän keskeltä. Tästä Vallu vasta nauttikin ja yritin hieman himmailla ruunan vauhtia. Hevonen kun olisi halunnut mennä hieman nopeampaa, kun oli tarkoitus. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun oli vuorossa pysähtymisiä, peruutuksia ja pysähdyksestä liikkeelle lähtöjä. Vallu kävi hieman kärsimättömäksi, mutta sain hevosen menemään kuitenkin kohtuullisen nätisti. Toinen valmennuksen pääaiheista olivat suoristamiset ja harjoittelimme sitä vuorotellen kuin olisimme kilpailuissa. Voi että miten Vallu tuntui kärsimättömältä ja tuntui, etten saanut sitä menemään ollenkaan suoraan. Saatika pysähtymään tervehtiäkseni. Yritin hieman hillitä ruunan intoa, mutta tuntui, ettei mikään purrut hevoseen. Tänään tuntui olevan huono päivä Vallulla. Juuri kun itsellä olisi ollut hyvä päivä. No, aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa, joten pyrin jatkamaan kärsivällisenä harjoituksia. Vasta loppuvalmennuksesta Vallu hieman rauhoittui ja keskittyi paljon paremmin. Allu pyysikin, että tekisimme muutaman harjoituksen vielä nopeasti uusiksi ja yllätys yllätys, ne olivat paljon onnistuneempia kuin aikaisemmat sähellykset. Miksi meillä molemmilla ei voinut olla hyvä päivä? Vallulla oli joo todella meno päällä valmennuksessa, eikä se olisi millään malttanut keskittyä pieneen koulupiiperrykseen. Sait työskennellä todella paljon, mutta lopussa työsi kantoi hedelmää, ja ruuna alkoi toimia todella mukavasti. Se on viimeaikoina mennyt jonkin verran kokemattomampien tunneilla, joka saaattoikin toki myös vaikuttaa asiaan. Istuntasi oli hyvä, mutta alussa harjoitusraviin mukautumisessa oli ongelmia. Yritä pitää jalat mahdollisimman rentoina ja pitkinä ja vatsalihakset jäntevinä. Älä kuitenkaan istu liikettä vastaan, vaan istu liikkeen mukaan! Tätä mallia teille pitäisi tulla vielä kelposuorituksia!
- allu
//ei taida mullakaan nyt tämä teksti luonnistua, pahoittelut..
|
|